Olipa kerran suutariukko
Jolla oli tuvassa oma kukko
Suutari ei osannut lukea
Eikä päällensä pukea
Takin hän antoi naulakossa riippua
Sillä aikaa hän poltteli piippua
Ja kukko hyppeli tänne ja sinne
Eikä ukko tiennyt minne?
Eräänä aamuna kukko keitti kahvia
Kuppina sillä oli pala pahvia
Suutariukko kun kahvit joi
kukko kiekui:nyt on aamunkoi!
Suutari oli myös kovin arka
Ilman eukkoa ukkoparka
Kukko vain seuranaan illalla
Kuutamokävelyllä sillalla
Jolla oli tuvassa oma kukko
Suutari ei osannut lukea
Eikä päällensä pukea
Takin hän antoi naulakossa riippua
Sillä aikaa hän poltteli piippua
Ja kukko hyppeli tänne ja sinne
Eikä ukko tiennyt minne?
Eräänä aamuna kukko keitti kahvia
Kuppina sillä oli pala pahvia
Suutariukko kun kahvit joi
kukko kiekui:nyt on aamunkoi!
Suutari oli myös kovin arka
Ilman eukkoa ukkoparka
Kukko vain seuranaan illalla
Kuutamokävelyllä sillalla
Vastaukset 11
Vanhimmat
Päätti ostaa kanan ukko,
ettei oisi yksin kukko.
Kylällä kun liikkui sana,
akalla ois myytätänä kana.
Läksi ukko kanan ostoon;
ensin pankkiin rahan nostoon.
Kainaloonsa otti vakan,
sitten marssi luokse akan.
Akka ,soma, punaposki,
näki ukon, syömmeen koski.
"Jospa ehkä minäkin,
vakkaseesi sopisin?"
Nytpä nähdään illalla,
akka ukon rinnalla,
kävelevä sillalla.
Kukkokaan ei enää yksin,
kanan kanssa siivetyksin,
kokevat he elon lystin.
Romanttinen loppu tää....
ihan alkaa itkettää....
Tuo lorun loppu oli mahtava! Sai hymyn korvasta korvaan. Kiitos siitä Anna! =)
Loruilu on mukavaa,
kun vaan riimin kiinni saa.
Loruissahan ilon jyvä,
josta tulee mielihyvä.
Kiitos Hih.)))
Kiitos Leena lorustasi,
ilo piisas meille asti))))
Akalla oli kanoja satakuusi
Joka päivä ilmestyi uusi
Yksi oli nimeltään Rita
Toinen taas Huanita.
Kolmas kana oli nypitty
kun sen päällä oli hypitty
kukosta oli syntynyt riita
kukon sai omaksensa Iita.
Neljännellä kanalla oli mopo
Hinnaksi laitettu yksi ropo
Viides kana oli kultainen
Kuudes aika multainen
Seitsemäs kana osasi laulaa
Välillä venyttäen kaulaa
Kahdeksas hyppeli orrella
Iltaisin oljenkorrella
>>>Leena laittaa viestin Annalle
ryhdytkö vastauskannalle?
Riiminjatkoon hauskaan tähän
leikitäänkö vielä vähän:)
Viime luku ukosta, sekä hänen kukosta.
Kukolla nyt palaa proppu,
kanoilla kun aina hoppu.
"Tultava on tästä loppu",
kiekuu tunkiolta kukko,
aukesi jo nokan lukko.
Laittoi kuriin joka kanan,
tottelivat joka sanan,
Rita niinkuin Huanita,
sekä lempivaimo Ida.
Kukkoparan heltas hiki,
kanat tuppaa liian liki.
Auta ei ees kielto Idan,
saa vain aikaan ilmiriidan.
Onneksi kun ilta saapuu,
kanat orrellensa kaatuu.
Nokat siipisulissaan
unta nähköön kukostaan.
Akka ukon kainalossa,
kehrää niin kuin pieni kissa.
Onnellista elämää,
viettää nuori pari tää.
THE END ))))
Vaihdetaanko tarinaa,
ettei synny marinaa.
Saat sä uuden sopan keittää.
Sitten sanat ruutuun heittää ))))
Oletkos tavannut sen hassun kokin
Joka soppaan laittoi ongitun lokin?
Karamellipussin sekaan tipautti
Hyppysen hunajaakin ripautti!
Eipä auttaneet mausteet moiset
Mieltymykset oli aivan toiset
Soppaan tuohon kokin höperön
Ihan sekaisen pöperön!
No miten kävi kokille moiselle
Joutuiko virka tämä toiselle?
Mitä tuumaat tästä Anna
Ehditkö vastauksen näytölle panna?
Sellainen kokki potkut saa,
joka lokista sopan kiehauttaa.
Ei siinä auta yrtit ja muut,
kun höyheniä täynnä on syöjien suut.
Kokki patansa pinnoon laittaa,
myssyn ja essun kaappiin taittaa
miettien:" Mitähän tekisin nyt,
kun pomo minuun on kyllästynyt."
Alkaisinkohan pullien tekoon,
laittaisin jauhot ja hiivat sekoon.
Leipoisin, paistaisin rusinarinkelit,
niitä maistelis Heikit ja Inkerit.
Touhus ja hääri aamusta iltaan.
Maineensa kiiri jo kuninkaanlinnaan.
Pääsipä kuninkaan leipuriksi,
ylimmäiseksi paakariksi.
Sai kakkuihinsa valuttaa,
karkkia ja hunajaa.
Ja koristeeksi kakkujen,
asetti marsipaanilokin valkoisen.
Tämän vakavan tarinan opetus,
on meille kaikille muistutus.
Vaikka joskus epäonnistaa,
sen ei tarvitse lannistaa.
Oman kolonsa jokainen löytää voi,
jos hieman sitä aprikoi. ))))))
---------
Vieläkö jaksat sä loruja heittää?
Vai loruilun täänkö jo unohdus peittää?
Jos vielä jaksat, vastaan mä kyllä.
Mietin niitä ,vaikka kävelyllä))))
Anna
Kokki tuo nurja ansaitsi potkut
Eläinparasta kun teki sopansotkut!
Katui hän tekojaan, ilme oli kurja
Työvoimatoimistoon kiire tuli hurja
Anomuksen laittoi, kaavakkeen täytti
Elämä uudelleen, valoisalta näytti
Kurkussa höyhen, muistutus varmaan
Mielen nöyrän, ansio lokin harmaan!
Nyt olen loppu , mä kupin teetä keitän
Länkisääreni, sänkyhyn heitän!
Unten maille, mieleni vaivutan
Sanoja uusia, huomenna taivutan!
Toivotan unia taitavalle Annalle
Viestit viimeiset, klikkaan tietokannalle:)
Pikku-Jussi kouluun tahtoi,
minkäs äiti sille mahtoi,
vaikka olis saanutkin,
aloittaa sen myöhemmin.
Halus repun keltaisen.
Tietysti hän saikin sen.
Reppu isompi kuin Jussi;
aika iso koulupussi.
Kesällä jo ostettiin,
Jussin selkään nostettiin.
Poika repustansa tykkäs:
tyynyn alle yöksi lykkäs.
Eka kouluaamuna
Jukka Jussin kaverina,
iloissaan ja innoissaan,
kouluun läksi juoksemaan.
Mutta!! Hyvä tavaton.
Miten Jussin käynyt on?
Vasta koulun pihassa,
poika muistaa reppunsa.
Synkkänä on pikku heppu,
kotiin kun jäi hieno reppu.
Siellähän se tyynyn alla,
Jussin mieli matalalla.
Toivon,että joka kloppi
tarinasta tästä oppi.
Kannaattaako kiire, hoppu.
Usein siitä nolo loppu.
Jussi muistaa ainakin,
lailla kelpo kaverin)))))
Eka aamu meni pieleen
repun Jussi pistää mieleen
äiti vielä muistuttaa
ikkunasta huiskuttaa!
Jukka tulee tiellä vastaan
näkee puussa käen, rastaan
kiipee puuhun, oksa katkee
käteen sattuu, housut ratkee!
Ylös nuosee reippahasti
pian juoksee kotiin asti
Jussi kouluun painaa lujaa
pitkin tietä, kuusikujaa!
Silloin liehui salois´ lippu,
kun maailmaan syntyi kultahippu.
Se oli aikaa Mittumaarian,
kun ensi kerran kohtasin mä pikku-Marian.
Ja hoitsu sani:"Vauva Virkeä",
kun katse oli perin sirkeä
ja pienet jalat heti sätki jumppaa
niin kuin olis tanssinut hän humppaa.
**
Kun aikaa kului, tiedonjano kasvoi.
Hän kaiken tutki, teki mitä tahtoi.
Paljon kyseli hän kysymyksiään,
niillä usein uuvuttaen äitiparan pään.
Vaan yksi heikkous, se huolta kantoi,
kun Maria huutia neuvoille antoi,
kun kaikki yrittivät opettaa:
"Ei tuttia iso tyttö imeä saa."
Pikku-Maiju tuttiansa puolsi
ja sitä suussaan oikein hyvin huolsi.
Kun käsky kuului:"Tutti pois ja heti."
niin tyttö tuttiansa nautinnolla veti.
Kerran pohti pikku -Maria:
"Kokeiliskohan saksia"
Mitä niillä tehdä voisi,
iloa se ehkä toisi."
Ensin leikkas palan sohvakankaasta,
seuraavaksi kielen pehmolampaasta.
Ja viimein hän tuttiinsakin tarttui,
kun tiedonjanoa lisää karttui.
Ja hupis vaan - niin sakset napsahti-
ja kahteen osaan tutti tipahti.
"Voi kauheaa", hän parahti,
kun teon seurauksen käsitti.
"Mä tutin osat nurkkaan piilotan,
ja sakset kauas laatikkooni laitan.
Ei kukaan tästä koskaan saa tietää,
en siskojen pilkkanaurua voi sietää."
Tämän jälkeen, ei milloinkaan,
Maria suostunut puhumaan,
saksista eikä tutista,
eikä me alettu mutista,
-sillä oikeastaan- asia on näin;
vahinko kääntyi oikein päin. ))))