Sano se hänelle runon sanoin. Riimittelyä mielitietylle. si ketju, kun edellinen on jo niin pitkä.
Runoilua ja ryhmittelyä hänelle
Anonyymi
57920
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Sinun silmäsi lumoavat.
Katseesi syvä ja kutsuva.
Saa ajatukseni sekoamaan,
Sanoja hakemaan.
Jos katsot suoraan
Silmiini mun
Niin pystyn ajattelemaan vaan
Suutelua suusi suloisen sun.
Tällaisena kauniina päivänä
Tahdon tarttua käteesi sun.
Kirmata yhdessä kasteista niittyä.
Juosta veteen ja olla vesisotaa.
Kuivatella viltillä auringon lämmössä
Uimapukua märkää,
Syöttää suuhusi mansikkaa uutta.
Maistaa mansikan maku huuliltasi
Suudelmasta suloisesta.
Olla huoleton ja vapaa velvoitteista.
Edes pienen Ohikiitävää hetken
Nauttia yhteisestä retkestä.
Tulit uniini yllättäin
Katseemme olivat kyllä
Kohdanneet jo monesti
Ennen sitä ja sanailtu
Oltiin myös useasti.
Ihastuin sinuun
Palavasti ja kiinnostuin
Tutustumaan paremmin.
Vaan jumiin jäin tunteisiin.
En aloitetta suustani saanut.
Tunteitas sun jo epäilen
Ettei niitä tainnut olla alkuunkaan.
Vaan silti silmäni katsettani sun hakee
Vaan en sitä enään tavoita mä lain.
Nyt ei taho runosuoni sykkiä eikä riimitytä, mutta laitan tähän ketjuun tänne aiemmin anonyyminä kirjottamani ihastustuskaiset sanat😉
Minun juureni hapuilivat Sinun juuriasi, mutta maa oli siihen suuntaan liian kova.
Minun lehteni koittivat kurottaa Sinun lehtiesi luokse, mutta tuuli puhalsi lehteni poispäin Sinusta.
Ei meitä ollut tarkoitettu toisillemme
Sen tiesi maa
Sen tiesi tuuli
Mutten minä.
Sidottuna minä katselin kun toisen luo lehtesi kurotit.
Tuuli kietoi lehtenne yhteen
Maa antoi juurienne yhtyä
Minun lehteni kuivuivat
Vähin äänin
Minä hiljalleen kuolin
Loppuun asti
Hetkeeni viimeiseen
Minä Sinua rakastin
Sen tiesi maa
Sen tiesi tuuli
Mutta Sinä
Et sitä tiennyt.
Voi miten kauniin surullista ja koskettavaa! Olen kyynel silmässä kuin juuri tämän kokeneena.
Sinun kosketustasi
ihoni on virittynyt odottamaan
Kujeileva katseesi ja puheesi
Etenkin silmäsi kertovat
Nyt se tulee ja sitten kosketat
Kättäni hellästi silittäen
Jolloin tunnen lämpimät väreet
Läpi kehon ja kätesi lämpö
Jää pitkäksi aikaa iholleni
Sulan hymyyn niin silloin
Kuin myöhemmin kun
Sinua lämmöllä ajattelen
Hymyilyttää kun sut nään
On tunne jo tuttu tää
Joka kerralla lisää tahtoisin
Jos kauemmaksi jäädä voisin
Luvan koskettaa kunnolla saisin
Sulle kaiken antaisin
Tyydyn leikkisästi hipaisemaan
Sinua välillä vilkuilemaan
Lopuksi tutun halin antamaan
En voi mitään, sut tahtoisin
Hoen itselleni, tähän pystyn minäkin
Olla pelkkä kaverikin
Jos vaan uskaltaisin
Tarttuisin käteesi sun
Vaan epäröin voitko
Kuitenkaan tahtoa
Olla rakkaani mun
syliisi haluaisin painautua
Suudelmiin helliin
Tahtoisin Sut hukuttaa
Vaan ystävyyden tietä
Me kuljetaan vaan
Kaunista ja hyvää
Sekin on ja kestävää
Vaan tunteet nää
Silti sydämessäni asustaa
Sydän läikähtää ilosta
Sinut nähdessäni.
Äänesi on musiikkia
Korvilleni mun.
Voi kuinka sinua
Olenkaan kaivannut.
Halauksestasi irtaantua
Tahtoisi en.
Voisin jäädä
Siihen hetkeen
Ja antaa sen kestää ikuisuuden.
Liekkö samat tunteet lainkaan sulla.
Kaipaatko luoksein silloin kuin ei nähdä.
Kaipaatko kosketusta tai läheisyyttä mun.
Kuolemaan elämä kätkeytyy.
Sivu valkoinen,
on kirjani kirjan sisällä.
En odota sinulta mitään, silloinhan en voisi pettyäkään?
Kaipaan silti sinua, vaikka ei olla aikoihin pitkiin nähtykään.
Annan ajan vain hiljalleen lipua ja kulua,
mutta voiko se niin helposti kuitenkaan sujua?
Miten silti on niin ihmeen vaikeaa sinut unohtaa,
tai en uhohtaa ehkä sisimmässä sinua haluakaan.
Miksi kielletään se mikä kaikkein kauneinta maailmassa on,
Tunteet päässäni niin sekaisin kuin olla ja vain voi,
ja sinun kauneimmat laulut korvissani edelleen soi.
Jos vielä kuuntelemaan niitä kauniita lauluja pääsisin,
ja sen saman lämmön ja läheisyyden uudelleen kokisin.
Siitä melkein mitä vain antaisin,
jos minä vain sinut viereeni vielä saisin.
Ei voinut kaikki ne syvät tunteet yksipuolista olla vain,
niin voimakkaasti kuitenkin sen kaiken tuntea sain.
Rakkaus sinua kohtaan on niin kovin vaikeaa,
ja elämä sen vuoksi välillä niin haikeaa.
Silti mitään sinulta odota tai vaadi edelleenkään en, pettymäänkään silloin pääse en.
Meidän jutut kohtaa,
Kuten katseetkin.
Viihdytään toistemme seurassa.
Nään kyllä sinusta, että olisit
halunnut enemmän kuin ystävyyttä.
Sinun flirttailu, kaipaavat viestit ,vihjailut.
Ne kaikki kyllä rekisteröin vaikken niihin
samalla mitalla tarttunutkaan.
Jos olosuhteet olisivat olleet toiset,
olisit saanut kyllä vastetta tunteisiisi.
Olisin suukottanut jokaisen arpesikin.
Rakastanut kaikkia elämän tuomia
merkkejä kehossasi, ne kun ovat osa sinua.
Osa ihanaista naista johon tutustua sain.
En vain voi varatun kanssa olla.
Sitä ei sydän mun kestä vaikka
tunteita mullakin ois.
Sinulla on parisuhde toimiva.
Näin olen ymmärtänyt ja sitä
kannattaa vaalia ja unohtaa
ihastukset, kaipaukset muut.
Sillä valitun rakkauden pysyvän tiellä
Sinun on helppo jatkaa, koska mitään
haavetta suurempaa läheisyyttä
romanttisessa mielessä välillämme ei
ole ollut milloinkaan.
Tässä tilanteessa
lempeä yrityksesi huomiotta jättäminen
on suurin rakkauden teko
sinua kohtaan mihin pystyn.
Tuen sinua jatkamaan
rakkauden tietä
valitsemasi puolison kanssa.
Toisissa olosuhteissa kaikki
olisi voinut mennä toisin.
Oletko itsekin varattu?
En ole.
Kauniita sanoja,paljon tunnetta.
Oletko koskaan puhunut suoraan ihmiselle, jolle kirjoitat?
Ehkä hän odottaa sinua?
Jokainen on edes rehellisyyden arvoinen.
Itse olet varma toisen tunteista sinua kohtaa, miten olet niihin vastannut?
Hiukan kai sinua kiehtoo hän?
Voisiko olla, että kertoisit tunteesi kasvotusten.
(Parisuhteet eivät aina ole sitä miltä ulos näyttää.)
Pidän hänestä ja hänen seurastaan. Ollaan puhuttu hyvin monenlaista, mutta tunteistani häntä kohtaan en ole suoraan puhunut. Mitä hyötyä siitä olisi hänelle tai minulle? Hän on varattu, on lapsikin. Ihan liikaa huomioonotettavaa, menetettävää ja esteitä. Joo en tietenkään tiedä kaikkea hänen parisuhteestaan. Sen tiedän, että itse en lähde säätämään varatun kanssa. Suojelen niin itseäni.
Jos olisit mun kipinä, toivoisin että olisit suoraan puhunut.
Jos olisin sun ihon nostanut väreille,
ja tullut ajatuksiisi,
nostanut suun hymyyn, niin, että silmät on viiruina.
Jos olisin läikähtänyt,
edes pienesti vatsan pohjassa,
sen olisin halunnut kuulla.
Lähes puolitoista vuotta, sä olit mun pään sisällä,
mun ihon alla ja syvällä sydämessä kaipauksena.
Olisin halunnut olla sulle jotain.
Luopumista itsestä
ja tästä puolesta minua,
jota rakastin ja,
jota sä opetit rakastamaan,
tää olis helpompaa, jos tästä olis jäänyt jälki johonki toiseenkin.
Ilman huomiota,
sitä ei ollut,
eikä ollut muakaa.
Kesän jälkeen se ei koskaan enään palaa.
Isolla kivellä lausun menneisyyden kirjoitetut riimit ja häviän.
😔 Surullista.
Älä häviä kokonaan
Jatka vaan matkaa
Kohtaat vielä hänet
Joka koskettaa vielä syvemmin
Kohtaat hänet joka haluaa sut
Tulee aika jolloin hetki on rakkaudelle kypsä
Silloin poimit tuon herkullisen kypsän
Rakkauden marjan ja
nautiskelette sen yhdessä
Täyttymyksen saaden
Loppuiän kestävän rakkauden
Usko siihen sen aika tulee
Sinun kosketustasi
ihoni kaipaa.
Sinun sanojasi,
Ääntäsi haluan kuulla.
Nähdä nauravat silmäsi,
hymyyn virittyneen katseesi.
Kaipaatko samoja asioita.
Haluatko kuulla sanani
hellän rakastavat mun.
Tuntea kehoni lämmön
vasten kehoasi sun.
Voi miten olenkaan sinua
kaivannut ja ikävöinyt.
Kohtaamistamme odottanut.
Miettinyt sitä voisinko
kerran olla rakkaasi sun
ja sinä mun.
Ihana kirjoitus, itselläni samoja ajatuksia 🥰
Voi luoja!
Meidän kemiat on jotain
Niin ihmeellistä
Tunnetkohan samoin?
Kun olet siinä vieressä, lähellä
Huomaatko etten saa katsettani irti
Saatan tuijottaa käsiäsi, kaulaasi, kasvojasi
Tai sitten silmiisi,
se on jo aivan liian huumaannuttavaa,
mut kestän senkin aiheuttamasi humalan
Kun olet siinä vieressä,
teen kaikkeni etten koske sua
Vaikka se tuntuisi niin luontevalta,
mut se on niin kiellettyä
Ja se sun naurus...
Se tukkii koko tien, niin kuin jo Dingot lauloi
Päihdyn sinusta
Nainen, sä sekoitat mut,
en tahtoisi elää päivääkään ilman sua
Jos kerron tän kaiken,
pilaanko kaiken?
Saat tuntemattomat kukat kukkimaan sydämessäni
puutarhaksi, josta en osaa pitää huolta.
Haluaisin sinun näkevän niiden kauneuden,
olisit se auringonvalo
jota kukinnot nuo niin kaipaavat.
Puheesta, katseesta
terälehdet putoavat kuin kyyneleet.
Minä sinussa kaikkea ihailin
Ylpeyttä tunsin
Salaa itseäni soimasin
Tunteita tukahdutin
Miksi ihastuin naiseen
Jota en saa koskettaa
En tunteistani hiiskahtaa
Kaikki tuntui, tuntuu väärältä
Silti niin oikealta
Pakahduttava tunne kuin jotain
Kuitenkin
Olisi jäänyt kesken
Olisitpa edes kerran
Sen kertonut tai näyttänyt
Että niin sinäkin
Haluat minut
Siinä sinä seisoit hymyilevänä, kauniina.
Voi luoja miten olisin halunnut halata,
Koskea sinuun. Sanoa, että on ollut ikävä.
Vaan enhän mä mitään sellaista sanonut.
Juteltiin niitä näitä, ihan kivaa sekin.
Mietin vaan, että haluaisitko edes kuulla
Mitä tunnen sinua kohtaan. Kuinka odotan
Meidän yhteisiä hetkiä. Tunnetko koskaan samoin. Kaipaatko minua, kaipaatko kosketustani hellää, hyväksyvää,rakastavaa.
Kaikki nuo samat ajatukset voisin sanoa hänelle
Jos en uskalla häntä lähestyä
jään ikuisesti miettimään
Mitä jos hän tunsikin samoin
Antaisinko anteeksi itselleni että tyydyin vain salaa hänestä haaveilemaan
Jos lähestyisin häntä
Ja säikäyttäisin hänet pois
Pilaten orastavan välillämme olevan ystävyyden,
Antaisinko anteeksi itselleni
Kas siinä vasta pulma
Vierellä toisen olo on hyvä
Kun erossa oot on suru niin syvä
Ne lyhyet hetket onnea tuo
Vaan pitkät on hetket kun kaipuu on luo.
Tänään aamuna,
kaikki on uutta,
Lintujen ääni,
paratiisin omaista.
Kaste tuntuu jokaisella henkäyksellä,
ilma maistuu vielä kesäyöltä.
Tänä aamuna sä olet mielessä,
Etäisenä,
kuin eilisen paahde.
Silti muistan sut.
Tänä aamuna nautin
Kosteasta nurmesta, paljaissa varpaissa,
Ihoon kostuneesta yöpaidasta, ja viilennestä aamukahvista.
Tänä aamuna mä tahdon muistaa mut.
Löytää mut uudesta,
Sä tuut aina olemaan osa kaikkea kaunista mun elämässä,
Näitä uusia aamuja, ja kylmenneitä kahveja.
Näistä aamuista,
mä tahdon löytää itseni,
Ilman sinua.
Sä teit mun maailman kauniiksi.
Olisit kertonut, olisin jäänyt.
Et olis voinut,
Mä en ole sun arvoinen.
Rakastathan itseäsi
löydä omat hyvät puolesi
Ole armollinen itsellesi
Pidä huolta itsestäsi
Ravitse sieluasi ja ruumistasi
Kulje kohti unelmaasi
Sinä riität
sinä olet arvokas
Sinä olet rakas
Sanat, kuin kosketus.
Pehmeitä hivelyjä, kipeisiin kohtiin.
Kiitos.
Olisinpa minä ollut kertomisen arvoinen.
Tulit taas uneeni mun.
Siinä sain olla kanssas sun.
Syliisi hellästi mut suljit.
Käsivartesi vahvat
Mun ympärilläin.
Niin hyvä olla siinä oli.
Mieli levollinen.
Rakkauden täytteinen.
Herätessä tunsin vielä
Kosketuksesi lämmön
Kuin totta olis ollut uni tuo.
Ovatko käsivarteni riittävän vahvat, heikottaa
kun ajattelen hänen kaulansa tuoksua aamuisin.
Kyllä käsivartesi on vahvat ja
sylisi pehmeä, lämmin.
Puhut minulle hellästi.
Sanasi hellivät mieltäni.
Siinä on hyvä olla toinen
Toisiinsa tukeutuen.
Saat kaiken sen lämmön
Ja hellyyden monin verroin
Takaisin huomiona minulta.
Sitten herään unesta
Tunnen lämpöä ihollani
Kuin olisi sinun kosketus
Jättänyt siihen hellän jälkensä.
Toivottavasti miellyttävä tuoksu
eikä ikävällä tavalla tainnuttava tuoksu.
Sängyllä halatessa ei
lujaa kovalle alustalle tipu.
Virvoittavaa vettä lasillisen
yöpöydälle varaisin.
Sillä sinut virkistäisin
jos tarvetta tulisi
Sekä suukoin hellin.
Kiitos vinkistä ja lasillisesta,
sen kaataisin niskaani trooppisessa yössä
hamuten jokaista osaa sinussa.
Suulla hellästi koskienko minua hamuaisit?
Vai kädellä hellästi sivellen?
Sinun vierestä herätä haluaisin
Aamun sylistäsi aloittaa
Tahtoisin antaa niin paljon
Hellästi rakastaa
tulla rakastetuksi
Onko meillä tulevaisuutta
yhdessä kulkien
Vai onko oikea joku muu
Täällähän on upeita runoja!
Silmäpeliä,flirttiä
Odotan kohtaamista
mitä tapahtuu nyt
Miten huomaat mut
Miten Siihen vastaan
Vatsanpohjassa perhoset
Olo kepeä,
hymyilyttää Sinua ajatellessa
Koska voi koskettaa
Koska kosketat
Iho äärimmilleen
Virittynyt kaipuusta
Hellään kosketukseen
Suudelma hellä
hapuileva, etsivä
Katseemme kohtaavat
Sormet sormien lomassa
On vain me kaksi
Kaikki muu katoaa
on vaan tää hetki
Nään vain sut
Kuulen sut, aistin sut
Liljat keräsin,
sinut niistä tunnistin.
Niin lumoavan kauniita, vahvoja
Sinun kaltaisia.
Kun kimpun majakkoon asetin,
Virheeni huomasin.
Kuului lilja alle omppupuun,
Seuraan auringon ja kuun.
Sinne ihailemaan sinua tuun,
hetkellä sillä unohdan kaiken muun.
Annat mulle auringon ja kuun.
Nämä surkuhupaisat räpit on kyllä ainakin hyvää viihdettä. :D
Räpäytäppäs se siekin kokkeeks jotaki, vaikka silimääs 😉
Sun ylpeä asentees tässä on surkuhupaisaa. Tai oikeestaan vaan surkeeta.
Viihteeksi ne on tarkoitettukin. Ylöskirjoitettua tajunnanvirtaa. Saatko itse aikaiseksi myös tekstiä moista?
Kylläpäs täällä triggeroiduttiin äkisti. Kai se on sitä kuulua herkkän taiteilijasielun oikukkuutta. Kirjoitan itse ammatikseni, joten siksi nämä räppiriimimäiset...runot polkaisevat naurunkyyneleet silmäkulmiin. :D
En tule koskaan ymmärtämään ihmisiä, jotka elävät ilkeydestä.
Yksikään meistä ei ole toistaan parempi.
Voit nauraa riimeille jotka kirjoitti 11 vuotias, voit nauraa riimeille jotka kirjoitti aivoverenvuoto häiriöstä toipunut..
Olet ammattilainen teksteissä, mutta ihmisenä sinussakin on kasvunvaraa.
Joku saa ilonsa ylemmyyden tunteesta, kun on paljon parempi mielestään toista. Nauttii toisten arvostelusta. Toinen saa ilonsa kauniista sanoista, tunteella kirjoitetusta vaikka kömpelöstä riimittelystä.
En usko. Ammattimainen kirjoittaja ei kettuile ympäri nettiä harrastekirjoittelijoille.
Toisinaan kannattaa miettiä kahteen kertaan ennenku kirjottaa. Mie en ite oo siinäkään (miettimisessä) mestari ja monesti lipsahtaa sanat suusta ja kirjotukset palstalle tai muualle ilman miettimistä. Tätä nyt mietin, mutta päätin kuitenkin laittaa. Jos sulla on taito, niin käytä sitä hyvvään.
Kyllähän meistä monikin on toistaan parempi? Siksi joitain ihmisiä kutsutaan maailmanmestareiksi.
Olet minun
Kuin lempeä tuuli ympäröit
Kuin lämmin sade otat
Ja haluat minut
En minä tätä valinnut
Vaan rakkaus
Tule,
Ole mun lempeä tuuli
Ota mut kuin lämmin sade
Halua mut, niin kuin minä sinut
Rakkaus on meidät valinnut
Tiedäthän sen itsekin
Eihän sitä voi olla tuntematta
Vaikka järki koettaisi todistaa muuta
Kun se on totta
Olet kuin lämmin hiekka
Paljaita varpaita vasten
Uimarannan lämmössä.
Polttelet sisintäni
Haluan helliä
Jokapaikkaa sinussa kuten lämmin
Pehmeä hiekka hyväilee
Jokaista kohtaa auringon
Kuivattamalla ihollani.
Olet kuin järven vilvoittava
Vesi joka hyväilee uimarin ihoa
Leppeänä kesäpäivänä.
Niin sinun kosketus
Uudistaa minut ja
Saa mieleni kevenemään.
Unessa otit minut halaukseen
Ujutin käden paitasi alle
Liutin kättäni lämmintä ihoasi pitkin
Kumarruit suutelemaan minua
Tunsin lämpöaallon tulevan
Vartaloa kulkevina väristyksinä
Suudelmasi hellän määrätietoinen
Tartuit käteeni kuiskasit korvaani
Hymyilin vastaukseni samalla nyökäten