Heinäkuu. Kävelen metsässä.
Maailmani on raskaana surusta.
Etsin kiveä ystäväni haudalle.
Kissa-ystäväni.
Kuinka paljon voikaan kaivata eläintä.
Metsä antaa lohtua.
Sen hiljaisuus.
Puiden verkkainen humina.
Sen lempeät värit.
Sammalikossa näen kukan,
juuri kukkaan puhjenneen.
Minulle outo, ennen näkemätön.
Hiljennyn.
Kukka on kuin lahja luonnolta.
Kuin käden kosketus.
Kuin sanat.
Vielä tänäänkin
Maariankämmekkä on minulle
lohdutuksen kukka.
Maailmani on raskaana surusta.
Etsin kiveä ystäväni haudalle.
Kissa-ystäväni.
Kuinka paljon voikaan kaivata eläintä.
Metsä antaa lohtua.
Sen hiljaisuus.
Puiden verkkainen humina.
Sen lempeät värit.
Sammalikossa näen kukan,
juuri kukkaan puhjenneen.
Minulle outo, ennen näkemätön.
Hiljennyn.
Kukka on kuin lahja luonnolta.
Kuin käden kosketus.
Kuin sanat.
Vielä tänäänkin
Maariankämmekkä on minulle
lohdutuksen kukka.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin kaikki kauniit muistot
täyttävät mielemme.
Minunkin muistoistani kauneimmat
liittyvät nelijalkaisiin ystäviin.
Rakkaaseen koiraan,
josta luopumaan jouduin.
Uuteen kotiin sen talutin
oli kuin teuraaksi vienyt olisin.
Sai elää hyvän ja upean loppuelämän
kuitenkin,
sydämessäni paikka ikuisesti säilyy.
Vuosien päästä nukkui
ikiuneen.
Ja itkin monta päivää
vaikken rakasta ollutkaan
vuoteen nähnyt.
Eläimen rakkaus on niin pyyteetöntä.
Yksikään ihminen ei pysty samaan.
Vaikka siihen kai pitäisi pyrkiä.
Niin kaunis on eläimen sielu.
Runossasi oli luonnontunnetta sulautuneena hiljaiseen suruun, kauneuteen.