Syksyn ihmiset

Osta aurinkolasit.

Minä pitäisin kaikista vuodenajoista, jos ne palautuisivat ennalleen.
Olisi selkeä syksy lämpimän kesän jälkeen. Pieni aamupakkanen auringonpaisteineen puiden ja pensaiden väriloistossa. Talvi muutamine "tulipalopakkasineen" ja kirkkaine tähtitaivaineen. Luntakin olisi. Kevät toisi pälviä auringon sulattaessa lumia, pieniä puroja solisisi. Kesä toisi auringon tuoksun ahoilla, ilma väreilisi aika-ajoin kuumuuttaa asfaltin yläpuolella.

Ehkäpä.

"Syksyn ihminen" ? Mikä se sellainen on ?

Syksyn ihminen nauttii syksystä ja kuulaista päivistä. Olen minäkin vähän sellainen. Nautin tosin myös tästä keväästä ja valosta samalla kuitenkin pieni haikeus ja kaipaus elokuuhun ja pimeneviin iltoihin.
Varmaankin joku tempperamentti kysymys tämäkin? Meitä on moneen lähtöön!

Olen hämärän ihminen, mutta en "hämärä" :)))
Hämäryys sopii kuitenkin mielialoihini.
Kevätkesän kirkas auringonpaiste koskee silmiin ja otsaluuhun
ja on räikeä ja henkisesti repivä vastakohta mielialoille,
joitten soisin pysyvän tyynenä.
Ei minusta ole enää aurinkorannoille.
Kirkas aurinko tuo mieleen kaiken sen kivan mikä ei ole mahdollista.
Se masentaa. Aurinkokin voi masentaa. Muistuttamalla meneyetyistä asioista,
kun oli nuorempi ja kaikki oli mahdollista.
Alistuminen ja luopuminen ei ole helppoa.
Se on vaikeampaa kuin kuvittelin, koska terveys meni huonoksi.
Ei voi tehdä oikein mitään.

Mahdollisimman iloista päivää kuitenkin kaikille !

Olipa todella hyvä aloitus,kiitos aloittajalle!
Olen syntynyt kesän valoisanpaan aikaan ja lapseni samoin.
Joskus olen ajatellut,olisinko ollut syyspimeillä masentunut ja halunnut tätä olotilaa sysätä hamaan tulevaisuuteen,antautumalla ja toivomalla äitiyttä.
Hänet rakkaudenlapsen menetin.

Kun mieli on hyvä ja elämä hymyili kaikki kelit ja vuodenajat olivat sopivia !