Muistoja menneiltä vuosikymmeniltä.

Olen itsekseni miettinyt, että meidän ikäisten lapsuudessa oli ilmeisesti asenne toisenlainen kuin nyt. Kukaan ei osannut nauraa itselleen. Pukeutuminen ja käytös piti olla hyvien tapojen mukaiset. Siihen ei oikeastaan kuulunut leikinlasku eikä ääneen nauraminen. Loukkaannuttiin kaikesta arvostelusta, ja muistelen, että myös arvosteltiin helposti.
Eräs tätini oli kärkäs sanomaan ikäviä totuuksia, ja jälkikäteen saattoi sitten kertoa, että "Mä sanoin sille suoraan, ja ei se edes loukkaantunut!" Ihmettelin aina, mikä tarve ihmisillä oli "sanoa suoraan".
Sinisirkunkin omainen pahastui verisesti Muumi-nimityksestä, ja vaikuttaa siltä, etteivät mitkään selitykset asiaa parantaneet. Se oli minun kokemukseni mukaan ihan yleistä. Jaksoivat muistaa tahdittomia puheita tai väärinymmärryksiä pitkään.
Lapsien piti muistaa kutsua aikuisia kolmannessa persoonassa. Se vierotti ainakin minut heistä, koska oli suunniteltava kaikki sanomiset ilman puhuttelumuotoa, koska kielikorvaani sattui kolmannessa persoonassa puhuttelu. En ikinä oppinut. Aina piti varoa loukkaamasta vanhempia ihmisiä. Tämä totuudenpuhuja-tätini kauhistui sydänjuuriaan myöten, kun moikkasin lähtiessäni sanomalla "Morjens", vaikka meillä oli kotona vieraita: MITÄHÄN he mahtoivatkaan ajatella! Muutenkin huomasin, että aikuiset aina pelkäsivät lasten blaskaavan koko suvun, jos käyttäytyivät ikänsä mukaisesti.
Otin opikseni ja osallistun leikinlaskuun, jos sellaiseen joudun. Mikäli joku on minua tietämättään loukannut, olen sen sivuuttanut ja unohdus on loukkaantumiseni häivyttänyt.
Ikinä en lapsilleni ole suostunut nimittämään sukulaisia sediksi ja tädeiksi, opetin heille sukulaisten nimet pienestä pitäen. Hautaan asti jouduin puhuttelemaan sukulaismummoja kolmannessa persoonassa, mutta omille lapsilleni en sitä opettanut. He kyllä sinuttelivat.

Tässä saa huomata olevansa kertakaikkinen fossiili. Antiikkipalstoillakin myydään antiikkina tavaraa, joka on meitä nuorempaa.

Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

Olen itsekseni miettinyt, että meidän ikäisten lapsuudessa oli ilmeisesti asenne toisenlainen kuin nyt. Kukaan ei osannut nauraa itselleen. Pukeutuminen ja käytös piti olla hyvien tapojen mukaiset. Siihen ei oikeastaan kuulunut leikinlasku eikä ääneen nauraminen. Loukkaannuttiin kaikesta arvostelusta, ja muistelen, että myös arvosteltiin helposti.
Eräs tätini oli kärkäs sanomaan ikäviä totuuksia, ja jälkikäteen saattoi sitten kertoa, että "Mä sanoin sille suoraan, ja ei se edes loukkaantunut!" Ihmettelin aina, mikä tarve ihmisillä oli "sanoa suoraan".
Sinisirkunkin omainen pahastui verisesti Muumi-nimityksestä, ja vaikuttaa siltä, etteivät mitkään selitykset asiaa parantaneet. Se oli minun kokemukseni mukaan ihan yleistä. Jaksoivat muistaa tahdittomia puheita tai väärinymmärryksiä pitkään.
Lapsien piti muistaa kutsua aikuisia kolmannessa persoonassa. Se vierotti ainakin minut heistä, koska oli suunniteltava kaikki sanomiset ilman puhuttelumuotoa, koska kielikorvaani sattui kolmannessa persoonassa puhuttelu. En ikinä oppinut. Aina piti varoa loukkaamasta vanhempia ihmisiä. Tämä totuudenpuhuja-tätini kauhistui sydänjuuriaan myöten, kun moikkasin lähtiessäni sanomalla "Morjens", vaikka meillä oli kotona vieraita: MITÄHÄN he mahtoivatkaan ajatella! Muutenkin huomasin, että aikuiset aina pelkäsivät lasten blaskaavan koko suvun, jos käyttäytyivät ikänsä mukaisesti.
Otin opikseni ja osallistun leikinlaskuun, jos sellaiseen joudun. Mikäli joku on minua tietämättään loukannut, olen sen sivuuttanut ja unohdus on loukkaantumiseni häivyttänyt.
Ikinä en lapsilleni ole suostunut nimittämään sukulaisia sediksi ja tädeiksi, opetin heille sukulaisten nimet pienestä pitäen. Hautaan asti jouduin puhuttelemaan sukulaismummoja kolmannessa persoonassa, mutta omille lapsilleni en sitä opettanut. He kyllä sinuttelivat.

Tässä saa huomata olevansa kertakaikkinen fossiili. Antiikkipalstoillakin myydään antiikkina tavaraa, joka on meitä nuorempaa.

Mkr.

Lue lisää

Siinä tapauksessa koen antiikin arvon hyvinkin arvokkaana ominaisuutena Makriina hyvä! Tutulta tuntuu kertomasi, paitsi kolmannessa persoonassa en joutunut puhuttelemaan 😂 Sääli kuitenkin, jos ei yhteisymmärrystä voi syntyä erilaisten persoonien välillä, olkoon kasvatuksen tai luonteenpiirteiden vuoksi!

Outoa ja turhaa, että erot välillä maalainen/ kontra kaupunkilainenkin , voi jo rajoittaa ihmisten näkemyksiä.

sini.s kirjoitti:

Siinä tapauksessa koen antiikin arvon hyvinkin arvokkaana ominaisuutena Makriina hyvä! Tutulta tuntuu kertomasi, paitsi kolmannessa persoonassa en joutunut puhuttelemaan 😂 Sääli kuitenkin, jos ei yhteisymmärrystä voi syntyä erilaisten persoonien välillä, olkoon kasvatuksen tai luonteenpiirteiden vuoksi!

Outoa ja turhaa, että erot välillä maalainen/ kontra kaupunkilainenkin , voi jo rajoittaa ihmisten näkemyksiä.

Lue lisää

Kevät-kesä on tullut luoksemme tänne Pohjolaan. Tulee mieleeni ajat eri puolilla Suomea. Yksi kauneimmista suuren lahjakkuuden tulkitsemana on ja pysyy aina mielessä
IZUMI TATENO, kesän vietto Kangasalla loi mieleen mahtavan musiikin taitajan esityksen, Kesäpäivä Kangasalla,

https://www.youtube.com/watch?v=_n-2OmYIbAA

Esitystä kuunnellessa voi vain ihailla hänen taitavien sormien hienon, hienoa, hyväilevää, hyppelyä pianon koskettimilla. Esitys taitavan tulkitsijan taivaita tavoitteleva hienon, hienoa täydellistä, sävelten sointujen soitantaa.

L.

Anonyymi kirjoitti:

Kevät-kesä on tullut luoksemme tänne Pohjolaan. Tulee mieleeni ajat eri puolilla Suomea. Yksi kauneimmista suuren lahjakkuuden tulkitsemana on ja pysyy aina mielessä
IZUMI TATENO, kesän vietto Kangasalla loi mieleen mahtavan musiikin taitajan esityksen, Kesäpäivä Kangasalla,

https://www.youtube.com/watch?v=_n-2OmYIbAA

Esitystä kuunnellessa voi vain ihailla hänen taitavien sormien hienon, hienoa, hyväilevää, hyppelyä pianon koskettimilla. Esitys taitavan tulkitsijan taivaita tavoitteleva hienon, hienoa täydellistä, sävelten sointujen soitantaa.

L.

Lue lisää

On on, miten siinä kuuleekaan makean veden raikkaan liplatuksen ja kimalluksen aistii nautinnolla,..ei siitä voi saada tarpeekseen koskaan

Meriveden äänen huokailu on raskaampaa rantakiviä vasten , paitsi pinnan rikkonaisuudessa auringonvälke erottuu Lasse Mårtensson'in Myrskyluodon Maijassa.

Kiitos L terveisin S

sini.s kirjoitti:

On on, miten siinä kuuleekaan makean veden raikkaan liplatuksen ja kimalluksen aistii nautinnolla,..ei siitä voi saada tarpeekseen koskaan

Meriveden äänen huokailu on raskaampaa rantakiviä vasten , paitsi pinnan rikkonaisuudessa auringonvälke erottuu Lasse Mårtensson'in Myrskyluodon Maijassa.

Kiitos L terveisin S

Lue lisää

Upean äänen ja tulkinnan omaavan Valentinon esitystä kuunnellessa ei voi muuta kun nauttia, kuunnella laulajan mahtavaa tulkintaa "Meidän Romanssi". Mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan upean laulun lahjan omaavalle nuorelle, musiikin tulkinnan taitavalle nuorelle taiteilijalle. Toivottavasti kaikkea hyvää matkan varrelle.

https://www.youtube.com/watch?v=2vnqznupP5Y&list=RD2vnqznupP5Y&index=1

Tätä loistavaa esitystä on ilo kuunnella "iltalauluna".

L.