Sellaista kyselisin, että miten teillä on lapset reagoineet eroon?
Meillä on sellainen tilanne, että erosin itse kuusi vuotta sitten. Siihen aikaan lapseni olivat kymmenen ja kolme-vuotiaita.
Heidän isänsä on alkoholisti ja ei koskaan ollut lapsilleen ISÄ.
Eli tyttäreni ottivat eron enemmänkin lupauksena paremmasta tulevaisuudesta ja huokasivat silloin helpotuksesta.
Tapasin avomieheni kaksi vuotta sitten. Olemme kihloissa. Olemme asuneet yhdessä vuoden ja neljä kuukautta. Miehellä on vanhinta tytärtäni vuoden nuorempi tytär,15 ja nämä kaksi murkkua tulevat toimeen niin hyvin, kuin vain mahdollista voi olla.
Tyttäreni (nyt siis 16 ja 9) ovat kiintyneet mieheen ja pitävät tätä kuin omana isänään ja heidän välinsä ovat mahtavat.
Samoin minulla ja miehen tyttärellä on täysin äiti-tytär suhde. Mitä se nyt voikin olla.
Mutta nyt miehen ja minun välit ovat alkaneet tökkiä ja olemme harkinneet eroamista.
Hän muuttaisi kauas, 600 kilometrin päähän tyttärensä kanssa.
Luulen, että tämä hajottaisi koko perheen ja olen hyvin surullinen tästä.
En tiedä, millä voisin paikata suhdetta tai miten valmistaa lapsia tähän?
Jos voisitte kertoa lasten reaktioista erotilanteessa, olisi hyvä.
Meillä on sellainen tilanne, että erosin itse kuusi vuotta sitten. Siihen aikaan lapseni olivat kymmenen ja kolme-vuotiaita.
Heidän isänsä on alkoholisti ja ei koskaan ollut lapsilleen ISÄ.
Eli tyttäreni ottivat eron enemmänkin lupauksena paremmasta tulevaisuudesta ja huokasivat silloin helpotuksesta.
Tapasin avomieheni kaksi vuotta sitten. Olemme kihloissa. Olemme asuneet yhdessä vuoden ja neljä kuukautta. Miehellä on vanhinta tytärtäni vuoden nuorempi tytär,15 ja nämä kaksi murkkua tulevat toimeen niin hyvin, kuin vain mahdollista voi olla.
Tyttäreni (nyt siis 16 ja 9) ovat kiintyneet mieheen ja pitävät tätä kuin omana isänään ja heidän välinsä ovat mahtavat.
Samoin minulla ja miehen tyttärellä on täysin äiti-tytär suhde. Mitä se nyt voikin olla.
Mutta nyt miehen ja minun välit ovat alkaneet tökkiä ja olemme harkinneet eroamista.
Hän muuttaisi kauas, 600 kilometrin päähän tyttärensä kanssa.
Luulen, että tämä hajottaisi koko perheen ja olen hyvin surullinen tästä.
En tiedä, millä voisin paikata suhdetta tai miten valmistaa lapsia tähän?
Jos voisitte kertoa lasten reaktioista erotilanteessa, olisi hyvä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lasten kanssa kannattaa puhua... mutta vain pikkusen kerrallaan. Aloita asia... ja jatka vain niin kauan kun lapsi osoittaa mielenkiintoa. Jos lapsi on kovin vaisu, niin puhu asiasta vain ihan pikkusen.
Tietysti herää kysymys siitä, että miksi teillä tökkii... voisiko sitä vielä korjata?
Jos haluat jutella niin ota yhteyttä.
Anni
[email protected]
Omien sanojesi mukaan sinulla ja miehelläsi on suhde alkanut tökkiä. Mielestäni se ei riitä eron syyksi ja hajottamaan koko perhettä. Kyllä kai minulla ja miehellänikin välillä tökkii, mutta ei ero ole käynyt mielessäkään. En voisi hajottaa mukavaa perhettä muuta kuin tosi vakavan syyn vuoksi; esim. alkoholismi, väkivaltaisuus tai pettäminen. Mieti nyt tosi tarkkaan äläkä tee hätäisiä päätöksiä. Muista, että se vaikuttaa myös lastesi tulevaisuuteen!!
Sana tökkii, taitaa olla aika lievä ilmaisu joo...
Mies on alkanut nimittäin kahlita minut kotiin. Olen vuorotyössä käyvä nainen ja mies käy säännöllisessä työssä (7-20.00) omassa firmassaan. Hän voi istua baarissa joka lauantai-ilta,koska sunnuntai on hänellä vapaa. Mutta minä en. Jos minulla on vaikka torstai vapaa, voin lähteä kavereiden kanssa baariin,jos mieli tekee,mutta mieheni suuttuu heti. En tiedä, onko aivan mustasukkaisuutta, mutta jotain "kahlitsemista" se on.
Ja mies on muuttunut yhä passiivisemmaksi kaikkia asioita kohtaan. Hakee ilmeisesti minusta apua katkeruuteensa,koska erosi edellisestä vaimostaan kaksikuukautta ennen,kuin muutimme yhteen.
(sain kuulla tämän vasa myöhemmin)
Rakastan miestä kyllä, mutta rakkaus on vain ajan myötä alkanut hiipua jonnekin.
Sille en vain voi mitään.
Mies on hyvä isä lapsilleni ja omalleenkin. Mutta silti meillä parisuhde on alkanut rakoilla.
Kaikki tehdään miehen ja lasten vuoksi. Mitään asiaa ei tehdä MINUN vuokseni.
Tietenkin lapset ovat etusijalla, mutta kun kyse on kahdesta teinistä ja yhdestä 9vuotiaasta, ei mielestäni voida mennä aina lasten pillin mukaan. Ovat he jo sen verran isoja, verrattuna esim.0-5 vuotiaisiin!
Mies on myös alkanut ajatella maailmaa pahana paikkana. Hän juo myös aika paljon. Juon minäkin kaljaa joka lauantai ja viikolla saunasta tullessa jne. Mutta en sentään joka ilta.
Mies on vain jotenkin muuttunut koko ajan "pahemmaksi" kuin ennen. Nykyään voidaan riidellä jopa pyykeistä. Hänen mielestään naisen täytyy pestä miehen pyykki ja mies saa määrätä mitkä vaatteet pestään mihinkin kellonaikaan.
Sanoin hänelle, että suhteeseen en ole lähtenyt siksi, että voisin olla miehen tossun alla, mitä olin jo muutaman vuoden entisen kanssa.
Minulla on tyttärieni lisäksi 25 ja 21 vuotiaat pojat, jotka jäivät silloin erossa omasta tahdostaan isän luo. He ovat neuvoneet minua jättämään tämän miehen, ettei nuorin tyttäreni liikaa ehtisi kiintyä, koska tuskin enää pitäisimme yhteyttäkään.
En sitten tiedä. Millekkään parisuhdeneuvojalle mies ei suostu tms.
Hyvä, että selvensit asiaa. Yritä jutella miehellesi ja kertoa, ettet ole mikään piika, vaan itsenäinen nainen, joka voi mennä ystävien kanssa ravintolaan niin halutessaan. Ja lopeta miehen pyykkien peseminen, niin hän tajuaa ehkä itsekin tehdä jotain kotitöitä.
Itse tulin tänään aamuneljältä kapakkakierrokselta kotiin enkä ole yhtään valituksen sanaa kuullut mieheltäni.
Hyvää jatkoa Sulle!