Uusi tutkimus ei anna hyvää kuvaa sähköhoidon tehosta ja turvallisuudesta (BBC)

Paljon kiitoksia tiedosta, ja lähdeviitteistä. Psykologi, professori ja psykoterapeutti John Read on erittäin arvostettu, ja hänellä on useita esitelmiä videoituna YouTubessa.

Olen myös hiukan huolissani ylläolevan tutkimuksen valossa siitä, että mitenköhän Suomessa ennaltaehkäistään ECT hoidon mahdollisesti puhkaisemia ongelmia ja tarvittaessa stopataan hoidot jos potilaan muisti alkaa kärsiä. Eli kartoitetaan potilaan tilaa mahdollisesti toistuvissa hoidoissa esim. muistin huonontumaa tai kognition ongelmia. Ja miten potilasta tuetaan jos hän saa vaurioita.. Huomioidaanko ne vai laitetaanko mt-ongelmien piikkiin. Kielletään niiden olemassaolo. Ottakaa selvää ennenkuin menette kyseisiin hoitoihin. Muistihäiriöistä puhutaan tilapäisinä, mutta jotkut kuvaa niitä pysyvämpiaikaisina tai jatkuvina.

Sain vuosia sitten sähköhoitoa muusta syystä kuin masennukseen.
Olin osittain psykoottinen ja itsetuhoinen, myös puhuin aggressiivisia asioita kuitenkaan tekemättä kenellekään mitään pahaa. Tavaroita hajoitin kyllä ja heittelin ympäriinsä. Sain jonkinlaisia " raivokohtauksia ".

Lääkäri ehdotti kokeiltaisiinko sähköä ja olin siinä vaiheessa jo itsekin aika epätoivoinen ja kyllästynyt tilanteeseeni joten suostuin.

Sain kaksi eri kuuden kerran satsia.
Ensin oli kaksi kertaa viikossa kolmen viikon aikana, sitten oli muutaman kuukauden tauko, en tarkkaan muista kun siitä on kauan. Sitten oli uudestaan samanlainen kuuden kerran satsi.

Itse koin hyötyväni hoidosta mutta ainoastaan se ensimmäinen kuusi kertaa tuntui hyödyttävän. Toinen satsi ei omasta mielestäni enää vaikuttanut millään tavalla.

Muistini ei siitä kärsinyt, ei edes lyhytkestoisempi muisti. Toki juuri heräämisen hetkeä en muistanut.
Hetken levättyäni kävelin autolle koska hoito tehtiin eri paikassa kuin missä olin osastolla.

Ehkä kokemukseeni on vaikuttanut juuri se kun minä en sairastanut masennusta, eli sen takia en pysty sanomaan mitään hoidon tehosta masennuspotilailla.

Vastaan tuohon 8:12 esitettyyn kysymysten tulvaan.

Kyllä, sain silloin parasta mahdollista hoitoa ja apua. Ilman sitä en olisi tässä tilanteessa kuin nyt olen, eli psyykeni on paljon paremmassa kunnossa mitä se on ollut viimeksi ollessani alle 20-vuotias. Siitä on nyt jo n. 30 vuotta.

Juoksin nuoruuteni kunnallisissa sairaaloissa, hoito oli lääkettä, lääkettä ja lääkkeen päälle lääkettä.
Oli mulla toki muutakin päihdeongelmaa.

Monen vuoden töppäilyt saivat kuitenkin tavallaan ikävän päätöksen, syyllistyin sekopäissäni pahoinpitelyyn ja jouduin vankilan sijasta pakkohoitoon.
Mutta se oli mun pelastus, silloin sain sellaista hoitoa josta olen kyllä vielä tänäkin päivänä kiitollinen.
On vain valitettavaa että parhaat hoitopaikat ovat valtion sairaaloita ja sinne ei ihan helposti pääse/joudu, miten sen kukakin haluaa ajatella.

Nuo laitokset ovat aivan eri luokkaa kuin kunnalliset sairaalat ja osastot.
Hoitoon paneutuminen on hyvää ja ammattitaitoista, potilaista välitetään ihmisinä.
Ja näiden ihmisten pärjäämiseen halutaan panostaa.
On toki paljon itsestäkin kiinni miten haluaa elämänsä jatkuvan, etenkin sitten kun palaa takaisin " siviilielämään".

Tätä mieltä olen ainakin itse ja kokemusteni jälkeen olen pärjännyt riittävän hyvin.
Eihän se parasta historiikkia ole kun kysytään että mites oot elämässäsi pärjännyt ja mitä olet tehnyt elämäsi varrella.

Ei ole juu tullut opiskeltua eikä töitäkään hirveen monia vuosia tullut tehtyä.
Mutta tää on ollut mun elämä ja itse oon asian kanssa ok.
Ei kelpaa kaikille mutta sillehän minä en voi mitään.

Tekniikan maailma on kirjoittanut aikalailla sähköhoitoa yksipuolisesti kehuvan artikkelin, joka antaa aika yksipuolisen kuvan siitä eikä mainitse sen haitoista mitään. Hoitoa kuvataan "oikein toteutettuna tehokkaaksi ja turvalliseksi" (mitä tämä oikein toteutettu tarkoittaa?) Kannattaisi Tekniikan maailmassakin tutustua vähän sähköhoidon kääntöpuoliin, esim. uuteen John Readin ja Irving Kirschin tutkimukseen. Artikkelin nimi on "paraneeko masennus sähköllä?", jossa esitellään myös muita masennushoitoja. https://tekniikanmaailma.fi/lehti/10a-2020/paraneeko-masennus-sahkolla/?shared=1067352-a60969b9-500

Haastateltavana on Erkki Isometsä. Sähköhoitoa hän vertaa kuin tietokoneen buuttaukseen. Hmm, aika mielenkiintoinen vertaus. Hän kyllä myöntää, että sähköhoidon toimintamekanismeja tunnetaan vain osin. Hän sanoo, että "sähkövirta saa todennäkööisesti aivojen hermoratojen välisiä yhteyksiä järjestäytymään uudelleen, tahdistaa ja stimuloi hermovälitystä. Vähän kuin tietokoneen buuttaus." Hän kuvaa kuinka sähköhoito "palauttaa aivojen toiminnan kohti normaalia" ja kertoo kuvauksia masennuksen negatiivisista vaikutuksista aivoissa joita sähköhoito ikäänkuin palauttaisi normaaliksi. Tätä retoriikkaa psykiatria tykkää käyttää, ikäänkuin kuvata potilaan aivotoimintaa epänormaalina ennen hoitoa ja kuinka hoito ikäänkuin korjaa aivoja, mutta unohtaa kertoa mitä harmeja aivotoiminnalle hoidoista voi olla ja miten todellisuudessa hoidot voivatkin saada aikaan aika epänormaalin tilan.

Kuulostaako vähän liian hyvältä ollakseen totta tämä tietokoneen buuttausvertaus? Mitkä on pitkän tähtäimen hyödyt ja haitat näistä "buuttailuista?" Missä on kaikki kääntöpuolet jutussa ECT - hoidoista? Kuulostaa kuin mainospuheelta, millä psykiatrit promotoisivat hoitojaan lehdissä.

Isometsän puhuessa masennuslääkkeistä hän kiistää, että kyse niissä olisi plasebosta, mutta toisaalta myöntää, että lumevaikutus on mukana kaikessa hoidossa (tarkoittaako hän myös sähköhoitoa?) Readin ja Kirschin tutkimuksessa epäiltiin tällä lumevaikutuksella olevan suurempikin merkitys, myös sähköhoidossa. Potilas menee lääkäriin, jolta hän odottaa saavansa tehokasta apua ja käy hoidossa. Mikä osa potilaan mahd. etenemisestä hoidon jälkeen on oikeasti sähkön ansiota ja mikä osa plaseboa?

Jutussa on mainittu kuuluisia sähköhoidossa käyneitä ihmisiä, mm. Ernest Hemingway:

Hemingwayn kohdalla olisi myös kannattanut mainita se, että hän teki itsemurhan ECT hoitojen jälkeen eikä hänen toteamuksensa niistä ollut kovin kehuva.
"Well, what is the sense of ruining my head and erasing my memory, which is my capital, and putting me out of business? It was a brilliant cure, but we lost the patient." Lähde: https://www.nytimes.com/2006/09/19/health/psychology/shock-therapy-loses-some-of-its-shock-value.html