Parisuhteessa kaikki hyvin, korostan sitä vaikka nyt tähän alkuun. Viihdytään yhdessä, nautitaan toisistamme, eikä riidellä edes nimeksi. Ei asuta yhdessä, mutta joka toinen viikko käytännössä silti leikitään kotia.
Ainoa asia mikä hiertää on ne ärsyttävät teinit. Omat lapseni olen kasvattanut ihan eri tavalla ja sen takia ottaa rankasti päähän, kun yhtään roskaa ei laiteta roskikseen, vaatteet tippuu keskelle eteisen lattiaa, astiat ei koskaan päädy edes tiskipöydälle saati koneeseen jne. Mutta mitä sille voi tehdä? Ei kai ole mun asiani ruveta toisen lapsia komentelemaan ja vaikka alkaisinkin, tuskin sillä mitään vaikutusta olisi. Sitä paitsi en missään nimessä halua tätä hiertämään mun ja naiseni väliin. Äitinä tiedän, että omaan lapseen kohdistuva kritiikki tuntuu aina erityisen rankalta.
Onko kenelläkään muulla samanlaista tilannetta? Miten olette ratkaisseet asian vai pitääkö vaan antaa olla ja odottaa, että kävelevä epäsosiaalisuus muuttaa pois?
Ainoa asia mikä hiertää on ne ärsyttävät teinit. Omat lapseni olen kasvattanut ihan eri tavalla ja sen takia ottaa rankasti päähän, kun yhtään roskaa ei laiteta roskikseen, vaatteet tippuu keskelle eteisen lattiaa, astiat ei koskaan päädy edes tiskipöydälle saati koneeseen jne. Mutta mitä sille voi tehdä? Ei kai ole mun asiani ruveta toisen lapsia komentelemaan ja vaikka alkaisinkin, tuskin sillä mitään vaikutusta olisi. Sitä paitsi en missään nimessä halua tätä hiertämään mun ja naiseni väliin. Äitinä tiedän, että omaan lapseen kohdistuva kritiikki tuntuu aina erityisen rankalta.
Onko kenelläkään muulla samanlaista tilannetta? Miten olette ratkaisseet asian vai pitääkö vaan antaa olla ja odottaa, että kävelevä epäsosiaalisuus muuttaa pois?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei ihan vastaavaa mutta kumppanillani ole teini-ikäinen lapsi. Ensin seurustelimme ja sitten saman katon alle. Tottakai teinillä teinimäistä käytöstä, ja vastaavaa kuin sunkin tapauksessa.
Kyllä mä huomauttelin "huonosta" käytöksestä tai tavaroiden jättämisestä. En tietenkään ihan alussa, eikä ihan alussa asiat häirinnytkään samassa määrin kuin sitten kun ollaan jo enemmän vietetty arkea yhdessä.
Mun mielestä nätisti voi ja saa huomauttaa, tyyliin tehtäiskö niin että jatkossa jokainen laittaa omat astiat pesukoneeseen jne. Tietenkin niin että se lasten äiti on myös samaa mieltä mutta vaikea uskoa että vastustais. Ja pyytää että hakisko omat vaatteensa lattialta yms.
Mun mielestä ihan normaalia että voit sanoa kun ja jos et ihan vieras heille ole. Eikä siitä tarvitse teidän välille mitään kitkaa tulla. Kunhan et naisystävällesi ala kovin arvostelevaan sävyyn kritisoimaan lapsensa käytöstä.
Yhteisiä pelisääntöjä vaan ja kun ne on sovittu niin sitten saa muistuttaa jos asiat ei hoidu sovitusti. Kyllä teinitkin loppujen lopuksi omalla tavallaan tykkää kun vähän laitetaan rajoja, sehän on vaan välittämistä. Mut tietty pitää muutakin olla kuin sääntöjä, eli vietä sen teinin kanssa vähän aikaa, kysele kuulumisia niin että tulee luottamusta ja olet muutakin kuin vaan nalkuttava äidin tyttöystävä 🙂
Jos kovasti hiertää niin positiivista on että ette asu saman katon alla, eli pääset välillä lepuuttamaan hermoja ja äkkiä se siitä kasvaa ja itsenäistyy.
Ehdottomasti positiivista on oma koti ja oma perhe, jossa saa latailla akkuja viikon verran 😀 Tottakai äitinsä eli mun rakas on sitä mieltä, että omat jäljet pitäisi jokaisen korjata, mutta kun siitä ei seuraa mitään sanktioita vaikka jättää kaiken siivoamatta, niin eihän teini viitsi vaivautua. Kun äidin käskyillä ei ole mitään vaikutusta niin tuskin olis munkaan sanomisilla.
Hyvä idea periaatteessa toi tutustuminen ja ajan viettäminen yhdessä, mutta kun mikään ei kohtaa, ei arvot, ei huumorintaju eikä harrastukset, niin ei mua vaan kiinnosta. Omat lapset on niin paljon parempaa seuraa. Sitten kun heillä on joku perhejuttu, niin mieluiten keksin vaan jotain omaa tekemistä.
Olis kai se eri asia, jos se olis munkin koti, mutta nyt mulla ei oikein ole perusteita puuttua mihinkään. Kai tämä tästä. Joskus onneksi päästään viettämään laatuaikaa kahdestaan.
Joskushan ne voi helpommin uskoa joitain muita paremmin kuin vanhempiaan, mut ehkä edellyttää että teillä on jo jonkinlainen yhteys.
Jos tuntuu tosi nihkeältä mikään yhteinen ajanvietto niin ehkä parempi vaan odotella että teiniys helpottaa 😃
Tän takia oon aina halunnut väistää naiset, joilla on jo lapsia, helpompaa näin. Vielä pahempi, jos ex häärää toisena vanhempana arjessa aktiivisesti mukana, etenkin jos on mies, kun en muutenkaan halua ylimääräisiä miehiä elämään.
Mulla taas oli edellinen lapseton ja siitä ei kyllä mitään tullut. Tää oli mustasukkainen mun lapsille, kun mä vietin niiden kanssa aikaa! Kiukutteli varmaan eniten koko porukasta. Juuei. Ja off topic lasten toiset vanhemmat on naisia tässä tapauksessa,
Hei, Mulla on ihan sama tilanne ja joka kerta kun lapset on mun luona / mökillä, niin mietin onko tässä järkeä? Tyttöystävän kanssa tullaan todella hyvin toimeen, mutta se perhe elämä tökkii. Itse olen nyt pähkäillyt tätä puolen vuoden verran (seurusteltu 1.5 vuotta), olen jumissa. Itse just muutama päivä sitten ehdotin, ettei kukaan siivoa, laita tiskejä koneeseen ja jätetään pyykit pesemättä. Ehkä se vois herättää? Olen omat lapseni kasvattanut ja lähettänyt maailmalle. En osaa kertoa ratkaisua mutta et ole yksin "veneessä".... Zemppiä ja toivottavasti asiat korjaantuu jossain vaiheessa.
En ole ollut koskaan kuvatun kaltaisessa tilanteessa, mutta varmasti raskasta siistille ihmiselle. Omalla kohdalla voisi jäädä koko juttu huomaamatta, koska itsekin jätän kaiken minne sattuu.
Saman katon alla oltaessa on pakko sopia yhteisistä pelisäännöistä ellei mene itsestään. Jos tulee paljon ristiriitoja, kannattaa ehkä pysyä eri katon alla eli pitää oma asunto. Niin ainakin itse tekisin.