nyt kun istuin kotini rapuilla niin muistui mieleeni aika ollessani noin viisi vuotias.Oli lämmin kesäinen päivä ja pääskyset oli juuri palanneet muuttomatkaltaan ja aloittelivat pesänteko puuhiaan,kävimme noutamassa höyhentyynyn ja nypittiin untuvia tyynyn sisältä jotka sitten päästettiin tuulen vietäväksi ilmaan,pääskysen napsivat ne ilmasta ja veivät ne innoissaan pesiinsä pehmikkeiksi:vanhus huokaa,voi niitä huolettomia aikoja.
Muisto lapsuuden ajoilta,
Anonyymi
5169
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Joku ihana muisto, kuin pilvenhaituva sinisellä kesätaivaalla tuulenvireen hiljalleen koivunlehtiä hyväillen.
Muistoja hiljaa haihtuvia.
Jahka muistelmat teen, niin muistoihin meen.
Muistelmien tekeminen on hyvä idea.
Itse asiassa yllätyin kun päivänä muutamana tein inventaariota kaappini arkistoille ja löysin jo 25 vuotta sitten tekemäni pohjustuksen ja alku kyhäelmän siihen asti eletystä elämästä. Nämä viimeiset 25 vuotta onkin helppo muistaa niiden jatkoksi.
Täynnä olevia taskukalentereita löytyy alkaen vuodesta 1971.
Että koonti teettänee täyden työn kuitenkin ja millä tavalla aikoo asiansa esittää?
Muistelmathan (muistelut) on syytä aloittaa räväkästi ja mukaansatempaavasti. Yllättävän yksityiskohtaisia asioita olin muistanut jo 3 - 7 ikävuosilta ennen koulua.
Kylläpä oli typerä,ei ajankohtainen aloitus ilmentää aloittajan pysähtynyttä elämän tarkoitusta.
Eiköhän jotain vanhaa tuppaudu kaaliisi sinunkin kuolinvuoteella.
Minusta kiva aloitus.
Oma kesämuisteloni, yksi niistä - talon takana kalliolla peiton päällä maaten pilvilampaita sinisellä taivaalla seuraten.
Tai polun pientareella kissankellot ja heinäsirkan siritys. Onni koostuu pienistä asioista.
Kerrankin mielenkiintoinen aihe. Muistot heräävät.
Heinäsirkan siritystä kuulin usein.
Ei lainkaan eikä ollenkaan. Vanhuuteen kuuluu muistelu, se on hyvästä ja suotavaa. Ja siitä pitää mielellään jäädä hyvä mieli ja sellainen olo, että elämä on ollut ja mennyt hyvin. - Nm. Merkityksellistä toimintaa
Todella hieno aloitus ! Lapsuusaikaa on kiva muistella. Muistan, kun kodin läheltä pellolta kuului keväisin kuovin ääni. En useinkaan nähnyt niitä kuoveja, koska niillä on suojaväri, mutta kuulin niiden äänen. Ja kotipihan valkovuokot ovat jääneet mieleen.
Ja naapuritalon vanhan isännän hevoskärryjen kyydissä oli aitoa 60-luvun tunnelmaa.
Eipä tullut kuultua kuovien ääntä vuosikymmeniin ennen kuin palasin juureksilleni, ja totta, viime päivinä on niitä kuovien ääniä saanu kuulla samoina sävelinä kuin lapsuudessa ennen maailmalle lähtöä.
Se naapuritalon vanaha hevosmies piti akkaasa työn orjana ja penskojaan lapstyö voiman ja kerkespä vielä pahoittaa lasten lapsien mielen se kä minijän myös, , että se siitä auvoisesta maalais elämästä.
Jos voisin,toisin tekisin,meillä kolleilla oli pienenä tapana laittaa pieniä kiviä vasta leivottuihin rieskan tai pullapitkon paloihin ja nakella niitä kanoille jotka liki tapellen niitä soivät.
Yksi varhaisimpia muistojani.
Asuin lapsena Varsinais-Suomessa rintamamiestilalla. Yhdeksän henkeä suvusta samassa talossa. Isä, äiti, neljä lasta äidin isä, isän äiti ja sisar. Kuin Karjalan kannaksen sukutila, josta kaikki aikuiset olivat lähtöisin.
Kun leivinuuni lämmitettiin, niin äiti leipoi ruisleipien lisäksi karjalanpiirakoita ja perunapiirakoita. Perunapiirakoihin keitettiin muusia isossa kattilassa.
Muistan, että minut nostettiin pienenä ompelukoneen päälle (poljettava Singer) ja eteen tuotiin lautasellinen perunamuusia voisilmällä. Ompelukone oli tuvan päätyikkunan edessä ja sen päällä istuessa näki ulos maantielle ja pariin lähinaapuriin. Sillä saatiin pieni poika tyytyväiseksi ja pois jaloista. Muistan vieläkin sen tunnelman ja melkein tulee perunamuusin makukin kielelle.
KM.
Oliko muussi veteen vai maitoon tehtyä, ellei peräti piimään?
Ihan aitoon lehmän maitoon. Ei silloin maalla mitään kevytmaitoja ollut. Kurrit juotettiin vasikoille.
Nyt käytän itse sekä puurossa että muusissa rasvatonta maitoa.
KM.
Muistan, kun meren rannalla kuului usein vanhojen moottoriveneiden mainio ääni.
Yleisin vene taisi tuolloin ainakin saaristolaismallisissa olla harvakäyntinen kaksipyttyinen Wicksröm: tätätekikokokesätätätekikokokesä...
Raisionlahdella niitä tuli kuunnelluksi.
KM.
Muistuupa mieleen näin toukokuun loppupuolella kun olin Metsänhoitoyhdistyksellä, koivuntaimia istutamassa pakettipellolle, oli tosi lämmintä hiirenkorvalla olleet koivut ja pajukot puhkesivat pieneen lehteen 3-5 päivässä ja pikkulinnut lauloivat tosi äänekkäästi niinkun pariutuvat linnut voi vain laulaa pesän teko puuhat mielessä, niin minäpä otin heinänkorren, sellasen jossa oli tosikarhee toinen puoli ja asettelin , taitavasti peukaloitten väliin ja puhallin täysillä , siis puhallin sellaset riitasoinut ettei paremmasta väliä! Tapailin jonkin laista linnun räääkymistä tällä " soittopelillä " , siitäkös linnut riemastu ! En ole milloinkaan kuulut sellaista laulu konserttia ikinä, kait sitä lauluksi voi sanoa se oli tosi huumaavaa melkeimpä kirkumista ! ja sitä kesti niin kauan kun viitsin ja jaksoin puhallella.Kokeelkaapa vaikka tänä keväänä, yllätytte iloisesti.
Minäkin kuuntelin usein vastaavanlaisten veneiden ääntä Luonnonmaan rannalla.
Terveisin: Puolireuho
Luonnonmaan rannoilla on näkynyt paljon veneitä. Joskus myös vesibussi.
Ei sinne rappusille pääse istumaan kun on rajat kiinni :(
Minä istun sekä tässä asuntoni rappusilla, että vanhan kotitaloni ( mökin ) rappusilla tuolla kilometrin päässä.
Jos ei ole omia rappusia, voi mennä jonkun naapurin rappusille istumaan. Ei näillä selkosilla pistä kukaan pahaksi, jos joku ilmestyy rapuille istumaan.
Kerran sattui mökillä tapaus, heräsin ehkä 9 - 10 välillä ja menin ulos. No eikö vain rapulla ollut istuja, vanha lapsuusajankin toveri. Oli istunut tunnin verran.
Sanoin miksi et kilkutellut ovikelloa. Hän oli, että ei viitsi nukkuvia herätellä mutta on kiva istuskella ja kuunnella pelkkiä luonnon kesä ääniä.
Ja isä kuunteli radiosta Saariston Sirkkaa, sauna lämpiämässä, kesäinen tuulenvire leyhytti vaaleita tytön hiuksia ja se hieno lämpiävän saunan savun tuoksu lauantaiehtoossa..
Minun äitini ja isäni kuuntelivat enimmäkseen Beethovenia ja Mozartia. -Likinäkörillitäti
Mukava aloitus.
Oikeastaan en ole sen tyyppinen, joka muisteloihin syventyy.
Paitsi, jos joku jotain sanoskelee ja siitä sitten mieleeni juolahtaa, niin
sitten muistelo putkahtaa jostakin kätköstä.
Aloituksesta muistui mieleeni (jonka olin tyystin unohtanut), että kun oli pieni pienoinen poloinen:), niin äitini laittoi kanssani myöskin kaikenmaailman höyheniä, pieniä langanpätkiä ja muita pehmoisia-pahmoisia juttuja meidän talon päätyyn nurmikolle.
Katsoimme innoissamme, kun linnut saapuivat ja huomasivat oivalliset aarteet.
Ne keräsivät innoissaan nokat täyteen.
Tästä suraavasta tapauksesta ei ole kovinkaan pitkä aika. Jotain muutama vuosi sitten tapahtui.
Minä istua tapitin parvekkeella kahvikupin kanssa. Katsoin kun asuntoni päädyn takaa ryntäsi orava hypellen puusta puuhun. Suussaan kauhea tukko Ranskanleipää. Niin siis luulin, kun oli selvästi ranskanleivän näköistä plaadultaan.
Tuumin, että jahas kukahan on laittanut ranskanleipää oravalle.
Tämä työntäyteinen orava meni pompahdellen tonne päin ja sitten tuli takaisin ohitseni sinne takaisin ja kohta pimpahti taas samaa reittiä sinne tonne tuonne päin suu ranskanleivän sisustaa täynnä.
Oli kiva seurata.
Päivän parin päästä menin omalle terassilleni. Takapihalle. Parveke on terassin yläpuolella.
No joo. Kattokaas ku...
Siinä hetken norkoillen, huomasin terassilla olevan tuolin ja sen kummallisen erilaisuuden.
Helevetti. Se orava ei ollutkaan kanniskellut suussaan ranskanleivän keskustaa, VAAN mun tuolini sisustaa.
Kiesus sentään ja apua perään. Se oli tyhjentänyt sisustaa ihan satasella.
Krapsutin kalloa hiusten sisältä ensteks, mutta sitten tuumin, että vanhahan tuo mun tuoli on ja sisusta meni oravan tarpeeseen.
Hajotin tuolin ja pistin roskiin.
Kyllä oli muuten heevetin hyvä pesä sillä oravalla. Oon siitä aivan varma.
Yks muistelo tähän lopuksi. Kun muistin täs.
Olin jotain 4-v. Suutuin jostakin ja päätin karata kotoa. En ikinä, EN IKINÄ, tule takaisin.
Oli "syssy". Otin sulkapallokotelosta mailat veks. Keräsin puusta omenoita sulkapallomailakoteloon. Täyteen vedin. Että riittäisi pitkäksi aikaa.
Lähin kantamukseni kanssa kotoa pois. Ei mitään haikeutta ei. Päätöksen olin tehnyt ja kotini jätin. Askel päättäväinen.
Portista kävelin noin 100 metriä. Voi olla että 150. Vaikea arvioida, koska käännyin kotitiestäni oikealle sivutielle ja mutkan takaa en enää kotitaloani nähnyt.
JA jos oma kotitalo ei ees näy, niin totta kiesus mun täytyy olla TOSI kaukana.
Näin ajattelin.
Alkoi hitosti peliättämään. Jos eksyisin nääs.
Seisoin paikallani ja aprikoin. Tien poskessa aprikoin.
Olen lapsesta saakka ollut järkevä aprikoija ja niin päätin aprikoida, että lähen kotio.
Menin kotio.
Äiti ja isä eivät edes tienneet, että olin karannut kotoa. Se harmitti tietysti.
Ihmettelivät, että miksi olin kerännyt omenoita sulkapallomailakoteloon.
En kertonut:)
Olis mulla muitakin eksymisiä muistissa. Ku nyt muistin.
Olen eksynyt suksilla talvella.
Siitä kerron myöhemmin. Mahdollisesti siis.
Heikunkeikku
Muisti on siitä metka juttu, että se tarvitsee avaimen, ennen kuin se alkaa toimia. Kukaan ei muista sitä loputonta muistojen aarreaittaa jonossa ilman minkäänlaista muistioven kolkutusta ja avaamista. - Nm. Korvain välinen kovalevy pullollaan
Minusta tuo metänistuttajan" soittelu" oli eläinrääkäystä, ei tullut hyvämieli.
Mistä puhut, mitä tarkoitat ? - Nm. Anonyymi pvm klo
Joo, hyvin sanottu, että "muisti on siitä metka juttu, että se tarvitsee avaimen, ennen kuin se alkaa toimia."
Jostakin ne avaimet sitten putkahtelee esille avaamaan muistilokeroita, kun ja jos joku sanoo jotakin sellaista, että siitä alkaa muisti toimimaan.
Tosin silloin tällöin on niinkin, että vaikka kuinka ja mitenkäkin etsiskelisi oikeaa muistiavainta, niin ei millään muista jotakin asiaa, vaikka kuinka norkoilisi kielenpäällä.
Heikunkeikku
Asiat palautuvat mieleen. Kotoa oli lähimpään kauppaan vähän yli kilometri. Ostin lapsena usein Halva-salmiakkiaskin 20 pennillä. Jugurtit tulivat kauppaan silloin, kun olin 14-vuotias. Oppikoulu oli lähikaupungissa, matkaa kotoa noin 15 kilometriä. Kaupungissa tuntui suurelta ihmeeltä, kun oli useampi kauppa, ja jopa tavaratalo.
Ei se 'avain' välttämättä heti ovia aukaise, monta kertaa täytyy ensin vähän aikaa kaivella. Kaivelu saattaa tuottaa tulosta vasta ajan kuluttua, ennen kuin poksahtaa päähän. - Nm. Yllätyksiä kokenut
No niin kuule "jälkkäri-istuja" nyhän alkoi avaimet kolajamaan.
Ensteks oli avaimia nolla, mutta kun luin sun lauseet, niin siso niitä avaimia alkoi ripajamaan solkenaan. Vesisademaisesti suorastaan.
Kiitos sulle, kun sait aikaan avainsateen.
Mulle nimittäin muistui mieleeni noista salmiakkiaskin maininnasta, että menin pienenä likkana apteekkiin ostamaan joko salmiakkiruutuja (mikä nimi se olikaan?) tahi salmiakkijauhetta. Molemmat olivat valkoisessa pienessä pussissa.
Minä tykkäsin salmiakkijauhosta, vaikka ne toisetkin olivat kyllä hyviä.
Salmiakkijauhopussiin pistin sormeni, jonka ensteks olin kostuttanut suussani, ja oijee oi, kun se salmiakkijauhe käpertyi sormen ympärille ja sen sormen kun laittoi suuhun ja imeskeli, niin huh huh huh. Niin ihanaa oli kerrassaan.
Mainitsit jugurtit. Olin senkin tottavie unohtanut.
Mutta Avain saapui ja nyt voin siitäkin kirjoittaa, että johan oli hyvää jugurttia.
Semmosta tykkyä jugurttia ja päällä oli hilloa. Sen makuista jugurttia ei enää ole.
Kiva muistelo sulla, että oli ihme, kun oli useampi kauppa..
Itse oon kaupunkilainen ja kauppoja oli sielä ja täällä.
Heikunkeikku
Ei tosiaankaan aina heti-heti avain kolahda.
Joskus niinkin, että kun oman aikansa oikein urakalla yrittänyt muistella ja kun ei vaan muista, niin vihastuksissaan ajattelee, että no olkoot mokoma.
JA, kun asian ajattelun jättää, niin jossakin aivan omituisessa tilanteessa, kun jo ihan muita asioita tuumii, niin SITTEN se POKSAHTAA.
Poks vaan ja muisti soittaa säveliä somia.
Muisti sinänsä on mitä mielenkiintoisin asia.
Heikunkeikku
Juuri noin. Se on varmaankin stressi, joka muistelutilanteessa pistää pakit päälle. - Nm. Ei kukkokaan käskien laula
Anonyymi oli ja vastasi anonyymille 08.05.2020 klo 17:43 Yleisin ven taisi tuoloin olla,kaksipytty Wikström ainakin saaaristolaisilla, tätätekikokokesä tätätkikokokesä . . sit tää toinen hyväkäs alkoi muisteleen työtään Metsänhoitothdistyksellä kun oli istuttamassa koivuntaimia pakettipellolle koivut ja pajukot hiirenkorvalla, , , linnut laulo tai suorastaan rääkyivät kun puhalsi nyrkkien välissä olevaan heinän korteen.. minusta tuo ei ole täyspäisen touhua.
Mitä jos selvittäisit ensin pääsi, niiin sitten ehkä saisit selville, miten nämä ketjut toimivat. - Nm. Pilusti pieleen meni
Mulle meni ainakin jakeluun , pienen tankkauksen jälkeen jotta yks tyyppi syytti tuota metsien-miestä , taimenen istuttajaa eläin rääkäyksestä kun, laulatti lintuja puhaltamalla peukoloitte, välissä kämmenet yhdessä olevaan heinänkorteen, siis minustakin tuo on jonkin sortin eläin rääkystä kun häiritään lintuja tommosella " soittopelilä.
Oisko tämä:
"""""niin minäpä otin heinänkorren, sellasen jossa oli tosikarhee toinen puoli ja asettelin , taitavasti peukaloitten väliin ja puhallin täysillä , siis puhallin sellaset riitasoinut ettei paremmasta väliä! Tapailin jonkin laista linnun räääkymistä tällä " soittopelillä " , siitäkös linnut riemastu ! En ole milloinkaan kuulut sellaista laulu konserttia ikinä, kait sitä lauluksi voi sanoa se oli tosi huumaavaa melkeimpä kirkumista ! ja sitä kesti niin kauan kun viitsin ja jaksoin puhallella.Kokeelkaapa vaikka tänä keväänä, yllätytte iloisesti."""""
No miksi hän ei ole kirjoittanut sitä oikeaan kohtaan? Eli anonyymin 8.5.20 klo 17:43 kirjoittaman kommentin oikeassa alareunassa "Kommentoi"-kohtaa napsauttamalla. - Nm. Väärin valittu kohta
Kuusikymmenluvun muistelu on mielenkiintoista.
Onneksi päällimmäisinä on kivat muistot.
Nalle karkin sai kioskilta pennillä, ostin kerran kaksi.. nolostutti...
Koulubussirahasta jäi 10 penniä, joilla kävin ostamassa myös nalle- tai pahanmakuisia mansikkakarkkeja 10 kpl Elannosta.
Beng
Tuoreessa muistissa ne nyrkiniskut metsäpolulla kahdelta murrosikäiseltä pojalta ollessani 6-7 v.tyttö... 50luv. lopulla, siskopuoleni odotteli kauempana . .
Tuo niin tuttua, muuan hirmu veteraanin , kusipää loppi onnistui kauppa - autolta saamani jäätelöt sotkemaa hiekkatiele. . ihmettelen vaan kasvatusta kun samallaisessa " työväkikastissa" oltiin kaikki kyläläiset!
Kotikyläni eräällä maajussilla oli Zetor traktori, joka piti aivan omanlaista ääntä.
Kulki myös aika haijakkaa: alppo, alppo, alppo ...
Varhsisimmat hyvät muistot liittyvät mummolaan.
Tullessa pappa puolittamassa halkoja katoksessa. Aurinko siivilöityi tuomien ja syreenien välistä. Kanat kuopivat ja protkottivat niiden alla.
Kesän kissanpentu.
Mummo aamulla sytyttämässä isoa puuhellaa, jonka ääni kuului aamuun: ritinää ja humahtelua. Sitten mummo jauhoi papukahvia. Hän seurasi, kun leikin uuniin nojaten kissanpennun kanssa.
Kanalassa käynti. Kananpaskaan astuminen uusilla kesäkengillä.
Vasikat laitumella, mitä rohkenivat vöhitellen lähemmäksi ja nuolaisivat karheilla kielillä.
Ahomansikat. Niitetyn heinän tuoksu. Isot kusiaiset.
Lehmien hölkkä lypsylle. Sänkipellolla kävely ja hieman kuorruttuneeseen lehmänpaskaan astuminen.
Saunominen ja vihdantuoksu.
Kaikki ne esineet, työkalut.
Kamferin tuoksu.
Käpykellon vetäminen ja raksutus.
Miehet ja naiset pellolla heinätöissä.
Joskus hevosen vetämissä tyhjissä heinäkärryissä matkaaminen ja pelko, että kirrin dieltä alas.
Hevosen tuoksu. Hirnahdus. Liinatukan leiskunta.
Beng
Tämmöstä.
Aika entinen ei koskaan palaa muuten kuin muistoihin,ja hyvä varmaan niin .Heinien kokoaminen latoon ja niiden siirtely nurkiin ja liikkuminen varoen ettei pää vain osuisi nauloihin joilla päreet oli naulattu kiinni katolle.
"Beng"
Oli mukava lukea sun kirjoitustasi.
Kivoja muisteloita. Pääsin helposti lentämään tunnelmaan mukaan.
Monia samanlaisia asioita olen itsekin kokenut ja sun tekstin avittamana pääsin luikertelemaan omiin muisteloihin.
Pienenä tyttönä olin kesäisin paaaaljon mummun ja paapan luona maalla.
Ahomansikoitten keräämistä heiniin.
Oman mummuni ja paappani luona ei ollut lehmiä ja muita otuksia, mutta naapurissa oli iso maatalo ja toisessa naapurissa oli sikala ja myöskin lehmiä. Olin tosi paljon heidän luonaan.
Mun mielestä navettakin suorastaan tuoksui hyvältä. Semmoselta ku navetan kuuluikin.
Hyviä muisteloita takaplakkarissa.
Kiitos kirjoituksestasi.
Heikunkeikku