Jatkoa ketjulle:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16410182/joku-oli-loukkaantunut-ikarasismiksi-kokemastaan-uutisesta
Enpä yhtään ihmettele !
Tulipa mieleeni elämänkierto kulku. Ajat muuttuvat asenteet-tavat sen mukana.
Muistan kun olin nuori noin 20v isäni täytti 50v. Siihen aikaan oli tapana käydä laulamassa edellisenä iltana kylän väen toimesta syntymäpäivän sankarille, illan hämyssä serenadi joka aina päättyi lauluun "Kiitos sulle Jumalani....". Ensin oli pari kevyempää esim. Päijänne laulu. "On Päijänteen rannat niin aavat ja välkkyvät vetten vyöt.." Eka laulu kuvasi kevyempää nuoruuden aikaa.
Lahjoina oli "Pehmustettu keinutuoli tai kävelykeppi ja tietysti naapuri talon isäntä povitaskustaan kaivoi salaa " puteluksen konjamiinia".
Syntymäpäivä kahvit olivat seuraavana päivänä avoimet ja vieraita riitti. Hyvä olikin koska juhlia varten oli leivottu 2-3 päivää, kakkuja, pikkuleipiä, suolaisena voileipiä ym. En muista oliko nurkan takana mies vieraille "avoin baari juhlakalun toimesta, juhlakonjamiinia !" Sekä
kotipellon antimista valmistettua olutta, malliin " nyt on oltta ammeet täynnä haarikat ja kiulut"
Pappikin kävi tuomassa tervehdyksen juhlijalle puolen päivän aikaan jos oli sovittu.
Nyt ajat ja tavat ovat toiset, nyt niin silloisista 50 - 60 - 70-80v syntymäpäivä juhlista on muisto vain, Lapsuuskodissa käydessäni katselin vieraskirjaa jota katsellessa muistelin nimikirjoituksen omistajia heidän elämäntaivaltaan.
Joka tapauksessa tyyli oli jokaiselle vuosikymmeniä täyttävälle juhlijalle samansuuntainen, olipa kyseessä kuka tahansa kyläläinen.
L.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16410182/joku-oli-loukkaantunut-ikarasismiksi-kokemastaan-uutisesta
Enpä yhtään ihmettele !
Tulipa mieleeni elämänkierto kulku. Ajat muuttuvat asenteet-tavat sen mukana.
Muistan kun olin nuori noin 20v isäni täytti 50v. Siihen aikaan oli tapana käydä laulamassa edellisenä iltana kylän väen toimesta syntymäpäivän sankarille, illan hämyssä serenadi joka aina päättyi lauluun "Kiitos sulle Jumalani....". Ensin oli pari kevyempää esim. Päijänne laulu. "On Päijänteen rannat niin aavat ja välkkyvät vetten vyöt.." Eka laulu kuvasi kevyempää nuoruuden aikaa.
Lahjoina oli "Pehmustettu keinutuoli tai kävelykeppi ja tietysti naapuri talon isäntä povitaskustaan kaivoi salaa " puteluksen konjamiinia".
Syntymäpäivä kahvit olivat seuraavana päivänä avoimet ja vieraita riitti. Hyvä olikin koska juhlia varten oli leivottu 2-3 päivää, kakkuja, pikkuleipiä, suolaisena voileipiä ym. En muista oliko nurkan takana mies vieraille "avoin baari juhlakalun toimesta, juhlakonjamiinia !" Sekä
kotipellon antimista valmistettua olutta, malliin " nyt on oltta ammeet täynnä haarikat ja kiulut"
Pappikin kävi tuomassa tervehdyksen juhlijalle puolen päivän aikaan jos oli sovittu.
Nyt ajat ja tavat ovat toiset, nyt niin silloisista 50 - 60 - 70-80v syntymäpäivä juhlista on muisto vain, Lapsuuskodissa käydessäni katselin vieraskirjaa jota katsellessa muistelin nimikirjoituksen omistajia heidän elämäntaivaltaan.
Joka tapauksessa tyyli oli jokaiselle vuosikymmeniä täyttävälle juhlijalle samansuuntainen, olipa kyseessä kuka tahansa kyläläinen.
L.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin, naisissakin löytyy enemmän tai vähemmän ikäherkkiä. 😂)) Oma äitini loukkaantui verisesti sisareni ehdotuksesta kutsua häntä "muumiksi" koska me muut kutsuttiin mumi'ksi.
No, mumi ei ollut vielä lukenut Muumeista, ja suuttui silmin nähden huutaen: Kyllähän minä ymmärrän mitä nyt vihjaat,.... Epyktin muumiota sinä tarkoitat !
Hah, oli siinä siskolla kestämistä, liekö selittänyt Tove Janssonin muumeja loukkaantuneelle, kun ei äiti ottanut jälkeenpäinkään puheeksi tuota, eivät vain tulleet toimeen siskoni kanssa,..
Luulis, että tajuttuaan olis nauranut tilannekomiikalle.
Niin,,--- itkeä vaiko nauraa, mutta monet monet naurut, tuollainen loukkaantumisen muisto on minussa herättänyt.
Olen itsekseni miettinyt, että meidän ikäisten lapsuudessa oli ilmeisesti asenne toisenlainen kuin nyt. Kukaan ei osannut nauraa itselleen. Pukeutuminen ja käytös piti olla hyvien tapojen mukaiset. Siihen ei oikeastaan kuulunut leikinlasku eikä ääneen nauraminen. Loukkaannuttiin kaikesta arvostelusta, ja muistelen, että myös arvosteltiin helposti.
Eräs tätini oli kärkäs sanomaan ikäviä totuuksia, ja jälkikäteen saattoi sitten kertoa, että "Mä sanoin sille suoraan, ja ei se edes loukkaantunut!" Ihmettelin aina, mikä tarve ihmisillä oli "sanoa suoraan".
Sinisirkunkin omainen pahastui verisesti Muumi-nimityksestä, ja vaikuttaa siltä, etteivät mitkään selitykset asiaa parantaneet. Se oli minun kokemukseni mukaan ihan yleistä. Jaksoivat muistaa tahdittomia puheita tai väärinymmärryksiä pitkään.
Lapsien piti muistaa kutsua aikuisia kolmannessa persoonassa. Se vierotti ainakin minut heistä, koska oli suunniteltava kaikki sanomiset ilman puhuttelumuotoa, koska kielikorvaani sattui kolmannessa persoonassa puhuttelu. En ikinä oppinut. Aina piti varoa loukkaamasta vanhempia ihmisiä. Tämä totuudenpuhuja-tätini kauhistui sydänjuuriaan myöten, kun moikkasin lähtiessäni sanomalla "Morjens", vaikka meillä oli kotona vieraita: MITÄHÄN he mahtoivatkaan ajatella! Muutenkin huomasin, että aikuiset aina pelkäsivät lasten blaskaavan koko suvun, jos käyttäytyivät ikänsä mukaisesti.
Otin opikseni ja osallistun leikinlaskuun, jos sellaiseen joudun. Mikäli joku on minua tietämättään loukannut, olen sen sivuuttanut ja unohdus on loukkaantumiseni häivyttänyt.
Ikinä en lapsilleni ole suostunut nimittämään sukulaisia sediksi ja tädeiksi, opetin heille sukulaisten nimet pienestä pitäen. Hautaan asti jouduin puhuttelemaan sukulaismummoja kolmannessa persoonassa, mutta omille lapsilleni en sitä opettanut. He kyllä sinuttelivat.
Tässä saa huomata olevansa kertakaikkinen fossiili. Antiikkipalstoillakin myydään antiikkina tavaraa, joka on meitä nuorempaa.
Mkr.
Siinä tapauksessa koen antiikin arvon hyvinkin arvokkaana ominaisuutena Makriina hyvä! Tutulta tuntuu kertomasi, paitsi kolmannessa persoonassa en joutunut puhuttelemaan 😂 Sääli kuitenkin, jos ei yhteisymmärrystä voi syntyä erilaisten persoonien välillä, olkoon kasvatuksen tai luonteenpiirteiden vuoksi!
Outoa ja turhaa, että erot välillä maalainen/ kontra kaupunkilainenkin , voi jo rajoittaa ihmisten näkemyksiä.
Kevät-kesä on tullut luoksemme tänne Pohjolaan. Tulee mieleeni ajat eri puolilla Suomea. Yksi kauneimmista suuren lahjakkuuden tulkitsemana on ja pysyy aina mielessä
IZUMI TATENO, kesän vietto Kangasalla loi mieleen mahtavan musiikin taitajan esityksen, Kesäpäivä Kangasalla,
https://www.youtube.com/watch?v=_n-2OmYIbAA
Esitystä kuunnellessa voi vain ihailla hänen taitavien sormien hienon, hienoa, hyväilevää, hyppelyä pianon koskettimilla. Esitys taitavan tulkitsijan taivaita tavoitteleva hienon, hienoa täydellistä, sävelten sointujen soitantaa.
L.
On on, miten siinä kuuleekaan makean veden raikkaan liplatuksen ja kimalluksen aistii nautinnolla,..ei siitä voi saada tarpeekseen koskaan
Meriveden äänen huokailu on raskaampaa rantakiviä vasten , paitsi pinnan rikkonaisuudessa auringonvälke erottuu Lasse Mårtensson'in Myrskyluodon Maijassa.
Kiitos L terveisin S
Upean äänen ja tulkinnan omaavan Valentinon esitystä kuunnellessa ei voi muuta kun nauttia, kuunnella laulajan mahtavaa tulkintaa "Meidän Romanssi". Mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan upean laulun lahjan omaavalle nuorelle, musiikin tulkinnan taitavalle nuorelle taiteilijalle. Toivottavasti kaikkea hyvää matkan varrelle.
https://www.youtube.com/watch?v=2vnqznupP5Y&list=RD2vnqznupP5Y&index=1
Tätä loistavaa esitystä on ilo kuunnella "iltalauluna".
L.