Minulla on suuri ongelma. Yritän pettymysten keskellä uskotella, että ei tässä mitään hätää. Yritän kirjoittaa muuta. Silti se tuntuu kovalta. MIstä tämä ilmiö johtuu? Tuntuu, että sotisi itseään vastaan.
Vaikeat pettymykset.
Anonyymi
14162
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mikä kirjoittamidessa tuntuu kovalta? Tarkoitatko niitä hylsyjä?
Tämä on kyllä rankka laji minustakin. Mutta minkäs teet, aina voi yrittää oppia lisää ha parantaa taitojaan!
Tein eräälle bändille kevääseen mennessä monia sanoituksia. Vaikka minulla on hyvät välit heihin, niin silti tuntuu kurjalta, ettei viestejäni edes lueta, eikä niihin vastata. Se vetää mielen matalaksi, vaikka en saisi olla surullinen.
Tuntuu, että en olisi taiteellisesti yhtään mitään.
Miksi pitää uskotella, ettei tässä mitään sen kummempaa. Jos reilusti pettyy, niin menee nopeammin ohi. Kieltämisellä vain pitkittää.
Ei pettymyksen tunteesta kannata pyristella väkisin eroon. Pettymys tunteena vain kertoo, että jokin asia on meille tärkeä. Ja sinulle sanoittaminen on tärkeää. Se on hienoa. Jos kirjoittaminen tuntuu nyt liian vaikealta, niin keksi jotain muuta tekemistä ja palaa kirjoitushommiin uusin voimin.
Kiitos paljon lohduttavista sanoista. Kyllä sanoitusten lisäksi minulla on tekeillä jännäri. Tänään ajattelin, että satsaan taas esivuoteen.
Pettymyksiä tulee, kaikkihan me toivotaan elämältä onnistumisia ja hyviä kokemuksia ja onnenpotkuja, mutta niitä harvoin toivomalla saa. Kirjoittaminen on siitä hankala laji, että vaikka me kaikki kirjoittajat toivomme, että joskus kirjoitamme teoksen joka on "se suuri juttu!" ainakin edes niin, että saisimme kustannussopimuksen, jos emme sitten Finlandiaa, niistä lähtökohdista kirjoittaminen aiheuttaa lähinnä kärsimystä.
Mieti mikä on se perimmäinen syy, miksi kirjoitat. Jos kirjoitat, koska toivot, että jonain päivänä saat teksteistäsi kiitosta, kunniaa, rahaa tai mitä tahansa ulkoista, varaudu siihen, että pettymyksiä tulee ja ne sattuvat aina yhtä pahasti, ja todennäköisesti palat kohta loppuun ja katkeroidut. Mutta jos otatkin sen asenteen, että kirjoitat, koska nautit kirjoittamisesta itsessään ja tekstien valmiiksi saamisesta, pettymyksiinkin on helpompi suhtautua: "No tätä nyt ei sitten julkaistu, mutta ainakin mulla oli hauskaa, kun tämän kirjoitin ja olen taas vähän parempi kirjoittaja kuin tätä ennen."
Mitä tulee siihen, ettei sun viesteihin liittyen noihin sanoituksiin ole vastattu, niin jotkut ihmiset vain on kusipäitä :)
Ok no pieni lisäys tähän (kirjoitin siis tuon ylemmän). Jos sanoitusasia oli sellainen, että olitte etukäteen puhuneet bändin kanssa, että olisiko jees jos tekisin sanoituksia teille, niin sitten joo: jotkut ihmiset kusipäitä tai vain ajattelemattomia. Tällaisissa tapauksissa vähintäänkin pitäisi jaksaa vastata "kiitos, mutta ei nyt ihan sitä mitä etsittiin". Älä anna muiden ihmisten käytöstapojen puutteen mitenkään määritellä omia taitojasi tai arvoasi.
Mutta jos tää meni niin, että äkkiseltään lähetit heille sanoituksia ilman mitään aiempaa keskustelua asiasta, niin sitten ei välttämättä kannata odottaakaan mitään. Tämä on sama kuin jos lähettäisi oman käsikirjoituksensa suosikkikirjailijalleen, että "luepa tämä ja kerro mitä pidät. Ei näin. Useimmat kirjailijat eivät halua lukea muiden kässäreitä paitsi ajanpuutteen takia, myös siksi, ettei myöhemmin tulisi mitään kähinää siitä, että olisi kopioinut jonkun toiveikkaan fanin ideoita. Ehkä musiikissa on sama ajatus. Ehkä bändi ei kaipaa ulkopuolista apua.
Mutta muutoin, jatka kirjoittamista, koska pidät kirjoittamisesta :)
Niin,+kirjoittaminen+on+kyllä+todella+epäkiitollinen+homma.+Olen+tehnyt+paljon+sisällöntuottoa+ja+kun+tekstistä+taiteilee+helppolukuista+ja+sujuvaa,+se+vaikuttaa+vähemmän+kirjoittaneista+nopeasti+ja+helposti+tehdyltä.+Puhumattakaan+siitä,+miten+absurdeja+"korjauksia"+he+teksteihin+haluavat.
Itsensä elvytyksessä viihteen ja kulttuurin parissa niin ei voi käydä.
En ymmärrä koko kommenttia, avaisitko vähän?
Kirjoittaminen on halvin harrastus. Jos häpeää tekstejään, tulitikku on myös halpa.
Itse en ainakaan häpeä tekstejäni, olen saanutkin niistä paljon hyvää palautetta kustannustoimittajilta. Ikävä kyllä en kustannussopimusta.
Kyllä nautin kirjoittamisesta. Kamera on valjastettu toimimaan apuna kirjoittamisessa. Kesällä on mukava kerätä aineistoa ulkona. Valokuvin ja pienin ideanpätkin.
Joskus tulee taiteellinen turhautuminen. Minusta ei ole mihinkään.