Olen harkitsemassa ostaa 12- vuotiaalle tyttärelleni IPadia. Hän on erityisesti kiinnostunut IPadin piirustusohjelmasta sekä myös Siristä. Itse ajattelen, että näytön hyvä resoluution on hyvä em. tarkoituksiin. Riittääkö n. 500 €:n Ipad vai olisiko hyvä hankkia Pro malli ehkä isommalla ja paremmalla näytöllä sekä suorittimella.
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
iPad 2018 malli tai uudempi kannattaa ostaa.
Hinta nyt voi olla ikä vain ja ei sen perusteella voi päätellä mikä on hyvä.
iPad on paras kaikkeen, juurikin piirustukseen yms.
Android tablettia ei kannata edes harkita koska siihen ei saa kunnon ohjelmia, siinä on haittaohjelma vaara, todella hankala käyttöinen, epälooginen, huono yhteensopivuus laitteisiin jne.
Ei ole vaan surkea rajoitettu..-
Mitä kynää ja ohjelmaa suosittelet Androidille?
Siihen Androidiin kun ei saa Apple pencil tapaista kynää eikä Affinity Photoa, Lumafusionia, Procreatea esimerksi mitä iPadiin saa.
Tuo on totta, suoraan sanottuna se Android on todellaki surkea ja rajoitettu.
Eihän niillä tee mitään:D
Aloittaja etsii sellaista, aloittaja tekee ja niin tekee moni muukin.
Androidilla on ajateltava että niillä ei tee mitään kun ei android tableteilla voi yksinkertaisesti tehdä tuollaisia asioita mitä iPadillä.
Tuokin on todella hyvä että tuli esille, ei Androidia kannata ostaa mihinkään oikeisiin hommiin, Android sopii ainoastaa musiikinkuunteluun, videoiden katseluun ja nettiselailuun.
Nämäkin asiat on tosin Androidilla kösittämättömän huonosti toteutettu, ipadissä on kädellä mahdollista pienentää, liikutella ikkunoita ja paljon muutakin, Androidilla pitää pienen pieneen nappiin sörkkiä sormella.
Kynä ja paperia. Nykyaikana kaikki siirtyy digiin jolloin ihminen menettää oman luovuutensa diginäytöille.
Aloittaja etsii tablettia, käytä sinä vaan kynää ja paperia.
Eikä etsi:D
Onko Vapunen menettänyt viimeisetkin lukutaidon rippeet?
"Olen harkitsemassa ostaa 12- vuotiaalle tyttärelleni IPadia"
USS Enterprise CVN-65 (alun perin CVAN-65) oli Yhdysvaltain laivaston lentotukialus ja ainoa Enterprise-luokan alus. Se luovutettiin laivastolle vuonna 1961, jolloin se oli maailman ensimmäinen ydinkäyttöinen lentotukialus ja toinen ydinkäyttöinen pinta-alus Yhdysvaltain laivastossa risteilijä USS Long Beachin valmistuttua muutamaa kuukautta aiemmin. Ydinkäyttöinen sukellusvene USS Nautilus otettiin käyttöön 1954 ja Neuvostoliiton siviilikäytössä oleva jäänmurtaja Lenin 1957.
Alus perustui edeltävään Forrestal-luokkaan. Siinä käytettiin melko konservatiivista tekniikkaa. A2W-ydinreaktoreita oli peräti kahdeksan ja ne pyörittivät neljää potkuriakselia. Reaktorit oli sijoitettu aiempien lentotukialusten kattilahuoneiden paikalle. Koska ydinkäyttöinen alus ei tarvitse polttoainetankkeja omaa koneistoaan varten, säästynyt tila mahdollisti kaksinkertaiset lentopolttoainevarastot, mahdollistaen yhtäjaksoisen lentotoimintaan 12 vuorokauden ajan. Aluksen huippunopeus oli 35 solmua ja reaktorien polttoainesauvojen vaihtoväli viisi vuotta.[1]
Alun perin suunniteltiin kuuden Enterprise-luokan aluksen rakentamista. Alustyypin korkean hinnan johdosta viittä muuta ei lopulta edes tilattu.
Ydinkäyttöistä lentotukialusta suunniteltiin jo 1952, jolloin laivasto nimitti Newport News Shipbuilding and Drydock Companyn suunnittelemaan aluksen ja Westinghousen suunnittelemaan reaktorit. Alun perin presidentti Harry Truman hyväksyi 1950 suunnitelman, mutta se leikattiin budjetista 1953, kun ydinkäyttöisten alusten karkaava hinta sai kongressin ja puolustusministeriön kyseenalaistamaan niiden käyttökelpoisuuden. Korean sota antoi amiraali Rickoverille mahdollisuuden puolustaa hanketta ja sitä jatkettiin 1954.[1]
USS Enterprise CVN-65 (taka-alalla) ja Ranskan laivaston lentotukialus FS Charles de Gaulle.
Alus laskettiin vesille 24. syyskuuta 1960 ja sen ensimmäinen reaktori käynnistettiin 2. joulukuuta 1960. Ensimmäiseen tehtäväänsä se lähetettiin Välimerelle 1962. Loppuvuodesta USS Enterprise ja toinen laivasto määrättiin saartamaan Kuubaa Kuuban kriisin yhteydessä. Kriisin jälkeen Enterprise palasi 6. laivastoon Välimerelle.[1]
Ensimmäinen huolto ja polttoaineen vaihto suoritettiin lokakuussa 1964. Vuonna 1973 Vietnamin aselevon jälkeen alus huollettiin Bremertonissa Washingtonissa tukemaan laivaston uusinta F-14 Tomcat -lentokonet
Hommaa hyvät suojakuoret, esimerkiksi pamssarikuoret niin tulee pitkäikäinen laite.
iPad Air on riittävä kaikkeen peruskäyttöön.
iPad Pro on toki parempi piirtämiseen, sillä siinä on nopeampi ja reaktiivisempi näyttö.
iPad 2018 on ainoa malli ennen Pro mallia joka tukee kynää.
Ei ole todellakaan riittävä koska rajoitettu:D
Laitappa vapunen Googleen hakusanoiksi vaikkapa "best tablets 2020", siellä ei Android ruputabletit paljon juhli onnettomine venytettyine kännykkäsovelluksineen.
USS Enterprise CVN-65 (alun perin CVAN-65) oli Yhdysvaltain laivaston lentotukialus ja ainoa Enterprise-luokan alus. Se luovutettiin laivastolle vuonna 1961, jolloin se oli maailman ensimmäinen ydinkäyttöinen lentotukialus ja toinen ydinkäyttöinen pinta-alus Yhdysvaltain laivastossa risteilijä USS Long Beachin valmistuttua muutamaa kuukautta aiemmin. Ydinkäyttöinen sukellusvene USS Nautilus otettiin käyttöön 1954 ja Neuvostoliiton siviilikäytössä oleva jäänmurtaja Lenin 1957.
Alus perustui edeltävään Forrestal-luokkaan. Siinä käytettiin melko konservatiivista tekniikkaa. A2W-ydinreaktoreita oli peräti kahdeksan ja ne pyörittivät neljää potkuriakselia. Reaktorit oli sijoitettu aiempien lentotukialusten kattilahuoneiden paikalle. Koska ydinkäyttöinen alus ei tarvitse polttoainetankkeja omaa koneistoaan varten, säästynyt tila mahdollisti kaksinkertaiset lentopolttoainevarastot, mahdollistaen yhtäjaksoisen lentotoimintaan 12 vuorokauden ajan. Aluksen huippunopeus oli 35 solmua ja reaktorien polttoainesauvojen vaihtoväli viisi vuotta.[1]
Alun perin suunniteltiin kuuden Enterprise-luokan aluksen rakentamista. Alustyypin korkean hinnan johdosta viittä muuta ei lopulta edes tilattu.
Ydinkäyttöistä lentotukialusta suunniteltiin jo 1952, jolloin laivasto nimitti Newport News Shipbuilding and Drydock Companyn suunnittelemaan aluksen ja Westinghousen suunnittelemaan reaktorit. Alun perin presidentti Harry Truman hyväksyi 1950 suunnitelman, mutta se leikattiin budjetista 1953, kun ydinkäyttöisten alusten karkaava hinta sai kongressin ja puolustusministeriön kyseenalaistamaan niiden käyttökelpoisuuden. Korean sota antoi amiraali Rickoverille mahdollisuuden puolustaa hanketta ja sitä jatkettiin 1954.[1]
USS Enterprise CVN-65 (taka-alalla) ja Ranskan laivaston lentotukialus FS Charles de Gaulle.
Alus laskettiin vesille 24. syyskuuta 1960 ja sen ensimmäinen reaktori käynnistettiin 2. joulukuuta 1960. Ensimmäiseen tehtäväänsä se lähetettiin Välimerelle 1962. Loppuvuodesta USS Enterprise ja toinen laivasto määrättiin saartamaan Kuubaa Kuuban kriisin yhteydessä. Kriisin jälkeen Enterprise palasi 6. laivastoon Välimerelle.[1]
Ensimmäinen huolto ja polttoaineen vaihto suoritettiin lokakuussa 1964. Vuonna 1973 Vietnamin aselevon jälkeen alus huollettiin Bremertonissa Washingtonissa tukemaan laivaston uusinta F-14 Tomcat -lentokonetta.
Tulihan se Kummeli mies alias Vapunen tännekin sotkemaan
USS Enterprise CVN-65 (alun perin CVAN-65) oli Yhdysvaltain laivaston lentotukialus ja ainoa Enterprise-luokan alus. Se luovutettiin laivastolle vuonna 1961, jolloin se oli maailman ensimmäinen ydinkäyttöinen lentotukialus ja toinen ydinkäyttöinen pinta-alus Yhdysvaltain laivastossa risteilijä USS Long Beachin valmistuttua muutamaa kuukautta aiemmin. Ydinkäyttöinen sukellusvene USS Nautilus otettiin käyttöön 1954 ja Neuvostoliiton siviilikäytössä oleva jäänmurtaja Lenin 1957.
Alus perustui edeltävään Forrestal-luokkaan. Siinä käytettiin melko konservatiivista tekniikkaa. A2W-ydinreaktoreita oli peräti kahdeksan ja ne pyörittivät neljää potkuriakselia. Reaktorit oli sijoitettu aiempien lentotukialusten kattilahuoneiden paikalle. Koska ydinkäyttöinen alus ei tarvitse polttoainetankkeja omaa koneistoaan varten, säästynyt tila mahdollisti kaksinkertaiset lentopolttoainevarastot, mahdollistaen yhtäjaksoisen lentotoimintaan 12 vuorokauden ajan. Aluksen huippunopeus oli 35 solmua ja reaktorien polttoainesauvojen vaihtoväli viisi vuotta.[1]
Alun perin suunniteltiin kuuden Enterprise-luokan aluksen rakentamista. Alustyypin korkean hinnan johdosta viittä muuta ei lopulta edes tilattu.
Ydinkäyttöistä lentotukialusta suunniteltiin jo 1952, jolloin laivasto nimitti Newport News Shipbuilding and Drydock Companyn suunnittelemaan aluksen ja Westinghousen suunnittelemaan reaktorit. Alun perin presidentti Harry Truman hyväksyi 1950 suunnitelman, mutta se leikattiin budjetista 1953, kun ydinkäyttöisten alusten karkaava hinta sai kongressin ja puolustusministeriön kyseenalaistamaan niiden käyttökelpoisuuden. Korean sota antoi amiraali Rickoverille mahdollisuuden puolustaa hanketta ja sitä jatkettiin 1954.[1]
Kummeli