Mikä on totuus?

Kunnioitettava määrä vääriä käsityksiä. Oletko kenties kreationisti?

Ateismi ei käsittele universumin syntyä mitenkään.

Universumi syntyi viime viikolla Korhosen navetan takana.

"Ateistit uskovat asioita, joita eivät tiedä" Entä teistit?

"...missä ja milloin universumi syntyi."

Tiedämme kyllä aika hyvin missä ja milloin;

Se on syntynyt noin 13.8 miljardia vuotta sitten ja se on alkupiste on joka paikassa. Nämäkin tiedot opetettiin koulussa, jos olet tietoinen sellaisesta paikasta.

Asetatte yhtäläisyyden kosmologian ja ateismin välille?

Entäs matematiikka, fysiikka - ja ennen kaikkea historia - ja siellä USKONTOJEN synty?

Multiversumiteoria on aivan validi. Ne monet universumit eivät vaan voi olla kausaalisessa yhteydessä keskenään. Jo syntyneessä universumissa kun ei voi syntyä sellaista kvanttifluktaatiota, joka synnyttäisi universumin sisään toisen.

Universumimme on syntynyt sen jokaisessa pisteessä. Kuten Valtaoja asian ilmaisi: "Alkuräjähdys on tapahtunut nenäni päässä.

Universumi syntyi 13, 82 miljardia vuotta sitten. Se on moneen kertaan varmennettu arvo.

Mitä muuta haluaisit tietää?

totuus? Kyllä ihminen tietää milloin ja jopa aika pitkälle miten avaruus syntyi...

Onhan se mahdollista että Jumala on kaiken takana - ts alkuräjähdyksen alullepanja, mutta ei se vähennä tähtitieteilijöiden ja kosmologien meriittejä mitenkään.

Nimimerkki: Professori Realisti

Anonyymi: "Ateistit sanovat, että universumi on syntynyt kvanttifluktuaation tuloksena."

Monet sanovat noin, mutta tuo on vain yksinkertaistettu kuvaus universumin synnystä, jonka ilmeisesti toivotaankin olevan niin yksinkertainen, että taviksetkin ymmärtäisivät sen, vaikka todellinen tilanne onkin mutkikkaampi...

Havaitsemamme universumi on todellisuuden osan tilapäinen tila (state), johon *liittyy* tuo teoretisoitu kvanttifluktuaatio, eli tuo kvanttifluktuaatio on kylläkin *yksi* havaittavan universumin syntymisen hyvin perustelluista syistä ja ilmeisesti myös sen välttämätön syy, mutta toisaalta kuitenkin myös vain yksi sen syistä...

Eli, yksittäisen syyn "käsitteellinen eristäminen" on tässäkin tapauksessa vain yksinkertaistus ja todellinen syy siihen, että havaittava universumi on *juuri sellainen*, millainen se on, on äärimmäisen kompleksinen, eli todellisuus itse; eli kokonaisjärjestelmä, jota myös multiversumiksi voidaan kutsua...

"Jos tämä olisi totuus, niin eikö universumeja pitäisi olla monia: rajaton ja ääretön määrä?"

Universumilla tarkoitetaan nykyään lähinnä "klassisesti havaittavissamme olevaa osaa todellisuudesta"; näkyvää universumia, tai periaatteessa klassisesti havaittavissamme olevaa osaa ja tuo perinteinen termi on siinä mielessä huono, että universumi tosiaan on vain yksi monista ja toisaalta ne eivät edes ole erillisiäkään toisistaan, mutta universumi-termi on silti historiallisista syistä vakiintunut.

Universumeita siis tosiaan on vähintään erittäin erittäin suuri määrä, koska *havainnot* ovat selitettävissä vakuuttavasti vain sellaisella universumimäärällä, joka kykenee tuottamaan *kaikki* mahdolliset toisistaan kuvaustensa bitti-sisällön perusteella eroavat havainnot. Yksittäinen universumi kykenisi tuottamaan ne vain, jos se olisi niin laaja ja kompleksinen, että sen osat käytännössä väistämättä eriytyisivät vastaavalla tavalla toisistaan *klassisesti* täysin "erillisiksi" universumeiksi, tuottaen samankaltaisen tilanteen, kuin usean "alkuperäisen erillisen" universuminkin tapauksessa; sen osien välisen etäisyyden kasvaessa, joka siis väistämättä kasvaa, koska muuten lämpötila olisi liian korkea minkään havaitsemisen mahdollistamiseksi, johtuen siitä, että kvanttifluktuaation energiamäärän täytyy olla riittävä, jotta massaa muodostuisi riittävästi, jotta havaitseminen ylipäätään mahdollistuisi...

Jos ollaan tarkkoja, niin nuo "alkuperäisesti erillisetkään" universumit eivät koskaan ole täysin alkuperäisiä, eivätkä erillisiä toisistaan, koska ne vuorovaikuttavat keskenään jatkuvasti, mikä näkyy havaitsimissa juuri sinä kvanttifluktuaationa... Eli, kvanttimekaaniset *havainnot* kyetään tulkitsemaan loogisesti täysin ristiriidattomasti muiden universumeiden vaikutuksiksi, mutta ne kyetään toisaalta kylläkin tulkitsemaan vastaavasti myös muiden *tuntemattomien* asioiden vaikutuksiksi; mikä onkin pitkään ollut suosittu tulkintatapa. Monimaailmatulkinnan eräs vahvuus kuitenkin on se, että sen avulla havainnot kyetään selittämään occamilaisittain säästeliäästi; ilman tarvetta uusien tuntemattomien selittävien tekijöiden käyttöönottoon, siis pelkästään lisäämällä oletettujen entiteettien *määrä* havaintoja vastaavalle tasolle, sen sijaan, että otettaisiin käyttöön aivan uusia entiteettityyppejä...

Toisaalta se, että noita muita universumeita ei kyetä havaitsemaan "klassisesti", on täysin väistämätön seuraus siitä, että niiden; eli siis niiden massan, täytyy sijaita hyvin hyvin kaukana havaitsijasta, koska muuten niiden massa luhistaisi paikallisen todellisuuden ja havaitsijan sen mukana mustaksi aukoksi… Teoreettisesti on ehkä mahdollista, että olisi myös olemassa sellaisia universumeita, jotka eivät vuorovaikuttaisi keskenään edes kvanttimekaanisestikaan, mutta niistä on vaikea saada selvyyttä ja ne olisivat tosiaan *täysin* erillisiä ja siten täysin merkityksettömiä kannaltamme... Perussyy siihen, että kannaltamme merkitykselliset universumit eivät voi olla täysin erillisiä toisistaan on juuri kvanttimekaaninen vuorovaikutus.

"On nimittäin epätodennäköistä, että vain yksi universumi olisi syntynyt kvanttifluktuaation tuloksena, kun sitä tyhjiöenergian väreilyä on kuitenkin jatkunut triljoonia vuosia ja itse asiassa sille ei voida alkua määritellä!"

Kvanttifluktuaatioita ja universumeita on ollut olemassa *aina*, koska energiaa ei voi syntyä, eikä tuhoutua, eikä sitä voida luoda, eikä tuhota. Energia kylläkin tietenkin voi muuttua paikallisesti; eli esim. oman universumimme tapauksessa; muuttuu, termodynamiikan seurauksena, esim. havaittavissa olevien tilamuutosten tuottamisen kannalta vähemmän *käyttökelpoiseen* muotoon ja kvanttimekaanisten prosessien kautta toisaalta paikallisesti itseasiassa mihin tahansa multiversumin kulloisenkin tilan *pakottamaan* muotoon; universumista riippumatta, mutta siltikään sen *kokonaismäärä* ei voi vaihdella, vaikka paikalliset olosuhteet tietenkin voivatkin vaihdella.

Kvanttifluktuaatio on teoriaa käytännössä noudattava ilmiö, ja viimeistään gravitaatioaaltojen löytyminen käytännössä vahvisti kosmisen inflaation.
Mutta aloittajahan voi tässä kertoa mikä noissa teorioissa on vikana.
Samalla hän voi esittää tieteellisen teorian siitä, miten Jumala loi maailmankaikkeuden. Tarkoitan toki tieteellistä mallia, en mitään Raamatussa hoettua kristallisoitua paskaa.

Nimimerkki: Professori Realisti

Anonyymi-aloittaja: "Ateistit uskovat asioita, joita eivät tiedä ja heidän oletuksensa johtavat aina monimutkaisempiin oletuksiin, joten Occamin partaveitsi leikkaa pois kaikki ateistiset oletukset maailman syntymiseen liittyen."

Ateismiinhan ei kuulu muuta kuin se, että *ei* oleteta jumalia yms., mikä on täysin yhtenevä myös tieteen kannan kanssa, miltä osin taas *syy* ei ole se, että ei uskota jumalia olevan olemassa, vaikka useimmat tieteentekijät tosiaan eivät usko jumalia olevan olemassa, vaan se, että jumalien lisääminen todellisuutta selittävään malliin ei mitenkään voi tuottaa mitään lisäarvoa, *vaikka* jumalia olisikin olemassa, *koska* jumalista ei ole mitenkään mahdollista tuottaa mitään luotettavaksi todistettavissa olevaa ja siis tieteellistä tietoa, jos/koska jumalilla oletetaan olevan ns. yliluonnollisia kykyjä.

*Jos* "maailman syntymisellä" tarkoitetaan todellisuuden tai kokonaisjärjestelmän/multiversumin syntymistä ja/tai luomista, niin Occamin partaveitsi nimenomaan leikkaa pois tuollaisen oletuksen, koska yksinkertaisempi selittävä malli on se, jossa sitä ei koskaan ole syntynyt, vaan siis, että se on ollut aina olemassa... Jumalien olemassaolon ja/tai todellisuuden syntymisen oletukset ovat siis aivan tarpeettomia ja aiheuttavat vain todellisuutta selittävien mallien heikentymisen.

Eräs relevantti teema on vielä se, että jos kokonaisjärjestelmän kompleksisuus on ääretön; kuten se ilmeisesti hyvinkin voi olla, koska se, että se olisi jotakin muuta, edellyttäisi aivan erityisen syyn, jota ilmeisesti ei ole olemassa tai ainakaan sellaisesta ei ole tietoa ja on myös vaikea kuvitella edes, että sellaista voisi olla olemassakaan, niin sitä ei pystytä selittämään tarkasti millään mallilla; eikä sitä oikeastaan kyettäisi tarkasti kuvaamaan muutenkaan, vaan kaikki mahdolliset mallit kuvaavat silloin tarkasti; tai oikeastaan suhteellisen tarkasti, vain jotain sen (suhteellisesti) infinitesimaalisen pienistä osista; eli esim. näkyvää maailmankaikkeutta, jonka osalta voidaan tunnistaa sen "elinkaaressa" tiettyjä osia, joiden perusteella voidaan puhua sen "syntymisestä" yms., mutta tuohonkaan ei voi liittyä mitään todellista luomista, vaan vain energian uudelleenjakautumista; osana kokonaisjärjestelmän väistämättä loputonta tilasiirtymien jonoa.

Termodynamiikan toisen pääsäännön mukainen väistämätön mekaniikka johtaa järjestelmien pysähtymiseen lopulta, jos ne toimisivat vain klassisen mekaniikan mukaisesti, mutta koska kvanttimekaaniset prosessit mahdollistavat; erittäin pienellä, mutta silti nollaa suuremmalla todennäköisyydellä, myös energian paikallisen kerääntymisen, niin infinitesimaalisen pieni osa kokonaisjärjestelmästä on aina sellaisessa tilassa, jossa entropia voi kasvaa ja ajan suunta siis voidaan havaita; tietyillä muilla *erittäin tiukoilla* edellytyksillä, jotka ovat tietenkin erittäin relevantteja havaittavan todellisuuden ominaisuuksien selittämisen kannalta…

Niille vielä tiedoksi, jotka eivät ole tottuneet lukemaan 40 merkkiä pidempiä kommentteja ja/tai muodostamaan 10 sanaa pidempiä lauseita, että muuttumaton kantani on se, että on parempi olla monisanainen, kuin olla epätarkka ja jättää tarpeetonta tilaa väärinkäsityksille, sillä etenkin tällaisella foorumilla lukijoiden taustat vaihtelevat niin paljon, että vaikka yritettäisiinkin olla sekä ilmaisuissa täsmällisiä, että selityksissä perusteellisia, niin silti vain osa tarkoitetusta informaatiosta välittyy kaikille; tai edes joillekin, vastaanottajille.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että *tarpeeton* monisanaisuus olisi hyve ja tieteellisillä foorumeilla esitystapani on luonnollisesti erittäin kompakti. Täällä kuitenkin siis tietty redundanssi, toisto ja maanläheisyys on välttämätöntä, koska muuten osa porukasta putoaa lopullisesti kärryiltä; tai siis osa on jo tietysti pudonnutkin, vaikka ei sitä edes hahmotakaan.

Lisäksi, en pidä *tarpeettoman* lyhyttä ilmaisutapaa sopivana tyylilajina älykkäiden keskustelijoiden välisessä debatissa, koska väljempi ilmaisutapa mahdollistaa moniulotteisemman ja mielenkiintoisemman viestinnän ja jos lievästi autistiset "putkiaivot"; joihin lähinnä onneksi törmää vain matematiikka- ja osin fysiikka-palstoilla, eivät tästä tykkää, niin hehän voivat asiallisen *keskustelun* sijasta vaikka opetella piin tuhat ensimmäistä desimaalia ulkoa takaperin päällään seisoen tai muuta mielestään mukavaa. :D

Otetaan askel taaksepäin: Mikä on kriteeri sille, että joku johtopäätös on tosi? Se on todellisuus ja siitä tehdyt havainnot. Todellisuus haastaa käsityksemme. Ei toisinpäin.

"Ihminen ei tiedä sitä, miten, missä ja milloin universumi syntyi."

Kyllä osa "tietää", että se on joko Luotu tai sitten syntynyt jonkin seurauksena, esim. BB. Koska oikeasti emme tiedä, sen seurauksena ensin syntyi uskomukset ja myöhemmin tieteelliset hypoteesit ja teoriat.

"Ateistit sanovat, että universumi on syntynyt kvanttifluktuaation tuloksena. Jos tämä olisi totuus, niin eikö universumeja pitäisi olla monia: rajaton ja ääretön määrä?"

Se on yksi teoria. Me emme voi sanoa, että tämä olisi ainoa, emmekä sitä, että niitä olisi tai ei olisi useampi. Niitä voi olla muutamia tai gaziljoonia. Meidän tuntemamme universumi voi myös olla tulevan universumien sarjan ensimmäinen sellainen. Voi myös olla, että olemme käsittäneet universumin ihan väärin. Ehkä mitään laajenevaa universumia ei olekaan, vaan on vain tila, jossa on tavalla tai toisella syntynyt jotain, mitä kutsumme aineeksi, jolla on omat tapansa reagoida ja käyttäytyä. Meistä moni uskoo, että avaruus, eli tila, syntyi myös alkuräjähdyksessä, vaikka mitään näyttöä siitä ei ole. On siis mahdollista, että tila oli jo valmiiksi, sillä aineen olemassaolo ja siinä tapahtuvat erilaiset prosessit tarvitsevat tilan, jossa esiintyä ja toimia. Ehkä myös käsitämme tilankin väärin. Ehkä sitä ei olekaan, vaan se on vain yksi mielessä muodostuva projektio, joka ei vastaa mielen ulkopuolella olevaa todellisuutta.

Se uskomus, että ensin ei ollut mitään, sitten ei missään ei mistään syntyi kaikki ja laajeni äärettömyyksiin sekunnin murto-osassa, alkaa tuntua jopa naurettavalta, mutta toistaiseksi se on ollut eniten kannatusta saanut tieteellinen kyhäelmä.

Aina syntyy uusia teorioita, hypoteeseja, käsitteitä, määritelmiä, selityksiä yms. mutta käytännössä tämä vääntö on vain ihmisen suljetun luomisympäristön sisällä sopusointuun pyrkimistä. Eli luodaan sekä kysymyksiä että niihin vastaukseksi erilaisia selityksiä, joihin ei voida koskaan olla tyytyväisiä, koska aina puuttuu se tärkein, eli ultimaattinen tieto.

"Ateistit uskovat asioita, joita eivät tiedä ja heidän oletuksensa johtavat aina monimutkaisempiin oletuksiin, joten Occamin partaveitsi leikkaa pois kaikki ateistiset oletukset maailman syntymiseen liittyen."

Edelliseen viitaten, ateismille ominaista on jatkuvassa muutoksessa oleva todellisuuskäsitys. Teistit uskovat myös asioita, joita eivät tiedä, mutta heillä ajatusmaailmaa, näkemyksiä yms. yksinkertaistaa kiveen hakatut oletukset ja väittämät, sekä järkkymätön usko niihin.