Vaikeat pettymykset.

Mikä kirjoittamidessa tuntuu kovalta? Tarkoitatko niitä hylsyjä?
Tämä on kyllä rankka laji minustakin. Mutta minkäs teet, aina voi yrittää oppia lisää ha parantaa taitojaan!

Tein eräälle bändille kevääseen mennessä monia sanoituksia. Vaikka minulla on hyvät välit heihin, niin silti tuntuu kurjalta, ettei viestejäni edes lueta, eikä niihin vastata. Se vetää mielen matalaksi, vaikka en saisi olla surullinen.
Tuntuu, että en olisi taiteellisesti yhtään mitään.

Miksi pitää uskotella, ettei tässä mitään sen kummempaa. Jos reilusti pettyy, niin menee nopeammin ohi. Kieltämisellä vain pitkittää.

Ei pettymyksen tunteesta kannata pyristella väkisin eroon. Pettymys tunteena vain kertoo, että jokin asia on meille tärkeä. Ja sinulle sanoittaminen on tärkeää. Se on hienoa. Jos kirjoittaminen tuntuu nyt liian vaikealta, niin keksi jotain muuta tekemistä ja palaa kirjoitushommiin uusin voimin.

Kiitos paljon lohduttavista sanoista. Kyllä sanoitusten lisäksi minulla on tekeillä jännäri. Tänään ajattelin, että satsaan taas esivuoteen.

Pettymyksiä tulee, kaikkihan me toivotaan elämältä onnistumisia ja hyviä kokemuksia ja onnenpotkuja, mutta niitä harvoin toivomalla saa. Kirjoittaminen on siitä hankala laji, että vaikka me kaikki kirjoittajat toivomme, että joskus kirjoitamme teoksen joka on "se suuri juttu!" ainakin edes niin, että saisimme kustannussopimuksen, jos emme sitten Finlandiaa, niistä lähtökohdista kirjoittaminen aiheuttaa lähinnä kärsimystä.

Mieti mikä on se perimmäinen syy, miksi kirjoitat. Jos kirjoitat, koska toivot, että jonain päivänä saat teksteistäsi kiitosta, kunniaa, rahaa tai mitä tahansa ulkoista, varaudu siihen, että pettymyksiä tulee ja ne sattuvat aina yhtä pahasti, ja todennäköisesti palat kohta loppuun ja katkeroidut. Mutta jos otatkin sen asenteen, että kirjoitat, koska nautit kirjoittamisesta itsessään ja tekstien valmiiksi saamisesta, pettymyksiinkin on helpompi suhtautua: "No tätä nyt ei sitten julkaistu, mutta ainakin mulla oli hauskaa, kun tämän kirjoitin ja olen taas vähän parempi kirjoittaja kuin tätä ennen."

Mitä tulee siihen, ettei sun viesteihin liittyen noihin sanoituksiin ole vastattu, niin jotkut ihmiset vain on kusipäitä :)

Niin, kirjoittaminen on kyllä todella epäkiitollinen homma. Olen tehnyt paljon sisällöntuottoa ja kun tekstistä taiteilee helppolukuista ja sujuvaa, se vaikuttaa vähemmän kirjoittaneista nopeasti ja helposti tehdyltä. Puhumattakaan siitä, miten absurdeja "korjauksia" he teksteihin haluavat.

Kirjojen kirjoittamisen olen ymmärtänyt kaikista epäkiitollisimmaksi ja typerimmäksi ajankäytöksi. Kirjan kirjoittamiseen menee yleensä vapaa-ajalla tehtynä useampi vuosi. Esikoiskirjailijoiden kirjoja julkaistaan alle 1% eli voisi sanoa, että se on täysin hukkaan heitettyä aikaa!

En ole kuitenkaan pystynyt lopettamaan kirjoittamista. Lehtijutut tuottavat parhaiten, sisällöntuottoa teen lähinnä vaihtelun vuoksi töissä ja kirjojenkin kirjoittamista olen jatkanut, koska pidän siitä ja kirjani ovat minusta aidosti hyviä. Ehkä siirryn omakustantamiseen kun saan kirjoitettua sarjaa vielä pidemmälle ja pystyn markkinoimaan sitten seuraavaa kirjaa jos onnistun saamaan lukijoita.

Itsensä elvytyksessä viihteen ja kulttuurin parissa niin ei voi käydä.

Kirjoittaminen on halvin harrastus. Jos häpeää tekstejään, tulitikku on myös halpa.

Kyllä nautin kirjoittamisesta. Kamera on valjastettu toimimaan apuna kirjoittamisessa. Kesällä on mukava kerätä aineistoa ulkona. Valokuvin ja pienin ideanpätkin.

Joskus tulee taiteellinen turhautuminen. Minusta ei ole mihinkään.