Miun tekis niin hirmuisesti mieli hankkia kissa. Mutta mietin, että olisiko se eläinraukkaa kohtaan oikein, kun olosuhteet eivät ole parhaat mahdolliset. Ensinnäkin, kissan pitäisi asua pienehkössä kerrostaloasunnossa ilman ulkoilumahdollisuuksia. Naapurin mummo vetää pultit pihalla käytetyistä eläimistä, ja totuuden nimissä olen varmaan liian laiska viemään kissaa säännöllisesti jonnekin kauemmas ulkoilemaan. Toisekseen, olemme molemmat mieheni kanssa päivät poissa, tuleeko kissa hulluksi ollessaan yksinään pienessä asunnossa päivät pitkät? Lisäksi edessä on varmaan muutto tai pari lähivuosina, sopeutuuko kissa uuteen asuntoon? Ja jotta ei liian helpoksi kävisi, mitä kissa tykkää viikonloppuvierailuista toisessa kissaperheessä, jos olemme esimerkiksi pari päivää reissussa?
Kissa kerrostalossa?
tyttönen vain
141077
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
SIIS PITÄÄKÖ NOIN ITSESTÄÄN SELVÄÄN ASIAAN VIELÄ KYSYÄ VASTAUSTA??! ET TIETENKÄÄ OTA SITÄ KISSAA!! sehän kärsis kun ei pääse ulos tai mitään! ja kuinka joku voi olla liian laiska viemään lemmikkiänsä ulos! mitä sä sit ylipäätään oot aatellut ottaa kissaa jos et jaksa ees hoitaa sitä! taidat olla vähän päästä kipee?
Kissani saisi paljon hellyyttä ja tarpeen mukaan ruokaa, mikä sekin (varsinkin tuo ensimmäinen) tuntuu ottavan monilla kissanomistajilla koville. Kuinka joku voi olla liian laiska viemään lemmikkinsä ulos? Asuinalueellani kissa ei pääsisi tässä aivan lähistöllä ulkoilemaan kunnolla missään, ellei ison ajotienvarressa tallustelua lasketa ulkoiluksi. Pitäisi melkein autolla lähteä jotain puistoa etsimään, ja siinä alkaa kyllä laiskuus pistää vastaan jos pitäisi päivittäin käydä. Jos aiot nirhata kaikki kerrostalokissan omistajat, jotka eivät ulkoiluta kissaansa, niin tulee pitkä urakka.
Mielestäni kommenttisi oli aivan turhan villiintynyt ja asiaton. En ole päästäni kipeä. Mielipiteesi tulee perille ilman capsiakin, niin että ihan rauhallisesti vain =)
pitkällä tähtäimellä. Mielestäni perusteluksi ei riitä vain se, että tekee mieli kissaa.. Kissa tulisi olemaan vastuullanne parhaimmillaan seuraavat 15-20 vuotta, oletteko valmiita siihen? Minkä kokoisesta asunnosta on kyse? Kissa ei tarvitse ulkoilua, mutta kissa tarvitsee aikaanne joka päivä. On myös pohdittava miten toimia jos kissan kanssa tuleekin ongelmia, jos se sairastuu tms. Onhan teillä varaa kissaan?
Suosittelen lukemaan tämän palstan keskusteluja, lainaamaan kissakirjoja ja oppimaan kissasta, ennen kuin teette minkäänlaista päätöstä. Eli kyse on vastuusta, onko valmis ottamaan vastuuta ja ymmärtääkö mitä se tarkoittaa. Kissa tarvitsee rahaa, aikaa ja vaivaa sekä mahdollisesti myös lajitoverin, jos joutuu olemaan pitkiä aikoja yksinään. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kissa ei sovi sellaisille, jotka ovat työn tai opiskelujenkin jälkeen usein viettämässä vapaa-aikaa muualla ja kissa unohdetaan tykkänään. Mutta miettikää rauhassa! :)
Vanhempien luona asuessani asuin kahdeksastatoista vuodesta kolmetoista vuotta kissan kanssa, joten siinä mielessä eläin ei ole vieras. Kuitenkin tuo kerrostaloon ja muuttoihin sopeutuminen arveluttaa, koska vanhempani asuivat koko ajan samassa omakotitalossa ja perheen neljästä lapsesta oli kissalle riittävästi seuraa.
Tekee mieli kissaa. Miten sen nyt muuten sanoo? Mikäs peruste olisi parempi? Haluan pelastaa maailman? =) Eiköhän ne ihmiset kissoja aika usein omaksi ilokseen hanki, vaikka ilmaisinkin asian ehkä aika kevytmieliseltä kuulostavasti. Tiedän, että kyse on pitkästä sitoutumisesta. Alla olevista kommenteistani huomaat kuitekin, että juuri muutama minuutti sitten kissan hankkiminen, kaikista haluistani huolimatta, estyi taas hetkeksi. Mies kun arvostaa vielä toistaiseksi kunnon asuntoa enemmän kuin kissaa.
Meillä oli vähän sama tilanne. Opiskelija ja töissäkäyvä, joten päivät oltiin jossain määrin poissa. Kissan viihtymiseen voi kuitenkin vaikuttaa. Kun sille järjestää tarpeeksi virikkeitä, niin se ei kyllästy. Illalla kotiin tullessa täytyy myös muistaa leikittää, rapsuttaa ja helliä kissaa tarpeeksi.
Ulkoilu ei ole pakollista. Meidän tyttö ei tykännyt olla ulkona, vaan se valitsi itse olevansa täysi sisäkissa. Ja kissa voi viihtyä hyvin myös kerrostaloasunnossa.
Viikonloppuisin kävimme aina välillä vanhempieni luona, jossa on kaksi kissaa. Kun opetimme kissarakkaamme jo pennusta matkustamiseen ja näihin kahteen kissaan, se ei stressannut typykkää yhtään. Tyttö sen sijaan oikein nautti leikkikavereistaan.
Kannattaa kuitenkin harkita tarkkaan, onko eläimelle aikaa. Nyt kun typyä ei enää ole, huomaan kyllä miten aamulla kouluun lähtö ja illalla nukkumaan meno sujuu helpommin kuin ennen. Toisaalta mikään ei ollut ihanampaa kun se, että rakkaamme tuli naukuen innosta ovelle vastaan silitettäväksi ja illalla käpertyi kainaloon nukkumaan.
Ei kannata myöskään unohtaa kustannuksia, joita eläimestä tulee, opiskelijan kukkarossa ne todellakin ovat isoja summia. Myös elämäntilanteet muuttuvat ja eläintä hankkiessa täytyy miettiä myös mitä tehdä jos ilmeneekin allergiaa, kissa on mustasukkainen perheenlisäyksestä jne. Itse olen huomannut, että eläimiin kiintyy niin paljon, etten noistakaan syistä sitä luovuttaisi pois.
Harkitsen kyllä tarkkaan, ja olen harkinnut jo pidemmän aikaa. Tällä hetkellä tuntuu siltä että luovun aikeista vielä useammaksi vuodeksi, ja mietin sitten uudestaan, kun lapset mahdolliset tulevat lapset ovat riittävän vanhoja kinuamaan lemmikkiä (sen he kuitenkin tekevät jossain vaiheessa). Silloin olisi kissalle sitkeä leikkikaveri ja isompi asuntokin, ehkä jopa tilaisuus päästä ulos.
Katsotaanhan nyt. Kiitti vinkeistä!
Mikä on pienehkö asunto? Kunhan kissalle järjestää mahdollisuuden liikkua kolmiulotteisesti, kiipeilypuita, hyllyjä jolla kissa voi loikoilla ja leikkikaluja niin pienikin tila voi olla yllättävän suuri kissalle.
Kaksihin aina parempi pätee kissoihinkin. Jos hankit kaksi kissaa kerralla ne voivat leikkiä tostensa kansa päivisin (tosin useimmat kissat nukkuvat päivisin). Muutto voi stressata kissaa aika lailla, mutta kyllä monet siitä pärjäävät ilman ongelmia. Hyvä idea on esim kun on siinä rajamailla että on muuttamassa, uusi asunto on hankittu mutta siihen ei ole viellä muutettu, kissan voi ottaa mukaan sinne pari kertaa jolloin se voi tottua paikkaan.
Jos kissa nuoresta asti käy siellä toisessa kissaperheessä sen pitäisi hoitua ongelmitta. Tosin kissat kyllä arvostavat sitä että saavat pysyä omassa asunnossaan.
Hitto. Mies soitti juuri sekunti sitten että löysi täydellisen asunnon... vuokrasopimukseen vain kuuluu "ei lemmikkejä". Ehkä parempikin odotella vielä hetki, ja harkita uudestaan sitten kun on enemmän tilaa, rahaa ja aikaa. (Joo, aina sitä saa haaveilla!) Mutta laitan vinkit visusti talteen, kiitän ja kumarran!
Aikalailla kaiken näkösiä mielipiteitä on, mut sanoisin et meidän kissa viihtyy ainakin aivan mainiosti alle 30neliön kämpässä. Eikä sillä ole edes kiipeilypuuta, jos nyt hyllyä ei sellaiseksi lasketa. Itse tein sille pienen tason jossa on raapimispuu, eipä herralle kelvannut sellainen. No se onkin sitten saanut raapimispuukseen erään nahkatuolin, sitä se saa luvallisesti repiä. Ja jos on sisäkissaksi tottunut niin ei edes ulos pahemmin kaipaa, meidän kolli ainakin on ihan paniikissa jos sen vie ulos. Toki se parvekkeelle joskus haluaa, sielläkin vaan jostain kumman syystä pitää niin kovaa meteliä että pakko huutaa se sisälle takas. Ja kyllä kissat tottuu siihenkin ettei ihan koko ajan olla kotona, tosin saattaa sittenkin olla meteli kova kun kotiin tullaan, ainakin meillä. Mut ei mun mielest ole mitään estettä ettei voisi kissaa ottaa, kunhan huolta muuten pitää. Meillä ainakin on tyytyväinen. Ja sitten kun aina sanotaan et sisäkissat ei tarpeeksi liiku, meidän oma kyllä liikkuu ihan itse ilman että sitä leikittäisi. Ei ole paksu vaan lihaksikas ja hoikka.
Paljon riippuu ihan toteutuksesta. Kissalle ratkaisevat enemmänkin kuutiot, kuin neliöt. Lisää liikkumatilaa voitte järjestää siis ihan kiipeilymahdollisuuksia lisäämällä, parvekkeen verkotuksella/lasituksella ja vaikkapa mukavalla katselupaikalla ikkunan edessä. Myös leikitys ja erilaiset lelut lisäävät kissan viihtyisyyttä. Kissalle on myös seura tärkeää, vaikka omassakin seurassaan viihtyy mukavasti nukkuen päivät. :) Kissakaveri myös vähentää tylsistymistä kovasti.
Meillä on 47 neliön asunnossa 2 kissaa ja hyvin menee. Ulos en kissoja edes päästäisi, vaikka siihen mahdollisuus tarjoutuisikin. Kissat ovat onnellisen tuntuisia, virkeitä, terveitä ja hyvin ihmisrakkaita. Ulkona kissoja vaanii liian isot vaarat ja ulkoilutuskin näin kaupunkioloissa saattaisi lähinnä kissan kannalta muistuttaa rääkkäystä, varsinkin vapaana yhä liikkuvien kouluttamattomien koirien takia. Myös erilaiset autot ja muut härvelit saattaisivat pelottaa kissoja kovasti. Jos oma piha olisi rakentaisin ulkoilutarhan, johon pääsisivät valvotusti liikkumaan halutessaan. Nyt elämme näin. :)
Jos ette nyt ihan muutaman neliön kämpässä asu, niin kyllä se kissalle riittää. Ulkoilu ei ole mikään välttämättömyys kissalle, joka ei ole ulkona tottunut käymään. Myös ulkokissan saa muutamassa kuukaudessa tottumaan sisälle.
Virikkeistä ja huomionosoituksista vain tulee huolehtia ja valjaisiin sekä matkustukseen opettelusta ajoissa. Kissalla olisi hyvä (tai siis pitää) olla iso kiipeilypuu ja loikoiluhyllyjä seinillä, käyttäkää mielikuvitusta! Ehdottomasti kannattaa ottaa KAKSI kissaa, jos ette ole aina kotona. Lajitoverin seuraa ei korvaa mikään.
Naapurin mummo ei ole mikään ongelma, kunhan viette mahdolliset kakat mukananne roskiin. Mikäli taloyhtiön säännöissä ei kielletä eläinten ulkoilua piha-alueella tai sen lähistöllä, voitte haistattaa mummolle pitkät ja uhata rikosilmoituksella häiriköinnistä. Hänen on aivan turha puuttua muiden asioihin.
Kyllä kissat sopeutuu muuttoon, mutta karkaamisen vaarasta on vain huolehdittava, koska uudessa paikassa kissa ei osaa takaisin. Vierailu kissaperheessä saattaa olla mahdotonta, sillä kissat ovat niin reviiritietoisia, etteivät yleensä tuosta vain hyväksy tulokkaita. Lisäksi olisi kaikilta otettava FIV-ja FelV-testit tartuntavaaran vuoksi. Parempi voisi olla saada joku kotiin hoitamaan, niin kissaT saavat olla tutussa turvallisessa ympäristössä.
otatte kaksi. Yksi kissa tulee helposti neuroottiseksi ja tekee ties mitä tuhoja, mutta kaksi rökittää enimmän aikaa toisiaan. Kissa joka leikkii kissalla on aika helppo tapaus!
Luonnollisesti pitää olla raapima- ja kiipeilyteline. Ulos vienti ei ole välttämätöntä, mutta jos viette niin ei kenenkään pitäisi vinkua mitään mikäli kissat pidetään narussa. Useimmissa talon säännöissä taitaa lukea että "kotieläimet pidetään kiinni". Harvemmin kissa kai kakkaa vääntää pihalla ollenkaan, jos sillä on tuttu ja turvallinen laatikko kotona (niinkuin oltava onkin).
Sanovat että yksi kissa per kymmenen neliötä. Mutta kuten tuolla kai jo sanottu onkin, niin kuutiot ne enemmän merkkaavat, eivät kissat pelkällä lattialla suostu oleilemaan.
Leikkaus on tietysti must.
2 kissaa viihtyy keskenään vaikka olisi yönkin pois välillä, kunhan on tarpeeksi raikasta vettä ja kuivaruokaa jos se vain kelpaa molemmille, ja hiekkalaari täynnä puhdasta hiekkaa.
Muutot ovat ainakin minulta onnistuneet aina. Kissoille vanhat tutut hajut ovat tarpeen, ja nehän seuraavat väkisinkin huonekalujen mukana uuteen asuntoon.
meillä on kolme kattia 66neliön asunnossa, kaikki on sisäkissoja, mitä nyt partsilla käyvät ja kerrostalos asutaan. Kissat telmii keskenään vaikka nuo kaksi ei tuukaan toimeen toistensa kanssa, silti on kivaa yms. kissahan ei kuulu luontoon ja on eläinrääkkäystä talutella sitä valjaissa ison tien varressa. kyllä se sisäkissaksi tottuu, meillä ainakin tapahtunu niin. mitä sitä osaa kaivata jos ei oo ikään oo ees kokenu?
Meillä oli ensin koira,jolle hankittiin kaveriksi kissa toisaalta seuraksi ja toisaalta siksi, että oppii jakamaan huomiota. Lapsia kun vielä ei ole.
noh..Kesällä olin töissä maaseudulla ja otin kissan mukaan luonnolliseen ympäristöönsä. Asutaan siis kaupungissa ja kerrostalossa.
Kissa oli maalla kuukauden verran. Koira järsi kenkiä yksin ollessaan yksinäisyyttään. Hankittiin kissalle toinen kissa kaupunkiin, että sopeutuisi paremmin takaisin ja kun kohta muutetaan maalle, niin 2 kissaa menee siellä helposti.
Näin jälkikäteen ajateltuna sen toisen kissan olisi voinut jättää hankkimatta. Eka kissa kyllä sopeutui hyvin takaisin kaupunkiasuntoon, mutta tämä toinen on niin sosiaalinen, että öisin tallustelee meidän ympärillä, koluaa kaikki paikat ja häiritsee kolistelullaan unta melkoisesti.
Ensimmäinen kissa rauhoittui selvästi kun oli maalla ja takaisin tulon jälkeenkin leikkiminen toisen kanssa on riittänyt.
Tässä on tullut kantapään kautta opittua, että kissa kuuluu maalle, missä se saa liikkua vapaasti ja toteuttaa itseään.Kaupungissa se purkaa energiaa sisätiloissa siinä määrin, että ihmiset kärsii..ainakin meillä.
Yksilöitähän ne kaikki on ja erilaisia. Mutta pieneen asuntoon en ainakaan suosittele kissan ottamista. Ne tarvitsee tilaa.