Onko meillä todella varaa pitää hallitusta harjoittelupaikkana kokemuksen keräämiseen?

"Mielestäni pallo on ollut hukassa jo pitkään, mutta kun tilanne ei tunnu olevaan korjaantumaan päin, vaan pikemminkin päinvastoin, olisikohan korkea aika ryhdistäytyä ja miettiä asia uudelleen? On ollut hämmentävää katsoa, miten pitkään jatkuneen hypetyksen jälkeen, jossa nuoruus ja kokemattomuus, naiseuskin, on näyttänyt olevan pääsylippu hallitukseen, yhtäkkiä pelastajana estradille ohjataankin iäkäs mies, jota kokemus painaa. Kyllä viimeistään nyt pitäisi hälytyskellojen soida.

Mikä sitten on nuorissa naisissa vikana? Ei mikään, juuri heitä politiikassa tarvitaan. Mutta harva heistä on vielä pätevä hallitusvastuuseen. Demarien Liisa Jaakonsaari sanoo muistelmissaan, että nuorena oli usein enemmän rohkeutta kuin osaamista. Niinhän se on, osaaminen tulee useimmiten vasta kokemuksen myötä. Onneksi hänen annettiin aikoinaan kasvaa ja kehittyä rauhassa osaavaksi poliitikoksi, jolle arvostusta on satanutkin yli puoluerajojen. Itävallan nuori liittokansleri Sebastian Kurz lienee harvinainen poikkeus, joka erottui nähtävästi jonkinlaisena ”ihmelapsena” jo varhain opiskelijapolitiikassa.

Mitä sitten EU-kuviossa pärjäävältä ministeriltä oikein vaaditaan? Itsestäänselvyyksien kuten uutteruuden, asioiden perehtyneisyyden, paineensietokyvyn ja sinnikkyyden lisäksi hyvää poliittista hoksnokkaa, tilannetajua, neuvottelukykyä ja erinomaisia lobbaustaitoja kansainvälisessä ympäristössä. Suurin osa näistä ominaisuuksista kehittyy vain kokemuksen myötä hakeutumalla monenlaisiin tehtäviin.

Parhaassa tapauksessa kokemuksen myötä alkaa tulla myös näkemystä ja kokonaisuuksien hahmottamista. Ja samalla tulee se vaadittu rohkeus avata suunsa pöydässä, jossa useimmiten joukossa istuu suurten jäsenmaiden huippukouluista tulleita, kovan prässin läpi käyneitä piinkovia luita – eikä pelkästään avata suunsa, vaan tulla kuulluksi ja kyetä vakuuttamaan muiden maiden ministerit.

Entä se meillä aina korostettu kielitaito? Se täytyy totta kai olla kunnossa, mutta toisaalta täytyy myös muistaa, että kieli on vain väline, joka ei todellakaan riitä. Muutenhan ministereiksi kannattaisi aina nimittää entisiä kieltenopettajia. On meillä sellaisiakin ministereitä nähty, jotka ovat päästäneet sujuvasti sammakoita suustaan viidellä kielellä, ja niitä, joilla ei ole ollut mitään sanottavaa yhdelläkään osaamistaan kielistä.

Tärkeintä EU-pöydissä on saada Suomen pointti läpi! Ja se on kaikkea muuta kuin helppo tehtävä. Kun kielitaito on kunnossa, on investoitava koko käsiteltävän asian ja Suomen sanoman hallitsemiseen etu- ja takaperin, muttei sekään vielä riitä. Tutkimukset osoittavat, että sanoman perille meno riippuu yli 90-prosenttisesti esittäjän itsensä vakuuttavuudesta, sanalla sanoen siitä, miten hän kykenee ottamaan tilan haltuun.

Paras näkemäni esimerkki siitä lienee ollut Ranskan presidentti François Mitterrand, pieni, tylsännäköinen, ”harmaa” mies. Mutta kun hän saapui huippukokoushuoneeseen, kaikki lakosivat, ja kun hän avasi suunsa, kaikki kuuntelivat joka sanan. Hän täytti huoneen. Siihen harva pystyy, mutta hänen esimerkkinsä osoittaa asian tärkeyden."

Kukaan ei synny kokemuksen kanssa. Se tulee ajan myötä. Ei kukaan automaattisesti osaa toimia eri valtion tehtävissä. Kokemusta karttuu, kun tehtävässä on jonkin aikaa.

Politiikka on taa siinä ikävä laji, että eri puolueet edustavat eri intressejä. Esim. Kokoomus edustaa työnantajia ja rikkaita ja SDP työntekijöitä (noin karkeasti ottaen). Vallassa ollessaan ne ajavat siis vain osan etua, ei koko kansan etua koska kansa on myös entistä enemmän kahtia jakautunut.