Tässä eräs veli opettaa hyvin mitä Augustinos opetti väärin.
5. Samaistutko "minuun"?
Augustinus kielsi Jumalan voiman
Augustinus tulkitsi kuvauksen "minusta" kertovan kristityn normaalitilasta, sillä hän itse samaistui siihen hyvin voimakkaasti henkilökohtaisen kokemuksensa perusteella. Luther ja monet muut Augustinuksen tulkintaan yhtyneistä vaikuttajista epäilemättä kokivat samoin.
Mitä varhaiset kristityt uskoivat (kirja): "[...] Augustinus perusti syntikäsityksensä psykologisille havainnoille, joiden pohjana oli paljolti hänen oma myrskyisä kokemuksensa." [13]
"Augustinus puhui »synnin tekemisen julmasta väistämättömyydestä»." [13]
"Luther puhui kristityn päivittäisestä synnistä ja anteeksisaamisen tarpeesta. Hän tulkitsi Paavalin ajatuksia toisin kuin tämä itse oli tarkoittanut. Silti Lutherin näkemys varmaan tuntuu useimmista kristityistä realistisemmalta ja puhuttelevammalta kuin Paavalin vakaumus, ettei hänellä ole mitään tunnollaan." [14]
Augustinus väitti voimakkaasti kristityn olevan synnin vanki eikä vapaa [15]. Juuri hänen kaltaisistaan ihmisistä Paavali varoitti ennalta: "heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta" (2. Tim. 3:5). Augustinuksen Paavalin kirjoituksista tekemät tulkinnat tuovat mieleen surullisen osuvasti Pietarin sanat: "niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen" (2. Piet 3:16). Augustinuksen "hengellinen" identiteetti ei ole lähtöisin Jeesuksen tuntemisesta, vaan ihmisperäisistä kokemuksista. Monet seisovat tänäkin päivänä hänen rakentamallaan perustalla.
Hengellinen identiteetti väärällä perustalla?
Olen itse aikaisemmin vuosien ajan samaistunut roomalaiskirjeen seitsemännen luvun kuvaukseen "minusta". Kun ensimmäistä kertaa heräsin näkemään totuuden, ymmärsin omaksuneeni itselleni vääränlaisen "hengellisen" identiteetin. Se rakentui väärän opetuksen perustalle, jota olin vuosien saatossa kuullut useista eri lähteistä. Olin luullut sitä kristityn normaalitilaksi. Jouduin vakavaan hengelliseen kriisiin, joka oli aluksi ahdistava ja rankka kokemus. Mutta toisin kuin Augustinus, en lähtenyt rakentamaan teologiaa oman kokemukseni ympärille, vaan aloin tehdä suurta parannusta pyhän Jumalan edessä.
Sain parannuksen teon myötä maistaa todellista Jumalan armoa, voimaa, vapautta ja rakkautta. Sen vaikutuksesta aloin tiedostaa, että suhteeni syntiin oli saanut aivan uudenlaisen perspektiivin. Kaikki kahleeni katkesivat niihin synteihin jotka olivat orjuuttaneet minua vuosien ajan, eikä minun ole tarvinnut enää kertaakaan alistua niille uudelleen. En tiennyt että voisin koskaan tulla niin vapaaksi kuin olin tullut. Kun olin oppinut kammoksumaan roomalaiskirjeen seitsemännen luvun identiteettiä ja saanut Jumalalta voiman erottautua siitä, löysin itseni lopulta roomalaiskirjeen kuudennesta luvusta. Opin omaksumaan uuden identiteetin ja auktoriteetin, jonka Jeesus on mahdollistanut myös sinulle ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta.
Luther ja Augustinos erehtyivät pahasti Lihassa !!!
19
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Erittäin mielenkiintoinen avaus. Itselleni kävi ehkä hieman toisin päin: ensiksi avautui roomalaiskirjeen 6. luku, se, että kuolemani (tarkemmin sanoen MEIDÄN kuolemamme; en kuollut Kristuksen kanssa muista ihmisistä erilläni) Kristuksen kanssa oli hengellinen ja historiallinen fakta, joka oli ja on yhtä peruuttamaton kuin esim. biologinen syntymäni. Ja vaikka olin tajuavinani, että tuo fakta oli peruuttamattomasti totta, vaikkei se koskaan "ilmenisikään" millään tavoin elämässäni, yritin silti alitajuisesti "tehdä siitä totta" (eli en sittenkään ollut tajunnut 6. luvun sanomaa aivan täysin). Tämä ajoi minut sitten 7. luvun kitkerään todellisuuteen, jossa yritin tehdä 6. luvun sanomasta "täyttä totta" omalla kohdallani. 7. luvun pullonkaulakurimuksesta pääsin vapauteen, kun tajusin, että olin ajatellut olevani uusi luomus, mutta uutena luomuksena vielä jollakin tavoin tai jostakin kohtaa Kristuksesta "erillinen". Tuo alitajuinen (ja tietoinenkin) kuvitelma erillisyydestäni suhteessa Kristukseen loi samalla "välimatkan" (vaikkakin sitten kuinka olemattoman, mutta välimatkan joka tapauksessa), joka minun tuli kyetä kuromaan umpeen (antautumalla, uskomalla, hokemalla Raamattua ja/tai sitoutumalla). Eli oli kaksi erillistä olentoa: minä, joka olin uusi luomus, ja Kristus. Vastauksen ahdistavaaan tilanteeeseen toi 8. luvun alku ja Gal. 2:19-20. Kanssakuolemamme Kristuksen kansssa merkitsi (ainakin) kahta asiaa: sitä, että kärsimme JO Lain määräämän kuolemantuomion synneistämme ja
syntisyydestämme. Me olemme jo kärsineet täysimääräisen rangaistuksen - kuoleman - yhdessä Kristuksen kanssa. Kristus ei kuollut ristillä "puolestamme" vaan Edustajanamme, meinä itsenämme; me olimme hänessä hänen kuollessaan. Toinen asia on se, että meidät "sulautettiin" ristillä Jeesukseeen, yhdistettiin häneen (hitsari voisi kai sanoa, että meidät "juotettiin" häneen). Kun Kristus heräsi kuolleista, Hän heräsi kuolleista myös meinä, uuden ihmiskunnan Päänä, Toisena Ihmisenä, jonka ruumiinjäseniä me olemme. Koska ei ole olemassa ruumiistaan erillistä ihmistä, vaan ihminen ON yhtä kuin kehonsa/ruumiinsa, samoin on Kristuksen ja meidän laita; me olemme Hänessä, Hänen ruumiinjäseniään eli yhtä/yksi Hänen kanssaan (ja toistemme kanssa). Kristusta ei ole olemassa ilman minua eikä minua ilman Kristusta; me olemme YHTÄ. Viiniköynnöksen oksa ei ole erillinen köynnöksen osa vaan Köynnöstä, Köynnöstä itseään. Oksatonta Köynnöstä ei ole olemassa.
Kun minulle selkisi, ettei minulle ole olemassa tuomiota ja ettei ole olemassa minkäänlaista etäisyyttä minun ja Kristuksen välillä, alkoi helpottaa. En mittaa itseäni itselläni - esim. "syntitottumusteni" vähentymisellä tai lisääntymisellä - koska Kristuksesta erillistä minää ei ole olemassa. Kaikki mitä minulle tapahtuu, tapahtuu ykseydessä Häneen. On taitavan puutarhurin tehtävä karsia ja puhdistaa viiniköynnöksen oksia. Oksien tehtävä on olla vain, lötkötellä Viiniköynnöksen oksina.- Anonyymi
"Kun minulle selkisi, ettei minulle ole olemassa tuomiota ja ettei ole olemassa minkäänlaista etäisyyttä minun ja Kristuksen välillä, alkoi helpottaa. En mittaa itseäni itselläni - esim. "syntitottumusteni" vähentymisellä tai lisääntymisellä - koska Kristuksesta erillistä minää ei ole olemassa."
Onneksi olkoon! Olet löytänyt Jumalan lapsen vapauden, jota monet uskovat eivät osaa kuvitella.
Mitä tulee ihmisen turmeltuneeseen luontoon, niin Luther ja Augustinus olivat aivan oikeassa. Synti ei ole vain tekoja, vaan myös puheita, ajatuksia ja asenteita. Ihminen ei voi paeta syntisyyttään.
Jeesus kantoi kuitenkin kaikki syntimme. Ei vain menneet vaan myös tulevat. Lahjavanhurskaus on ehdoton. Elämän vanhurskaus on kasvuprosessi, jossa kasvun saa aikaan Jumala. - Anonyymi
(hitsari voisi kai sanoa, että meidät "juotettiin" häneen). Ei hitsari vaan tinuri. ”Paljon tinasit, paljon pilasit, viimein kolvis kylmeni.” Sanotaan tinurin muistokirjoituksessa.
Hedelmät ei voi olla syntisiä joa on ympattu Oikean puuhuun . Matt. 3:10
Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen.
Matt. 7:17
Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.
Matt. 7:18
Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.
Matt. 7:19
Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.
NÄIN SE VAAN ON !!! KAIKKI MUU ON USKONNOLLISTA ILLUUSIO..
- Anonyymi
No niin! Sinä syyllistyt aivan samaan kuin kammoksumasi aloituksen henkilöt: tulkitset Raamattua kokemuksiisi perustuen psykologiselta pohjalta eli perustat havaintosi siihen, miltä sinusta nyt tuntuu, kun tunnet olevasi vapaa.
Näinhän JOKA IKINEN ihminen tekee vaikket sinä sitä haluaisikaan tunnustaa.
On ylimielistä ajatella, että jos sinun on kuvailemallasi tavalla luuleskelet päässeesi eroon synnin tekemisestä, että sinun kuvaamasi konsti olisi se, minkä Jumala on tarkoittanut joka ikiselle yksilölle oikeaksi. Kirjoituksellasi tulet myös vähätelleeksi toisten uskoa.
Fakta on kuitenkin se, että se, mitä nyt yrität opettaa, on vain yksi tulkinta toisten joukossa. Jos sinä koet siitä tavastasi elää, iloa ja onnellisuutta, niin hyvä mutta se ei tarkoita sitä, että olisit tulkintoinesi oikeassa.
Sinulta puuttuu samaistumisen kyky. Maailmassa on hirveän paljon yksilöitä, joiden lähtökohdat ovat täysin erilaiset kuin sinulla. He eivät välttämättä pysty niin kurinalaiseen elämään kuin sinä. Eikä se onneksi ole tarpeenkaan.
Mietipä nyt hetki vaikkapa ihmistä, jonka luonne on geneettisesti ja ympäristöolosuhteidenkin vaikutuksesta muovautunut sellaiseksi, että hänellä on lyhyt pinna, hän stressaa koko ajan kaikesta, on kyllästynyt jatkuvaan ponnisteluun epäonnistumisiensa takia, eikä hänellä ole enää voimia, kestävyyttä ja kykyä koittaa ruveta oppimaan pois vanhasta ja oppimaan uutta. Hän voi olla kovien kipujensa vanki ja kipulääkkeet sekoittavat hänen päätään. Hänellä voi olla sairaus, joka vaikuttaa hänen keskittymiseensä ja erityisesti muistiin ja oppimiseensa. Hänellä saattaa olla sairaus, joka saa aikaan aivosumuksikin kutsutun tilan, jossa koko maailma tutuu epätodelliselta niin, että siitä on vaikea pitää kiinni. Hän saattaa tuntea, että joku toinen elää hänen elämänsä. Hän voi olla niin uupunut, ettei jaksa muuta kuin hädin tuskin tehdä kotitöitä ja maata loppupäivän niin uupuneena, ettei ajatus kulje ja tunteet ovat kadonneet. Hän voi olla syvästi masentunut ja/tai ahdistunut niin, ettei tunne tunteita eikä löydä elämäänsä enää merkitystä vaikka oli aiemmin harras uskova, joka löysi Jumalasta elämäänsä merkityksen ja Jeesus oli hänelle kaikkensa. Tunteiden katoaminen on vienyt häneltä pois Jumalan läsnäolon- ja huolenpidontunteet, jotka toden totta ovat vain tunteita. Ystävät ovat hyljänneet hänet sairautensa takia eikä hän koe Jumalan ihmeitä, koska niitä ei neljän seinän sisällä tapahdu. Viimeiset hyvän olon tunteet tulevat asioista, jotka hän kokee syntinä mutta hän on liian heikko taistellakseen niitä vastaan eikä Jumala ota taipumusta synnin tekoihin pois eikä paranna häntä monien monien vuosienkaan jälkeen. Nuo pornon katsomiset, masturboinnit, kaikkien silmiin osuvien naisten himoitsemiset, säännöllinen humalassa oleminen, kyvyttömyys auttaa ihmisiä vaikka jostakin syystä halua vielä olisi, jatkuva ärtyneisyys, kiukkuisuus ja mitättömyyden tunteet ja hyljätyksi tulemisen tunne Jumalan taholta...niistä hän ei pääse eroon. Mutta onneksi usko on vielä hänellä tallella.
Tervetuloa muuten, arkipäiväisen elämääni sieltä pilvilinnoistasi. Ja näitä ihmisraukkoja on seurakunnat täynnä.
Ja tälläisellekö ihmisraukalle tuon sinun kokemuksesi perusteella on mahdollista olla täysin synnitön, niin kuin Jeesus oli? Täydellinen, niin kuin Jumala käskee meitä olemaan? Et voisi pahemmin enää uskovaista lannistaa. Minä en tule lääkärien mukaan IKINÄ paranemaan näistä sairauksistani. Kohta kymmenen vuotta minun puolestani ovat kymmenet ihmiset rukoilleet. Minut on voideltu kolmesti seurakunnan vanhinten toimesta. Viimeisillä voimillani olen raahautunut alttarille kirkkoon, jonka seurauksena olen ollut puolikuollut viikon päivät sängyn pohjalla voimattomana maaten, saamatta mitään apua Jumalalta, jonka tahto on, että minä pysyn sairaana. Koska en pysty olemaan synnitön, niin pelastus ei siis kuulu minulle, eikö niin?
Olet väärässä!
Minä uskon siihen armoon, minkä minä olen kokenut ilman tunteita ja tuntemuksia, koska ne puuttuvat minulta sairauteni tähden... vailla psykologisia selityksiä siitä, että armo on vain synnittömille. Minun Jumalani antaa minulle anteeksi tahallisetkin syntini, kun en parempaan pysty edes Jumalan avulla ilman, että minun tarvitsee suorittaa uskontoani. Olen saanut pelastuksen lahjaksi. Asia on hyvin yksinkertainen.
Minulla ei ole mitään kristityn normaalitilaa vaan minua heitellään ympäri kuin pesupalloa pesukoneessa lukiessani jatkuvasti Raamattua ja raamatunselitysteoksia ymmärtämättä enää kuitenkaan suuria kokonaisuuksia kognitiivisten ongelmieni tähden ja ymmärtämättä vähääkään suurempien asioiden hahmottamisia, yli kahden tai kolmen virkkeen keston ajan. Minulla on ollut useita vaikeita hengellisiä kriisejä, joissa olen antanut Jumalan jalostaa itseäni. Olen pois oppinut lähes kaiken uskosta ja jäljellä on melko tyhjä pää mutta sinne mahtuu vielä se ajatus, että Jeesus pelastaa syntisimmänkin lapsensa ja antaa ne synnit anteeksi ilman omaa suorittamista ja omia tekoja.- Anonyymi
"On ylimielistä ajatella, että jos sinun on kuvailemallasi tavalla luuleskelet päässeesi eroon synnin tekemisestä, että sinun kuvaamasi konsti olisi se, minkä Jumala on tarkoittanut joka ikiselle yksilölle oikeaksi. Kirjoituksellasi tulet myös vähätelleeksi toisten uskoa."
Tässä ketjussa synnittömyydestä on puhunut vain aloittaja, joka sitä aina julistaa. Jumalan lapsen vapaus on armon ymmärtämistä ja siihen turvautumista. Se ei ole synnittömyyttä. Ei toki myöskään tahallista synnin tekemistä. - Anonyymi
"tulkitset Raamattua kokemuksiisi perustuen psykologiselta pohjalta eli perustat havaintosi siihen, miltä sinusta nyt tuntuu, kun tunnet olevasi vapaa."
Olet hakoteillä. Uskossa ei ole kyse tunteista tai kokemuksista. Vaan siitä, että ymmärrät ja uskot mitä raamattu sanoo Jumalan lapsen asemasta. Olosuhteet ja tunteet eivät muuta asemaasi Kristuksessa. Kristus on vapauttanut sinut synnin orjuudesta. Sinun on uskottava se ja uskallettava levätä epätäydellisenäkin Jumalan armossa.
Johanneksen kirjeessä kuvaillaan Jumalan lapsen vapautta mm. näin: " Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä..... Pelkoa rakkaudessa ei ole, täydellinen rakkaus karkoittaa pelon. Pelossa on jo rangaistus. Se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa"
Levollinen armoon turvaaminen on harvinaista uskovillakin. Kai ymmärrät, että uskossa kasvaminen on prosessi, jossa kaikki ovat eri vaiheissa. Ja näin ollen 40 vuotta tätä tietä kulkeneella saattaa olla hieman eri näköalat kuin vasta uskoon tulleella.:) - Anonyymi
Tuo kuvailemasi todellisuus voi olla täysimääräisesti ja samanaikaisesti voimassa sen ajatuksen kanssa, että olet täydellisesti ja peruuttamattomasti uusi luomus, koska armo sai syntien anteeksiantamuksen ohella aikaaan myös sen uudeksi luomisen, ilman sinun tekojasi ja tuntumuksiasi - tai muuttumisia tai tasaantumisia tai eheytymisiä jne. Uusi luomus kun on saviastia. Saviastialla on särönsä ja saviastia on kaiken lisäksi vain savea.
Mutta koska Kristus-köynnös on maailman ainoa todellinen Köynnös, olet sinä Hänen oksanaan elimellinen osa Häntä itseään eli hengellisesti täydellisesti elävä. Usko on lepoa siinä Kristus-todellisuudessa, joka ei näy eikä tunnu. Huojuva, horjuva ja säröinen arkikokemuksemme ei Kristus-todellisuuttamme allekirjoita eikä kumoa, koska Kristus-todellisuus ei ole meidän allekirjoitettavissamme eikä kumottavissamme, vaan ylläpitää meitä arkitodellisuudessamme. - Anonyymi
Pelastus ei kuulu sairaille!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"On ylimielistä ajatella, että jos sinun on kuvailemallasi tavalla luuleskelet päässeesi eroon synnin tekemisestä, että sinun kuvaamasi konsti olisi se, minkä Jumala on tarkoittanut joka ikiselle yksilölle oikeaksi. Kirjoituksellasi tulet myös vähätelleeksi toisten uskoa."
Tässä ketjussa synnittömyydestä on puhunut vain aloittaja, joka sitä aina julistaa. Jumalan lapsen vapaus on armon ymmärtämistä ja siihen turvautumista. Se ei ole synnittömyyttä. Ei toki myöskään tahallista synnin tekemistä.Jos Jumala ei pysty antamaan anteeksi sairauden johdosta tapahtuvaa synnin tekemistä, jota en kykene itse estämään vaan pakonomaisesti joudun sitä tekemään ja siitä kärsimään, niin en halua sellaisen Jumalan yhteydessä elää ikuisuuksia. Teen toistuvasti sitä, mitä en tahdo.
Toisin sanoen, menen mielummin helvettiin kuin sellaisen Jumalan valtakuntaan, joka antaa rakkaan lapseensa kärsiä vuosikymmeniä tekemättä mitään tilanteelle ja sitten kehtaa sanoa, että et ollut kyllin hyvä vastaanottamaan armoani.
Mutta onneksi en usko, että yksittäisten synnin tekojen tahallisuus olisi esteenä pelastukselle. Ei edes tahallisten, sillä aika moni uskova tekee syntiä tahallisesti, lähes jokainen. Ymmärrän asian niin, että tahallinen synti on se kun tarkoituksella hylkää Jumalan. Vaikka yksittäinen synnin teko onkin synti, synnissä on kuitenkin kyse ennen kaikkea asenteesta Jumala kohtaan. Hedelmät ei voi olla syntisiä joa on ympattu Oikean puuhuun . SIIS AIVAN MAHDOTONTA ETTÄ OLISIVAT SYNTISIÄ. MUTA NOIN NE VAAN RAKENTAVAT SYNTISEN ARMON OPETUS ETTÄ IHMINEN PYSYY VANKILASSA VAIKKA ON VAPAUTETTU. EI MITÄÄN VAPAUSTA ON TAPAHTUNUT SILLOIN. SE ON VAIN USKONNOLLOSTA FEIKKI ILLUSIOTA JOKA ON RAKENNETTU . JA SAATANA ILOITSE JA HURRAA KUN USKOVAT JOUTUVAT HELVETTIIN SYNNISSÄ.
Matt. 3:10
Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen.
Matt. 7:17
Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.
Matt. 7:18
Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.
Matt. 7:19
Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.
NÄIN SE VAAN ON !!! KAIKKI MUU ON USKONNOLLISTA ILLUUSIO.- Anonyymi
Savis kirjoitti:
Hedelmät ei voi olla syntisiä joa on ympattu Oikean puuhuun . SIIS AIVAN MAHDOTONTA ETTÄ OLISIVAT SYNTISIÄ. MUTA NOIN NE VAAN RAKENTAVAT SYNTISEN ARMON OPETUS ETTÄ IHMINEN PYSYY VANKILASSA VAIKKA ON VAPAUTETTU. EI MITÄÄN VAPAUSTA ON TAPAHTUNUT SILLOIN. SE ON VAIN USKONNOLLOSTA FEIKKI ILLUSIOTA JOKA ON RAKENNETTU . JA SAATANA ILOITSE JA HURRAA KUN USKOVAT JOUTUVAT HELVETTIIN SYNNISSÄ.
Matt. 3:10
Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen.
Matt. 7:17
Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.
Matt. 7:18
Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.
Matt. 7:19
Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.
NÄIN SE VAAN ON !!! KAIKKI MUU ON USKONNOLLISTA ILLUUSIO.Eli, koska en nyt kykene auttamaan ihmisiä enkä saarnaamaan kirkossa, että minusta tulisi niitä hyviä hedelmiä, niin olen tuomittu kadotukseen!
On sinulla jutut!
Huomaatko, että sinun aloituksesi ja vastauksesi eivät ole mikään patenttiratkaisu, joka toimisi kaikkien kohdalla? Et kyennyt vastaamaan kommenttiini mitään järkevää. Jumala ei suhtaudu kaikkiin ihmisiin niin kuin sinä ajattelet hänen suhtautuvan. Toisin kuin sinulla, Jumalalla on tulkinnanvaraa Raamatunkin teksteistä.
- Anonyymi
Voi sinua aloittaja raukkaa, mitä joudut käymään läpi ollaksesi mielestäsi Jumalalle kelvollinen. Miten luulet Paavalin olleen synnitön kun hän sanoo, että synti asuu hänessä? Oliko Paavalikin yhtä väärässä ja harhainen kuin mainitsemasi henkilöt?
PAAVALI sanoo sulle myöhemmin Filippiläiskirjeessä kaikki minä voin Hänessä joka minua vahvistaa. Vielä Room 7 hän itki heikottuaan kun ei pystynyt vastustaa syntiä.
- Anonyymi
Savis kirjoitti:
PAAVALI sanoo sulle myöhemmin Filippiläiskirjeessä kaikki minä voin Hänessä joka minua vahvistaa. Vielä Room 7 hän itki heikottuaan kun ei pystynyt vastustaa syntiä.
Paavali siis muutti teologiaansa. Tämä havainto pitää paikkaansa. Eikä se ole ainoa teologian muutos Paavalilla. Elämä opettaa ja vanheneminen tuo kokemusta.
- Anonyymi
Savis kirjoitti:
PAAVALI sanoo sulle myöhemmin Filippiläiskirjeessä kaikki minä voin Hänessä joka minua vahvistaa. Vielä Room 7 hän itki heikottuaan kun ei pystynyt vastustaa syntiä.
Paavalin toteamus: "kaiken minä voin hänessä" ei liity mitenkään Paavalin syntisyyteen eikä synnittömyyteen. Kun ottaa huomioon asiayhteyden käy selväksi mistä on kyse.
"Filippiläiskirje 4:10-20
10. Ilahduin suuresti Herrassa, että te vihdoinkin havahduitte huolehtimaan minusta. Siihen teillä on toki ollut halua mutta ei tilaisuutta. 11. En sano tätä puutteen vuoksi, sillä olen oppinut tyytymään oloihini. 12. Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa. Olen tottunut kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin, olemaan kylläinen ja nälkäinen, elämään runsaudessa ja puutteessa. 13. Kaiken minä voin hänessä, joka minua vahvistaa. 14. Teitte kuitenkin hyvin, kun otitte osaa minun ahdinkooni. 15. Tiedättehän te filippiläiset itsekin, että evankeliumin alkuaikoina, kun lähdin Makedoniasta, ei mikään muu seurakunta kuin te yksin ryhtynyt kanssani tiliyhteyteen annetusta ja saadusta. 16. Tessalonikaankin te lähetitte minulle kerran, jopa kahdesti, mitä tarvitsin. 17. En toki tavoittele lahjoja vaan haluan, että teidän hyväksenne karttuu hedelmää. 18. Olen saanut kaikkea, jopa runsaasti. Minulla on kaikkea yllin kyllin saatuani Epafroditokselta teidän lähetyksenne, joka on suloinen tuoksu, kelvollinen, Jumalan mielen mukainen uhri. 19. Minun Jumalani on täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa olevan rikkautensa mukaan Kristuksessa Jeesuksessa. 20. Jumalalle ja meidän Isällemme kunnia, aina ja iankaikkisesti! Aamen. "
Kaiken minä voin, sanoo Paavali, kun hän kertoo ensin kuinka kurjissa oloissa hän on joutunut elämään. Tällä hän tarkoittaa, että häntä ei koettelemukset ja kurjuus hetkauta, koska Jumala on hänen kanssaan ja hän voi elää missä olosuhteissa tahansa, koska Jumala vahvistaa häntä. Silti hän pystyy suoriutumaan kaikesta itseään tyydyttävällä tavalla. Siksi hän voi kaiken eli tekee sen, minkä pystyy niin hyvin kuin pystyy, koska hän saa elää Jumalan kanssa. Tällä hän ei tarkoita vain fyysisiä tarpeita vaan myös hengellisiä. Hän ei lopulta tarvitse muuta kuin Jumalan ja on siihen tyytyväinen, olivat olosuhteet mitkä tahansa, sillä hän kokee, että Jumalan avulla hän pystyy elämään sellaista elämää, joka tyydyttää kaikki hänen tarpeensa.
Asiaa vahvistaa vielä tuo loppu, jossa Paavali sanoo, että Jumala on täyttävä (teidänkin) tarpeenne Jeesuksessa Kristuksessa.
Tällä hän haluaa sanoa, että niin kuin Jumalan avulla hän pärjää, niin voitte te muutkin pärjätä, koska Jumala pitää teistä huolen.
Ei kannata heitellä raamatunlauseita ilman kontekstia. Siitä jää pian kiinni.
- Anonyymi
Kuulostaa siltä, että jotkut palvelevat Jumalaa, joka skippaa mielenterveyspotilaat yli. Ilmeisesti heistä vain sellaiset sairaat kelpaavat Jumalalle, jotka ovat vain vähän sairaita tai muutoin sairaita kuin mielenterveydellisesti sairaat. Todennäköisemmin kuitenkin on niin, että se, joka väittää, että kliinisesti masentunut ei voi olla pelastettu, koska sortuu tahalliseen syntiin, ei joko ymmärrä, mitä kliininen masennusta on tai ei tunne rakastavaa Jumalaa. Todennäköisesti hän ei syvällisesti ymmärrä kumpaakaan.
- Anonyymi
Savis kirjoitti:
Jumala VOI PARANTAA mielenterveyspotilaat niinkuin riivattu mies haudoissa.
Tutkimusten mukaan yksikään diagnosoitu potilas ei ole parantunut Jumalan voimasta niin, että diagnoosi olisi muuttunut. Kyllä hän VOI mutta on valinnut, että EI PARANNA.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 841702
Nainen, huomasitko kun muutin sinua?
Niin lyhyessä ajassa niin paljon. Mutta jotain muuttui minussakin. :/88918- 54912
- 8892
IS Viikonloppu 12.-13.7.2025
Viikonlopun ratoksi Skyttä ja Kärkkäinen ovat taiteilleet 3.0 arvoisen ristisanatehtävän ratkottavaksi. Kenenkään ratko56859Poliisi losautti puukkohemmon hengiltä
Mitäs läks, heilumaan puukon kanssa eikä totellut käskytystä. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011361763.html190842Tämä kesä ei ollut vielä meidän
Olisihan se ihana viettää kesäiltoja kanssasi ulkona. Ei kai ollut vielä oikea aika. Ehkä kohtaamme vielä sattumalta jos58813Mitä jos vaan tapaisit sen jota mietit
Jos se yksi henkilö on sinun mielessäsi niin entäs jos vaan menisit tapaamaan sitä, heti, samantien, miettimättä mitään.80755Sofiaa ei kelpuutettu Martinan kaveriporukkaan
Ibizalla lomailee Martinan kanssa ihan muut naiset.172750Teet tämän niin
Helpoksi, mutta silti niin vaikeaksi. Vihaan omaa saamattomuuttani, vaikka kaikki olisi saatavilla. 🩷🌸41740