Onko Ellroylta tuttu teos White Jazz - Musiikkia pimeästä? Tuli juuri ostettua kirjatorilta, kun ei ihan pahan hintainen ollut ja himassa sitten huomasin takakannessa tekstin "Ylistetys Los angeles sarjan huipennus vihdoin Suomeksi". Eli onko nuo aikaisemmat osat must lukea ensin vai miten? Ja jos on, niin mitkä ne ylipäänsä on?
Mitä pidit muuten tuosta kirjasta, itse en ole viellä yhtäkään Ellroyta aikaisemmin lukenut?
T: Lukea vaiko eikö:)
Mitä pidit muuten tuosta kirjasta, itse en ole viellä yhtäkään Ellroyta aikaisemmin lukenut?
T: Lukea vaiko eikö:)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei ole mikään pakko lukea sarjan aikaisempia osia ensin, ne voi lukea missä järjestyksessä haluaa. Ja kun on lukenut yhden, haluaa.
Tietokilpailukysymys:
Kenen kuva on sarjan ekan osan Mustan Dalian suomalaisen laitoksen kannessa?
Komia henkilö. Olisko ollu Jane tai Kurt Russell? Punanen kaapu, muistelen.
Kirjat on hyviä, aikansa kuvia.
joten annan vihjeen.
Kannen kuva löytyy täältä:
http://www.likekustannus.fi/kirjakeko/tiedot.php?id=134
Kuka on tuo nainen?
Mie muistelen ekapainosta, Rikos Kannattaa sarjassa joskus -96. Kiva sinänsä että pokkaroitu.
Kyl mie nyt sotken toiseen jenkkiin. Kontrolloin itseäni, kun käyn lainastossa.
Mie muistelin sen Mosleyn erivärisiä. Vanhuus ei tu ilman dementiaa.
kenen kuva white jazzin kannessa?
Jokainen tarina on oma kokonaisuutensa, joten ne voi lukea erillisinäkin tarinoina... Mutta kirjoissa on sen verran jatkuvuutta, että suosittelen niitä luettavaksi järjestyksessä.
Musta Dahlia on kuitenkin selkeästi muista LA-romaaneista irrallisin. Sen henkilöitä ei esiinny muissa LA-romaaneissa eikä sen aihepiiriin erityisemmin palata uudelleen.
Hollywood-Suuri tyhjyys aloittaa sitten tarinaketjun, joka kulkee LA-Langennut kaupunki-romaanin kautta ja huipentuu White jazz-Musiikkia pimeästä-romaaniin.
Sen jälkeinen romaani Amerikan tabloidi aloittaa uuden tarinaketjun, jossa yksi White jazzin henkilö jatkaa elämäänsä.
Brian De Palma on muuten ohjaamassa Mustasta Dahliasta elokuvaversiota. Minä itse taas toivon salaa, että Frank Miller tekisi siitä sarjakuvaversion...
Ellroy on sellaista mitä luulen eli TODELLA kovaksikeitettyä dekkaria, niin silloin Miller olisi todellakin oikea valinta sarjakuvan tekijäksi ainakin Sin cityjen perusteella:)
En ole tuota viellä aloittanut, koska pitäisi sitten ilmeisesti saada nuo muutkin osat ja ne on tietenkin Likeltä jo loppuunmyyty?!? Varmaankin pokkareina löytyy.
T:Ketjun avaaja
Juuri Sin Cityjen perusteella toivoisinkin Millerin kuvittavan Ellroyta. Ellroyn teksti avautui ainakin minun mielessäni usein mustavalkoisena hyvin Sin Citymäisenä film noir-maisemana.
Sin Cityn leffaversio muuten tulee meillä ensi-iltaan toukokuussa... Ohjaajina Robert Rodriguez ja itse Miller, vierailevana ohjaajana joku Quentin Tarantino... On siis syy odottaa vuoden komeinta elokuvaa ja ehkä upeinta sarjakuvafilmatisointia mitä on koskaan tehty.
uusi juttu. En ole mitään kuullut. Aika mahtavaa kyllä ja heti nousi odotukset korkealla. Tiedätkö onko tuolla jutskalla mitään virallisia sivuja tai muita?
Päteeköhän tähän sanonta: "Kyllä se sarjakuva oli aina parempi kuin elokuva"; )
Leffaa tähdittä aika liuta nimekkäitä näyttelijöitä aina Mickey Rourkesta, Benicio Del Torosta ja Bruce Willisistä Jessica Albaan ja Elijah Woodiin. Trailerit lupaavat hyvää, kannattaa vilkaista. Tässä viralliset sivut:
http://www.sincitythemovie.com/
Tosin Millerin omia, avuttomia käsiksiä ei voi verratakaan Elroyhin.
Miller ei tosiaankaan loistaisi romaanikirjailijana. Mutta eipä mies ole tietääkseni yrittänytkään. Käsikirjoittajana ja kuvittajana hän on tyylitaituri vailla vertaa. Frank Miller on sarjakuvan Quentin Tarantino. Millerin sarjakuvissa ei sen enempää kuin Tarantinon elokuvissakaan ole mitään erityisen uutta. He ovat molemmat loistavia kliseiden kierrättäjiä.
LA-kvartetti koostuu itsenäisistä, vain löyhästi toisiinsa liittyvistä romaaneista, eli kyllä sen pystyy aloittamaan White Jazzilla. Tosin mielestäni WJ on kyllä kvartetin heikoin teos. Musta Dahlia ja LA. Confidential ovat aivan ylivetoja.
..mutta kirjan nimi on Muistoja Pimeästä. Se on omaelämänkerrallinen tarina kirjailijan äidin murhasta vuonna-58. Tosi koskettava ja mukaansatempaava tarina. Olen lukenut melkein loppuun ja melkeimpä ahmimalla. Samalla kiinnostuin kirjailijasta muutenkin, niimpä kävin tänään kirjastosta hakemassa tuon Mustan Dalian. Pidän paljon tällaisista tosipohjaisista tarinoista. Mutta tämä Muistoja Pimeästä on tosi hyvä kirja, jää kyllä mieleen pitkäksi aikaa. Rikos, jota ei ole saatu selvitettyä, siinä on jotain kauhistuttavaa ja samalla oudosti kiehtovaa. Viimeiset parikymmentä sivua kyllä lukematta, en tiedä vaikka rikos selviäisikin..vaikka en kyllä usko....