Miten selviää tupakanhimosta? Jos joku polttaa, tekee mieli. Kun elokuvassa joku sytyttää röökin, tekee mieli. Yritetty on.
kyselee seurapiiripolttaja.
kyselee seurapiiripolttaja.
Tupakkariippuvuus?
Nikotinisti
18855
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
ellei samalla ole saamarin saita, ja kuvittele mikä rahamäärä siihen uppoaa. Älä edes kuvittele pääseväsi siitä eroon.
nikki sulla nota riva :)))))))))))))))))))))
pääsee eroon.. Kokemuksen syvällä rintaäänellä on 2v. ja risat takana ilman tupakkaa ja mikä ihme lie eipä tuo "tuoksu" herätä himoja. Loppuajatus oli todella naurettava, olin täys v..utusta ja silloin sanoin ääneen porukoille samalla v.tuksella olen polttamattakin. ps. Halaaminenkin on paljon miellyttävämpää.
polttamisen noin kuukausi sitten. eikä minulla ole kertaakaan ollut sellaista tunnetta että nyt pitäisi päästä tupakille.
En käyttänyt mitään nikotiininkorvaajaa, yksinkertaisesti vain päätin lopettaa ja sillä siisti.
Kai se on yksilöllistä, pystyn myös olemaan juomatta vaikka kaikki muut seurueessa ottaisivatkin drinksuja. Silti en lasiin sylje, vaan otan silloin tällöin - no nykyään kyllä aika harvoin.
Jotenkin vain ajattelin että tupakointi on tyhmän näköistä ja hyvin vaarallista terveydelle.
Olo on ollut paljon parempi ja vaatteet eivät enää haise tupakille!
Kyllä siitä eroon pääsee, vaikka on polttanut kauankin.
Yritä vain sitkeästi - pidetään peukkuja!!!!!!
oletpas sinä vahva ja esimerkillinen ihminen.
Olisivatpa kaikki kaltaisiasi.
Onneksi oli teini-ikäisenä niin vahva luonne etten koskaan aloittanut
oliko tuo tarkoitettu pottuiluksi, vai olitko ihan tosissasi.
Mitä esmerkillisyyteen tulee niin minulla on ihan hemmetisti huonoja tapoja. En edes viitsi luetella niitä, ja ketäpä ne kiinnostaisivatkaan.
Mutta ainakin tupakanpoltto on ollut minulle helppo lopettaa.
Aloitin tupakanpolton noin 15 vuotiaana ja poltin parhaimmillaan parikin askia päivässä,
Sitten parikymmpisenä lopetin kun aloin odottamaan ensimmäistä lastani. Noin 20 vuotta myöhemmin aloitin uudestaan, ja siitä alkaen poltin muutaman savukkeen päivässä, en tokikaan edes puolta askia.
Nyt kun lopetin niin olen itsestäni ylpeä, koska siihen pystyin niinkin helposti.
Huom: en ole tupakkalakossa vaan lopetin kokonaan .
Kova painostus varmaannuorena kun kaverit aloittivat tupakoinnin,uskalsit olla erilainen,et varmaan kadu sitä,itse olen lopettanut jo kymmeniä kertoja,nyt taas poltan
kun on kunnon motiivi.
Itse polttelen about viisi mallua päivässä 6 päivää viikossa. En ole aikonut lopettaa.
Ole vaan ylpeä itsestäsi. Helppo on kuitenkin suhteellinen käsite. Pakosta tekee itse kukin melkein mitä vaan.
oli korkea kolesteroli ja tulppariski, joka on meillä vähän niinkun suvussa.
En niinkään ajatellut mitään keuhkosyöpää, mutta lopettamisen jälkeen yskin pari viikkoa koko ajan - kaipa sitten keuhkot puhdistuivat.
Vaimolla vahva luonne.
Niin mies lopettaa .
Onneksi minun vaimollani ei ollut sitä vahvaa luonnetta.
Siksi elimmekin onnelisina.
Nyt jo menossa 6 kymmenes vuosi tupakoiten.
Yritin ainakin sata kertaa lopettaa tupakoinnin.
Aina retkahdin, jopa 4,5-vuoden jälkeen.
Kerran polttaessani tuli huono olo.
Ajattelin että en lopeta olen vain vähän aikaa ilman.
Mieli teki välillä ankarasti, siirsin kuitenkin tupakointia noin viisi minuuttia kerrallaan eteenpäin.
Kun pahimman tuskan aikana ajattelee että odotan vielä vähän, se ei jonkin ajan päästä tunnukkaan niin voimakkaana.
Tupakan himo alkoi vähitellen tuntua aina vain harvemmin,nyt on mennyt kolme vuotta tällä keinolla ilman yhtään savuketta.
Minuun näköjään tehoaa se,että en kiellä tupakkaa itseltäni, siirrän vain tupakointia vähän kerrallaan.
Kun joku tupakoi, ajattele sinä suutelemista: tupakoitsijan sylki maistuu pahalle ja hänen hampaansa ovat keltaiset, hengitys haisee tunkkaiselle. Sormet kellastuvat tupakansavusta. Iho haisee tunkkaiselle, samoin hiukset ja vaatteet. Ei tee mieli suukottaa kovia, pörröttää tukkaa. Tupakoitsijat ovat ilman tupakkaa hermostuneita ja äkäisiä, ei semmoist aihmistä voisi suudella joka koko ajan loikkii seinältä toiselle.
Älä polta. Pussaa vaan.
Lopetin 10.10.1994 klo 21.30 tupakanpolton.
Silloin tumppasin viimeisen tupakan.
Olin polttanut reilut 30 vuotta/puolitoista askia päivässä.
poltin yli 20 vuotta ja yksi iltapäivä istuin tupakalla ja ajattelin et tämä on tämänpäivän ensimmäinen ja olkoo myös viimeinen. paikkansa on pitänyt ei oo mieli tehnyt haiseekin niin julmetun pahalta. se riippuu lopetuspäätös vain sinusta itsestäsi onko sulla sisua lopettaa. ruoka vaan alkaa maistua paremmalta. nami nami
Itse oon ollu pari vuotta polttamatta.Savutteluvuosia takana liki parikymmentä.
Muutaman kerran aikaisemmin, olin pyhää tahtoa uhkuen päättänyt lopettaa..ja lankesin aina uudelleen.
Lopulta päätin koittaa olla polttamatta(iäksi lopettamisen ajatus sai kylmän hien kohoamaan otsalle)yhden päivän kerrallaan.Tupakanhimon iskiessä aattelin jos huomiseen pärjäis ja niin päivät venähti viikoiksi ja kuukausiksi.
Mieli tekee vieläkin joskus kahvin jälkeen.Nuuhkin kyllä antaumuksella tupakantuoksua silloin, jos joku sattuu käryyttelemään lähellä.
Mua kiusasi hirmuiset vastoinkäymiset, kun päätin olla polttamatta.Kolhin muka itseäni useammin, asiat menivät jatkuvasti metsikköön ja kaikkea tuollaista.Monta kertaa teki mieli lähteä pihalle savuamaan.Menin pihalle mutta järsin porkkanaa ja näkkäriä sekä tunsin itseni täysin idiootiksi:D
Siitä sitten pikkuhiljaa ja nikotiinipurkan säestyksellä..nykyään jenkki riittää.
Huonon päivän sattuessa leuat jauhavat samalla tasolla kun lätkävalmentajien:D
Pidän peukkuja:)
Itse himo - se on kahta lajia yhtä aikaa.
Ensin fysiologinen riippuvuus. Nikotiini on tässä suhteessa heroiinin veroinen ellei jopa pahempi, aiheuttaa rankan riippuvuuden.
Sitten sosiaalinen riippuvuus. Tilanteesta, kuten ravintola, tai työssä mietintätauko. Pöydän ääressä hartiat alhaalla istuva tarvitsee vähän aikaa ojentaa jäseniä, kävellä, käydä .. tupakalla siinä samalla ja olla kuitenkin mobilen tavoitettava. Pieni lepohetki, varsinkin jos työssä väsyy tai paine kova, tarvitsee rentoutua, ja silloin se tupakka on yhtä tarpeen kuin jos istuu toimetonna ravintolassa. Tai kun odottaa bussia, ei sitä näy, seisoo ja ottaa tupakan ajankuluksi. Näihin tilanteisiin tottuu niin että ei osaa mennä ilman.
Minulla aamu on ok, päivällä vähä vähältä tulee enemmän tilanteita että tupakka on hyvä polttaa samalla kun kävelee ulkona, ja illalla on paine kovin. Pitää saada savut ennen nukkumaan menoa, ei tule muuten uni. Ei riitä yksi, pitää olla 2.
Minulla siis ei se fysiologinen riippuvuus ole niin vahva kuin sosiaalinen, niin tunnen, mutta tietysti molemmat ovat yhdessä esiintyvät.
Laastari ei auta, purkka ei auta - se ei anna samaa toimintaa käsille tai mitä lie. Lopettaa haluaisin. Ehdottomasti. Vaikka kuolen ennen kuin tupakkasairaudet kaataisivat, eikä ole nyt taloudellista hyötyä.
Lainaus plungerin viestistä: "Minulla siis ei se fysiologinen riippuvuus ole niin vahva kuin sosiaalinen, niin tunnen, mutta tietysti molemmat ovat yhdessä esiintyvät.)
========
Minulla riippuvuus on psyykkinen, aina kun on kurja olo, menen tupakille, sen kolmeminuuttisen rentoudun enkä tunne häpeää.
Olin kerran tuttavani luona kyläilemässä, kukaan heillä ei polta eikä ole edes parveketta. Psyykkasin itseäni viikon verran ja kun olin heillä ei tupakanpoltto tullut mieleenikään. (Olen polttanut noin 30 vuotta.)Ihminen osaa itsensä aivopestä jos on tarve.
Sosiaalista riippuvuutta en tunne; monet tuttavani polttavat ketjussa ja minä vain jos mieleni tekee.
En ole koskaan ajatellut tupakanpolton lopettamista; menee sitä aski ja toistakin vuorokaudessa. On yksi syy, miksi lopettaisin tupakanpolton; sitä syytä ei ole vielä ilmennyt enkä ole kenellekään kertonut, se on oma salaisuuteni; ei ei, ei syöpä, sairaudet vaan jotain ihan muuta.