Rakkaus harvinaista herkkua

Olen jo iäkkään puoleinen ja vasta nyt tajuan että saan rakastaa ja myös minulle rakkautta. Sen arvokkaampaa ei ole kuin äidin rakkaus lastaan kohtaan. Ne erilaisia rakkauden tunteita. Molemmat vahvoja. On onni olla rakastettu. Nykyisin yhä harvempi saa kokea suuria tunteita. Se todella surullista. Tutkimusten mukaan vain yksi tuhannesta sopisi kumppaniksi. Alan kyllä uskomaan siihen. Jos minun täytyisi miettiä tunteitani johonkin toiseen ihmiseen niin ei niitä ole eikä varmaan tuliskaan. Ei ainakaan näin ihania kuin nyt ja lempi kestänyt jo yli kymmemen vuotta. Toki riitoja ollut ja pitkiä eroja mutta ne entisestään vahvistaneet liittoa ja on aivan kuin hukassa ilman rakasta. Pitäkää kiinni rakkaudesta jos sellaisen olette löytäneet<3