Lapsiperheiden asema

Tällä palstalla ja yleisesti muuallakin kohtaa usein ja yksiomaan eipäs-juupas-keskustelua kotihoidon ja päivähoidon tiimoilta. Eli puolesta tai vastaan kotihoitoa tai päivähoitoa.
Vähälle keskustelulle jää ne todelliset vaihtoehdot, mitä tässä yhteiskunnassa on lapsiperheillä.

Tässä muutama pointti:

- Moni hoitaisi lapsensa ainakin ensivuodet mieluiten kotona. Hoitoon on kuitenkin monen laitettava lapsensa jo siksi koska muuta tapaa ei ole hengähtää koska läheisverkostoa ei samassa läänissä välttämättä ole. Kiitos tämän "tuottavuuden" ja liikkuvan työvoiman. Tuntikin kunnallisessa hoidossa niin kotihoidontuki lähti.
- MLL:n hoitajat edullisiako? Ei ole meillä varaa.

- Työssäkäyviä äitejä puolustan mm. siksi että tässä lottovoittomaassa ei välttämättä kertakaikkiaan pärjää perhe yhden ihmisen palkalla vaikkei asuisikaan 250m2:n omakotitalossa vaan 60m2:n kerrostalokaksiossa.

- Meidän paikkakunnalla ei kotihoidosta irtoa kuntalisää jos tekee samanaikaan työtä ( yrittäjänä tai ansiotyönä) Joidenkin on vaan PAKKO tehdä sitä työtä jos meinaa ne tilaajat pitää itsellään vielä tulevaisuudessakin. Vaikka vuorottelis vanhemmat keskenään ja tekisivät yrityksen työtä toisen pitäen lapsia. Eli kunnan säästäessä ja vanhempien raataessa.

- Vaikka lastenhoitaja olisi kuinka pätevä ja motivoitunut hyvänsä, en käsitä miten nykyisillä laillisillakaan päivähoidon ryhmäkoolla kasvatetaan täyspäisiä lapsia ja ihmisiä. No, miten se olikaan... joka viideskö lapsi on nykyisin koulun aloittaessaan terapian tarpeessa...

Kaikki puolustavat yleensä omaa valintaansa. Ei siinä mitään, sopii sitä puolustaakin.
Joskus voitaisiin kuitenki sen sijasta että tuomitaan toisen arjen sinnittelijän valintaa, kääntää katse niihin päättäjiin jotka vaan vetävät filttiä kansakunnan päälle ja purkavat kaikkea mahdollista kun mikään ei enää kuulemma kannata. Eikä näytä olevan kansakunnalla varaa lapsiinsa.