Pääsiäisen lähetessä tulee mieleen perinteinen pääsiäisen tunnus, noita ja kissa. Tulkoon siihen liittyvä kysymys.
Noitahan on tunnetusti nainen, joka on naimaton, kuka mies nyt muutenkaan noitaa valitsisi.
Selkeästi avioliiton solmimisiän ylittäneeseen naimattomattomaan naiseen, vanhaanpiikaan, onkin perinteisesti yhdistetty kissa. Vaikka pikkutytöt ovatkin täällä etualalla, vanhojapiikojakin on monia tämänkin palstan lukijoiden joukossa.
Kissa korvannee tässä tapauksessa miehen, mutta kumpi on syy ja kumpi seuraus? Onko kissa (tai kissat) syy miehen puuttumiseen vai sen seuraus?
Muuten, kyllä monelle miehellekin kelpaisi se kohtelu, minkä tuollainen kissa saa osakseen.
Noitahan on tunnetusti nainen, joka on naimaton, kuka mies nyt muutenkaan noitaa valitsisi.
Selkeästi avioliiton solmimisiän ylittäneeseen naimattomattomaan naiseen, vanhaanpiikaan, onkin perinteisesti yhdistetty kissa. Vaikka pikkutytöt ovatkin täällä etualalla, vanhojapiikojakin on monia tämänkin palstan lukijoiden joukossa.
Kissa korvannee tässä tapauksessa miehen, mutta kumpi on syy ja kumpi seuraus? Onko kissa (tai kissat) syy miehen puuttumiseen vai sen seuraus?
Muuten, kyllä monelle miehellekin kelpaisi se kohtelu, minkä tuollainen kissa saa osakseen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Koska olette nähneet haisevan ja olutta kittaavan, jääkiekkoon ja ralliautoiluun hullaantuneen kissan?
Ei kannata harkita miestä edes kokeiltavaksi.
En minä ainakaan miestä haluaisi.
Tai on mulla "mies"-kissa ja poikakoira..
Minullapa on molemmat,1 mies ja 4 kissaa!! Mainittakoon,että olen nainen!! Ja kaikki olivat jo ennen ns. vanhapiikaikää!! ;=)
Mutta kova päätös olisi jos pitäisi valita naisen ja kissan väliltä.. taitaisin päätyä kissaan.
Siis jos minulla ei olisi lemmikkiä mutta olisi nainen joka ei voisi ottaa kissaa niin ehkä saattaisin tyytyä lemmikittömään elämään.
Jos taas olisi (kuten on) kissa, mutta vaimokokelas ei pystyisi elämään samassa taloudessa, niin taitaisin etsiä toisen kokelaan.
Jos taas kokelas ei voisi sietää mitä tahansa lemmikkiä, niin voihtaisin EHDOTTOMASTI naista.
Ihminen joka ei pidä eläimistä ei ole ihminen. Mitä sitten? En tiedä mutta ainakin jotain oleellista sellaisesta puuttuu.
No tuohan on pelkkää spekulointia; oikeasti mulla on kaikki tarpeellinen.
lisää kysymyksiä, miksihän nainen jolla ei ole miestä on vanhapiika? ja miksi tuon nimityksen kaiku on negatiivinen? Miksi oletetaan yksinelävän naisen jääneen ilman miestä, eikä valinneen yksinoloa vapaaehtoisesti. Ja miksihän vanhapoika mielletään "rassukaksi" tai "äidin helmoissa olijaksi" kun naiselle asetellaan noita-akan viittaa ja häntä pidetään pelottavana, joko kissoineen tai ilman.
Tasa-arvoisuus näyttää tulleen tähänkin asetelmaan "nainen kissa", nimittäin hyvin usein myös miespuolisia kissan omistajia alkaa näkymään enemmän. Näyttelyissä sen huomaa jo selvästi, usein siellä ollaan molemmat yhdessä tai erikseen (sekä miehiä että naisia) ja kun lukee luetteloa, on omistajina miehiä jo melko paljon. Kilpailuasetelmako sen aiheuttaa, miehillähän kilpaileminen taitaa olla sisäsyntyistä siis geeneissä - kilpailevathan eläinuroksetkin naaraiden suosiosta, tavalla tai toisella;-))
Selvennyksenä; olen nainen, elän avoliitossa (jo yli 10 vuotta), eikä miehelläni ole minkäälaista alemmuuden tunnetta vaikka meillä kissoja on ollut aina (jo ennen hänen tuloaan). Olisinkohan sittenkin noita jolla on taito lumota:-D
Miehiä kissanystävissä taitaa olla lähes yhtä paljon kuin naisia; tuskin vanhatpiiat edes erottuvat ryhmänä kissankasvattajista.
Vanhapoika- ja vanhapiika-sanojen kovin erilainen sävy liittynee juuri tuohon urosten kilpailuun naaraista. Vanhapoika - yleisen näkemyksen mukaan - ei osallistu tuohon kilpailuun lainkaan, kun taas vanhapiika on se, josta ei juuri kilpailla, vanhapiika on siis häviäjä.
Lisäksi monessa kulttuurissa naimattomuus on katsottu naiselle häpeäksi: nainen ei ole kelvannut kenellekään. Sitähän noitakin on.
Sinänsä monelle miehelle kelpaisi vanhanpiian kissan asema: saisi osakseen vain silityksiä, ruoka tulisi säännöllisesti eikä kukaan nalkuttaisi, vaikka kuinka tassut olisivat likaiset ja painoa riittäisi toisillekin.
yleensä mielletään mutta miksi? monet naiset kun todellakin ovat itse valinneet yksinelämisen, eivät toki täysin ilman miehistä seuraa - tarpeen vaatiessa;-)) - mutta ilman rasitetta. Ovatko nämä naiset uhka? kenties miehinen ego ei hyväksy "vapaata naista", sitä kun ei voi hallita kuten ei myöskään kissaa:-D. Vapaa mieshän mielletään "no sille ei ole kelvannut kukaan" ja naisen kohdalla "no sitä ei ole huolinut kukaan".
Kulttuurierot eivät tätä selitä, vaikka sillä sitä yritetäänkin saada ymmärretyksi. Onhan olemassa kulttuureita ja uskontoja jotka alistavat naisen (pyrkivät alistamaan) täysin ja mielestäni useimmat (ellei jopa kaikki) koska pelkäävät naisen "vallan" miehiin olevan liian suuri (nainen on mielletty paholaisen välineeksi aivan kuten kissakin). Eikös historiaakin ole muokattu naisen tahdon mukaan (Kleopatra mm.), sitten kun miehet ihailevat tällaista "vahvaa" naista, he ovat lumottuja tai pahan vallassa.
En muuten ole feministi, vaikka tasa-arvoa kunnioitankin. Noitamaisia piirteitä ovat löytäneet myös ystäväni;-))
Yksinelävistä naisista ajatellaan että ne on sellasia, ja yksinelävät miehet sellasia..
Niin, KUKA niin ajattelee? Te itsekö? Vai NE MUUT?
Minä en halua stereotypisoida ihmisiä, joten en myöskään sano että "näin ajatellaan". Tuo passiivimuoto viittaa jo lähinnä koko ihmiskuntaan (eli KAIKKI ajattelee tuolla tavalla).
varmaan jokainen osaa ajatella, ettei KAIKKI luule tai ajattele, ehkä olisi pitänyt kirjoittaa "näin usein ajatellaan", sillä niinhän se on. Olen itsestänikin kuullut käytettävän kyseistä sanontaa, vaikken ole koskaan pitänyt itseäni vanhapiika-tyyppinä, en varsinkaan sellaisessa muodossa jollaisena se monasti mielletään "naisen pitää ottaa kissa kun se ei miestä saa".
Enkä muuten pidä itseäni ihmisten (enkä minkään muunkaan asian) stereotypioijana, jos luit lauseen "antakaa....", yhden viestin sisällössä, pitäisi sen selventää asian oikea laita.
Yksinäisyys on niin vaikeaa sietää/kestää, että ihmissuhteissa pettynyt tai niihin kykenemätön ihminen monesti haluaa seurakseen lemmikin.
Ihminen tekee sen kuitenkin sinänsä itsekkäistä syistä, saadakseen seuraa itselleen. Ja niin, tietysti, huolehtiakseen lemmikistä, mieluummin hyvin.
On tutkittu, että ihmisen verenpaine laskee, kun hän silittää koiraa tai kissaa. Sehän on hyvä se.
Kuitenkaan, ihmisten välistä rakkautta välillä kivisinekin polkuineen, rakkaus eläimiin ei voi korvata. Toisin sanoen lemmikit täydentävät ihmisen elämää ja vice versa, mutta ihmisen ja eläimen välinen rakkaus ei voi koskaan kuitenkaan johtaa täydelliseen rakkauteen - jota yhdyntä ja sen seurauksena mahdollisesti syntyvät lapset - edustavat.
Ainakin toivon, että Suomessa olisi vältytty näiltä jenkki-ilmiöiltä, joissa mies avioituu poninsa kanssa jne.
Olen oppinut itse ymmärtämään rakkautta eläimiin vasta aikuisena, ilmeisesti siksi, että olen syntyperäinen kaupunkilainen. Äitini sisarella, siis tädilläni oli (ja on edelleen) iso lihakarjatila Etelä-Savossa. Pienenä ja teininä olin heidän luonaan usein. Syötin possuja, opettelin lypsämistä, katselin navettakissojen touhuja. Kuten myös talon isännän metsästyskoirat tulivat tutuiksi.
Mutta nämä kissat ja koirat eivät olleet niinkään lemmikkejä, kuin tavallaan omassa alkuperäisessä tehtävässään saalistajina ja pyydystäjinä, mutta silti ihmisen seuralaisina. Ne sallivat ihmisen kosketuksen ja hellittelyt, mutta toisaalta ne saivat liikkua luonnossa - joka on niiden ainoa oikea elämänmuoto.
Vaikka pidän eläimistä hyvin paljon ja olen paikallisen eläintensuojeluyhdistyksen jäsen, en silti voi hyväksyä kissojen tai koirien pitoa täysin sisällä. En millään, en edes erittäin runsaan tietomääräni ansiosta.
Siksi vastaukseni alkuperäisen kirjoittajan kysymykseen on: "En tiedä".
Noitia ("liian viisaita naisia") ja kissoja vainottiin aikanaan, ehkä siksi, että kumpaakaan lajia ei oikein ymmärretty.
Nyt kun ymmärrämme, naiset ovat saaneet oikeanlaista kohtelua osakseen, ainakin osittain. Miksi siis vieläkin pidämme kissat, nuo upeat, kauniit, ketterät, kekseliäät saalistajat koko elämänsä sisätiloissa?
Millä oikeudella?
Ihmisen "oikeudella".
mielestäsi lapsen saaminen täydellisen rakkauden ainoa oikea muoto? minun mielestäni ei ole, vaan täydellinen rakkaus voi olla eri ihmisten kohdalla erilaista - hyväksykää erilaisuus ja antakaa kaikkien rakastaa omalla tavallaan. "Ihmisen oikeudellahan" on nuo tietyt raamit "normaalista" tehty ja kaikki mikä siitä poikkeaa mielletään epänormaaliksi, saastaiseksi tms.
Sitten hiukan kommenttia "en voi hyväksyä koirien ja kissojen pitämistä täysin sisällä", miten voit hyväksyä muiden eläinten pitämisen täysin sisällä?; liskot, linnut, hämähäkit, käärmeet, jyrsijät (lemmikeistä esim.) ja lehmät, siat, kanat jne. (tuotantoeläimistä), vai pitäisikö nekin laskea vapaasti ulos. Etkö hyväksy kunnollisia tarhaolosuhteita? pitäisikö mielestäsi rahallisesti arvokas rotukissa esim. laskea vapaasti ulos?
Tuntemistani eläinsuojelupuolen ihmisistä kaikki ovat kissan vapaanapitoa vastaan, miksi? koska ihmisen "oikeudella" monet ihmiset myös kohtelevat vapaana olevia eläimiä niin, että niiden on turvallisempaa olla sisällä tai ulkoilla valvotusti - ei vapaana.
Tuohon "täydelliseen rakkauteen - jota yhdyntä ja sen seurauksena mahdollisesti syntyvät lapset - edustavat" -juttuun minäkin haluaisin puuttua.
Eikö nimenomaan rakkaus lapseen ole täydellistä rakkautta ilman mitään vaateita? Ja eihän SITÄ nyt lapsen kanssa tehdä. Kyllä myöskin eläintä voi rakastaa aivan täydellisesti - ihmisen rakastaminen onkin jo paljon vaikeampaa.
Ja mammallekin vähän:
mielestäni liskot, linnut, hämähäkit sun muut eivät oikein kuulukaan sisälle. En myöskään näe mitään syytä minkä takia tuotantoeläinten (kuten mainitsemiesi lehmien, sikojen kanojen ym.) pitäisi viettää koko elämänsä sisällä. Ainakin kaikki nuo mainitut tuotantoeläimet voivat huomattavasti paremmin pihatoissa.
Ja minä ainakin päästän mieluummin kissani käymään ulkona ihan vapaasti. Tuossa ne pusikossa vilistävät ja mussuttelevat myyriä.. Vaikuttavat ainakin kovasti tyytyväisemmiltä nykyiseen kuin entiseen kerrostaloelämäänsä.
Ulkona liikkumisessa on omat riskinsä, mutta on se sen arvoista.
lapseen voi olla yksi täydellisen rakkauden muoto, mutta ei ainoa. Vai eivätkö lapsettomat koskaan koe täydellistä rakkautta, ehkä ne jotka eivät lasta saa vaikka haluaisivat, mutta entä ne jotka eivät halua lasta, heiltäkö kiellettäisiin täydellisen rakkauden kokeminen, kun heille lapsi ei sitä täydellisyyttä edusta?
Tuotantoeläinten pitäminen pihatossa ei vastaa vapautta vaan lähinnä esim. kissojen ulkotarhaa ja tietysti valvottu ulkoilu tarhassa tai valjaissa on kissoillekin mieleen (vaan ei kaikille). Enkä usko, että sinäkään laskisit rotukissaa vapaana ulos, et varsinkaan siitosyksilöä, jos sen takaisin tulosta ei olisi mitään takuuta (3000-5000 mk) on iso raha laskettavaksi juoksentelemaan pitkin pihoja. Lisäksi kissan vapaaksi laskiessasi rikot lakia ja asetuksia.
Laitoin se rakkauden lapseen esimerkiksi siitä ettei rakkauteen välttämättä kuulu mitään seksuaalista kuten Mimmi tuolla aikaisemmin väitti. Enhän minä ole rakkautta keltään kieltämässä, älä nyt hulluja kuvittele.
Kun Mimmi mainitsi että "en silti voi hyväksyä kissojen tai koirien pitoa täysin sisällä" sinä annat ainoaksi vaihtoehdoksi "laskea vapaasti ulos". Oletko mahtanut huomata että tässä voisi olla vähän pienenpientä välimaastoakin?
No lait ja asetukset taas ovat toinen juttu. Niitä minä en ole ennenkään turhantarkasti noudattanut.
tarkoitus viitata kirjoitukseesi tuossa rakkaus-asiassa vaan muuten vain lisäsin kommentin;-)) sorry jos se kuulosti moitteelta.
En kylläkään tarkoittanut antaa vaihtoehtoa vaan asetin kysymyksen. Minä tiedän mitkä vaihtoehdot tulevat kysymykseen, eikä vapaus ole suinkaan ainoa. Useinhan kissojen omistajien ainoa vaihtoehto on laskea kissa vapaana ulos ja se on jopa monelle se syy miksi lemmikkinä on kissa "helppo lemmikki, sen voi potkaista pihalle eikä sitä tarvitse ulkoiluttaa kuten koiraa" ja kun se vielä on halpa niin.... tätä on turha edes kieltää, selitys "se on onnellisempi vapaana" taitaa suurelta osaltaan olla vain omantunnon parantamista.
Ai kumpi?
Sellainen, joka on uskollinen, ei huomauttele ulkonäöstäni, ei vertaile minua muihin naisiin, ei huomauttele autonajotaidostani, ei tuo sukulaisiaan meille, ei kuorsaa, ei kittaa olutta, pitää itsensä siistinä, ei ole pitkätukkainen eikä pitkäpartainen, osoittaa rakkauttaan joka päivä, ei napise vanhasta ruuasta, ei käy salaa jääkaapilla, ei vedä peittoa puolelleen sängyssä, ei tuijota televisiosta jääkiekko-otteluita, ei jätä WC:n kantta pystyasentoon ym. ym.
Kyllä kissa vie voiton miehestä; tuskin kenelläkään aviovaimolla on tuollaista unelmien prinssiä. Taitaapa olla paras jatkaa jo lupaavasti alkanutta vanhanpiian uraa kissaherra seurana.
Että aika läheltä liippaa. Paitsi että mitä vikaa on pitkissä karvoissa? Onko Sinun kissasi karvaton?
Molemmat kissani taas napisevat hyvin herkästi jo muutama tuntia vanhasta ruoasta.
Vaan onneksi nadja-neiti on sentään täydellinen..
Ei kissaherra ole täydellinen, ei Nadja-neitikään ole täydellinen, mutta kaikkein vähiten täydellinen taitaa kuitenkin olla mies.
Kunhan ei kissaherra vain olisi tehty epätäydelliseksi juuri sen miehisyyden osalta.