Soitin tänään molle ystävälleni,
surullista ,,, kaikki on joosainmäärin lähtökuopissa,
ovathan yli kahdeksankymmpisiä,
elämä on rajallista,
ydellä jos toisella musiti pätkii, toisilla sydän tekee loppuaan,
yksi porukasta oli kunnossa,
jopa osittain työelämässä kiinni, ikää komeesti yli seitenkymentä,
--
raamatun mukaan ihmisen elämä kestää keskimäärin seitsemänkymmentä vuotta,
joten suurin osa ikäisistämme elää yli-ajalla, kiitos siitä luojalle,
yli kahdeksankymmpisten huonovointisuuden voi hyvin ymmärtää,
olemme saaneet elää pitkän " vaihe-Rikkaan " työteliään elämän,
nyt on tullut aika jättää maailma nuremmille,
loppuvaihe vaan on monelle raskas ja vaikea,
mietityttää,,,, onko kesä viimeinen,,,,
tai
näkeekö koko kesää , vai tuleeko lähtö ennen syksyä,,,,,,
en sure mutta mittimään pistää,
teille hyväkuntoisille toivon ihanaa kesää ,,,,,
surullista ,,, kaikki on joosainmäärin lähtökuopissa,
ovathan yli kahdeksankymmpisiä,
elämä on rajallista,
ydellä jos toisella musiti pätkii, toisilla sydän tekee loppuaan,
yksi porukasta oli kunnossa,
jopa osittain työelämässä kiinni, ikää komeesti yli seitenkymentä,
--
raamatun mukaan ihmisen elämä kestää keskimäärin seitsemänkymmentä vuotta,
joten suurin osa ikäisistämme elää yli-ajalla, kiitos siitä luojalle,
yli kahdeksankymmpisten huonovointisuuden voi hyvin ymmärtää,
olemme saaneet elää pitkän " vaihe-Rikkaan " työteliään elämän,
nyt on tullut aika jättää maailma nuremmille,
loppuvaihe vaan on monelle raskas ja vaikea,
mietityttää,,,, onko kesä viimeinen,,,,
tai
näkeekö koko kesää , vai tuleeko lähtö ennen syksyä,,,,,,
en sure mutta mittimään pistää,
teille hyväkuntoisille toivon ihanaa kesää ,,,,,
Vastaukset 9
Vanhimmat
Elämä on lyhyt,
kuin lapsella paita !
Samoja mietin aika usein ja toivotan sinulle tyyneyttä ja mielenrauhaa,
jota itsellekin etsin ja toivon edes joskus hetkeksi saavani !
Suurta huolta aihuttaa ystävän muistisairaus,
välimatkaa satoja kilometrejä, tänään puh. vaikutti sekavalta,
huoli suuri,
toivottavasti läheiset ja kotipalvelu on riittävän usein paikalla
ettei pahempaa pääsis tapahtumaan,
tänään itsekää en jaksanu lähteä ulkoilemaan
hutera oli olotila,
taisi korona karenssi huonontaa vanhusten kuntoa liikaa, ,,,,,
epäilys,
Muistisairaista ei kotihoito pysty huolehtimaan tarpeeksi hyvin
ja kuitenkin monet ovat kotihoidon varassa.
Muistisairas tarvitsee toisen henkilön ympärivuorokautista
läsnäoloa tai hoivapaikan.
Taudin alussa voi pystyä kotihoidon varassa olemaan
mutta on se huolestuttavaa, kun ihminen saattaa lähteä ulos
tajuamatta pukeutua ja ottaa avaimia mukaan
ja jää sille tielle, poliisit sitten yrittävät löytää.
Soita usein ystävällesi ja kysy vaivihkaa mikä tilanne on,
käykö kukaan huolta pitämässä.
Tarvittaessa pitää ottaa yhteys johonkin instanssiin,
jos tuntuu siltä, että apua on tarvis eikä sitä saa.
Nythän on olemassa se "huolipuhelin",
jonne voi ilmoittaa jos epäilee, että iäkäs ei pärjää yksin
eikä saa apua.
En vaan tiedä mikä sen huolipuhelimen numero on,
mutta terveyskeskuskin varmaan sen tietää
tai sosiaalitoimisto.
Pidä yhteyttää ystävääsi !
kyllä soitellaan,
joku käy siivoomassa siellä ,
myös hänen oma poika käy jokapäivä,
minä asun tuhannen km. päässä,
mielestäni hänen paikkakuntansa sossu on velvollinen pitämään hänestä huolta,
kyllä me vanhat taidetaan saada kuolla yksikseen omaan kotiin
Karua, mutta mitä vaihtoehtoja on ?
Kuolla kotiin tai kuolla laitokseen. Siinä ne.
Laitoksetkaan eivät ole viihtyisiä viimeisten vuosien asuinpaikkoja.
Niihin pääsee vasta kun on niin huonossa kunnossa,
ettei sängystä ylös pääse. Sitten pääsee makaamaan laitokseen,
joka muistuttaa enemmän sairaalaa kuin hoivakotia.
Muistisairaille on omat laitokset. Muistisairaan hoitaminen vaatii erilaista osaamista.
En tosin tiedä, pääsevätkö kaikki muistisairaat muistisairaitten hoivakoteihin.
Elämä on elettävänämme, ja luojamme on näköjään antanut meille elinvuosia enemmän kuin raamatussa on luvattu. On oikeus ja kohtuus, että saamamme lahja otetaan vastaan myönteisellä mielellä, vaikka sairaudet päälle pukkaisivat, Ei ole syytä vaipua masennukseen ja miettiä onko tämä viimeinen kesämme. Jos on, eikö ole oikein, että iloitsemme jokaisesta kauniista kesäpäivästä sen sijaan, että murehtisimme, että tämä nyt saattaa olla viimeinen hellepäivä mun elämässäni!
Realiteetti on se, että kesiä ei edessämme enää monta ole. No, takanamme on paljon enemmän kesiä kuin monilla muilla koskaan tulee olemaan, eikö ole syytä iloita elinpäivistä ja ottaa vastaan aurinko ja lämpö hyvillä mielin?
"Ei meitä surulla ruokita, se on ilo, joka elättelee!"
Mkr.
Justiinsa noin
ma tunnen samoin.
Sen taas uudelleen koin
vielä kiitän kun voin
sulle runon nyt loin.- 😆-😁-😂
Molle ystävä? Tarkoittiko aloittaja ehkä Polle ystäväänsä pilttuussa?