Kumppanille lepertely

Mulla se tulee luonnostaan silloin kuin tunneyhteys on hyvä ja ollaan kahdestaan. Sellainen hellyttelynimellä puhuttelu, hellä flirttailu, toisen ihastelu, kaipauksen sanoittaminen...

Mun käytös pehmenee luonnostaan naisten seurassa, toi koskee jossain määrin kaikkia naisia, mutta korostuu jos nainen viehättää mua ja aina vain pahemmin, jos tunteet on pelissä. Mun ääni, ilmeet, koko elekieli on toisenlaista kuin miesten seurassa, jossa olen asiallisempi tai neutraali. Suhtaudun miehiin jyrkemmin ja kriittisemmin, naisille olen liiankin höveli. Tämä oli muuten yksi syy, mistä tajusin olevani lesbo 11-12v, muistan selkeesti vaikka tosta on kymmeniä vuosia. Oli niitä muitakin syitä, mutta ei kuulu tähän.

Joo lepertely sujuu liiankin helposti ja onhan siitä hyötyäkin ollut, monet naiset tykkää... No nykyisin täytyy hillitä itseään, kumppanille vain leperrellään!

Mä en ainakaan tykkäis jos "lässytettäs" sanan varsinaisessa merkityksessä 😅😉 Siitä kyllä tykkään, että toinen ilmaisee tunteitaan, mutta oon aina ollu enemmän toiminnan kuin sanojen ystävä. Itekin oon enempi semmonen kyljessä kyhnääjä, kädestä pitelijä ja pussaava kuin sanoja hokeva. Välillä voi niilläkin toki toista "muistuttaa" 😉
Äänen sävy muuttuu mun mielestä vähän luonnostaan, riippuen siitä kenen kanssa juttelee ja mimmosia juttuja. Eli ei tuossa kai sinällään oo mittään opeteltavaa.

Minulla riippuu täysin mielentilasta ja tilanteen tunnelmasta, jos olen sopivassa mielentilassa, tunnelma on romanttinen, eikä ole mitään ristiriitoja, tai jotain asia-aihetta mielessä, niin saatan leperrellä paljonkin. Ikinä en ole silti sellainen "sulaa vahaa" kenenkään kanssa.

Eläimet taas aiheuttaa aina välittömän lässytysreaktion, vauvat ja taaperoikäiset lapsetkin jossain määrin, mutta paljon vähemmän kuin eläimet.

En ole mikään lässyttäjä vaikka puhetta tuleekin muuten, mutta joskus sekin luonnistuu. Useimmiten olen asialinjalla, ellei kumppani tee aloitetta muuhun suuntaan. Toisaalta joskus saatan äkillisesti ryhtyä lepertelemään oma-aloitteisestikin, jos sopiva fiilis yllättää. Aika arvaamattomalla linjalla mennään lepertelyn suhteen.

Noin yleisesti uskoisin hyvinkin tuon tutkimuksen tulokseen, kyllä lepertely aina asiakeskustelun voittaa jos halutaan tunnesiteitä vahvistaa. Jämäkkä puhetyyli on luultavasti asiallisuuttakin pahempi, kävisi ainakin itsellä hermoille pahemman kerran.

Voisikohan lepertelyä opetella harjoittelemalla?

Juu ei kannata leperrellä. Senkun vaan tiuskii ja äyskii.. 😅Sit katsoo kuin vahvaksi suhde muuttuu. Ei siihen tutkimusta tartte et voi kuitenki olla tietenkin ihan lässyttämättäkin. Osa muuttuu ihastuttuaan kuten allekirjoittanut todella paljon lempeämmäksi ja hellemmäksi kaikille tosiaan. Eritoten omalle kumppanilleen. 😊Kaikki nauttii mun ihastumisesta silloin olen viehättävä ihminen noin yleensäkin onnellinen. 🤔😁 Mutta lässytys siitä kyllä olen saanut kuulla ja itseänikin jo häiritsee jos/kun rupean sellaiseksi. 😅 Hikeä pintaan vaan ja auringoon latautumaan🌞🌡️

Siis tottakai lepertelen rakkaalleni, koskettelen ohi kulkiessani ja suukottelen ja kaikin tavoin osoitan että hän on se erityisen rakas henkilö minun elämässäni...
sitähän se rakkaus teettää, pistää puhumaan ihan erityisellä tavalla, katsomaan ihan eri silmillä ja loistamaan omanlaisella rakkauden valolla... ne on niitä erityisiä, kahden välisiä juttuja...vaikea niitä on sivullisen ymmärtää, jos ei ole koskaan rakastanut...❤️

Uskon ton, liian käytännönläheiset tai asiakeskeiset naiset tuntuu tunnekylmiltä ja etäisiltä. Käytännön ihmiset on monesti tylsiä jäykkiksiä ja asiaihmiset on liian teoreettisia ja utopioita pää täynnä. Ei millään pahalla, molempia on nähty eikä sovi mulle. Haluan just tollasen tosi tunteellisen naisen joka on hulluna muhun ja näyttää sen joka päivä, hempeilee puheella ja katsoo mua rakastuneesti. Eikä tartte tähän sanoa ettei löydy mistään , oon huomannu sen jo.

Kiitos vastauksista. Taidan olla poikkeus tässä lepertelemättömyydessäni.

Palsta on muuten muuttunut vaikealukuiseksi.