Mitä jos ei olekkaan valaistumista jos tien seuraaminen onkin pää asia.
Jos tien päässä ei olekkaan valaistuminen vaan tie itse on valaistus -Tai siis muutuu selaiseksi.
Jos vain elää oikein ja kunnostaa minuuttaan meditoimalla lopulta huomaa, että on valaistunut.
Mutta yhä pitää meditoida jotta tuntisi valaistumisensa.
Valaistushan on valo kaikelle toiminnalle jo ilman sitä saavuttamatta koska pyrkimys siihen johtaa oikeanlaiseen elämään.
Ehkä se on rakennettu päämäärä.
Tällaisia tuli mieleen kun yritin meditoida.
Olisin voinut keskittyä hengitykseen, mutta seuraava ajatus sai jo syntyessään sydämmeni lyömään niin voimakkaasti että "heräsin"
PUDHA ON YHÄ KUULUISA JA MAINEIKAS
vaikka siittä on yli 2000 vuotta.
Kuin kuninkas hänen opetukset johtaa ihmisiä.
No ehkä minulla on sellainnen kesytön sydän
Mutta jos ajatuksien juuri tullessa päähän. Sydän lyö voimakkaammin, niin kuin olisin juoksuun lähdössä.
Silloinhan sydän ymmärsi asian ennen kuin sen pystyin lauseeksi muodostamaan.
Silloinhan jokin joka on ajatusten takana on myös verenkierron takana.
Jos menen liian kauoksi mieleen saatan vahinkossa löytää tämän.
MITÄ JOS VAHINGOSSA PYSÄYTÄN SYDÄMMENI
Kristin uskossa ja joissain muissa uskonnoissa myös muokataan ihmisiä niin, että heistä tulee mahdolisimman hyviä ihmisiä. Mutta erillä tavalla taivas helvetti asettelulla tai muulla sellaisella.
Miksi olla hyvä?
On kokeellisia pahaan pyrkiviä uskontoja ja elämän tapoja, mutta ne eivät ole koskaan oikein saaneet kannatusta. Tai nekin ovat pikuhiljaa muovautuneet paremmiksi.
Ehkä ihminen on vain luonnostaan hyvä ja tahtoo elää oikein. Miksi se muuten keksisi niin paljon selittelyitä hyville teoille.
Hyvyydelle joka nilhistisesti ajateltuna on täysin turhaa.
Onko hyvyyskin lopullista rehelisyyttä itselle ?
Jos tien päässä ei olekkaan valaistuminen vaan tie itse on valaistus -Tai siis muutuu selaiseksi.
Jos vain elää oikein ja kunnostaa minuuttaan meditoimalla lopulta huomaa, että on valaistunut.
Mutta yhä pitää meditoida jotta tuntisi valaistumisensa.
Valaistushan on valo kaikelle toiminnalle jo ilman sitä saavuttamatta koska pyrkimys siihen johtaa oikeanlaiseen elämään.
Ehkä se on rakennettu päämäärä.
Tällaisia tuli mieleen kun yritin meditoida.
Olisin voinut keskittyä hengitykseen, mutta seuraava ajatus sai jo syntyessään sydämmeni lyömään niin voimakkaasti että "heräsin"
PUDHA ON YHÄ KUULUISA JA MAINEIKAS
vaikka siittä on yli 2000 vuotta.
Kuin kuninkas hänen opetukset johtaa ihmisiä.
No ehkä minulla on sellainnen kesytön sydän
Mutta jos ajatuksien juuri tullessa päähän. Sydän lyö voimakkaammin, niin kuin olisin juoksuun lähdössä.
Silloinhan sydän ymmärsi asian ennen kuin sen pystyin lauseeksi muodostamaan.
Silloinhan jokin joka on ajatusten takana on myös verenkierron takana.
Jos menen liian kauoksi mieleen saatan vahinkossa löytää tämän.
MITÄ JOS VAHINGOSSA PYSÄYTÄN SYDÄMMENI
Kristin uskossa ja joissain muissa uskonnoissa myös muokataan ihmisiä niin, että heistä tulee mahdolisimman hyviä ihmisiä. Mutta erillä tavalla taivas helvetti asettelulla tai muulla sellaisella.
Miksi olla hyvä?
On kokeellisia pahaan pyrkiviä uskontoja ja elämän tapoja, mutta ne eivät ole koskaan oikein saaneet kannatusta. Tai nekin ovat pikuhiljaa muovautuneet paremmiksi.
Ehkä ihminen on vain luonnostaan hyvä ja tahtoo elää oikein. Miksi se muuten keksisi niin paljon selittelyitä hyville teoille.
Hyvyydelle joka nilhistisesti ajateltuna on täysin turhaa.
Onko hyvyyskin lopullista rehelisyyttä itselle ?
Vastaukset 12
Vanhimmat
on jees ihan luonnostaan. Ihmisille se ei vaan usein oikein riitä. Kun se on niin vaikeeta vaan hyväksyä ittensä niinkuin on.(se on sitä valaistumista kun hyväksyy itsensä eikä tavoittele mitään).
Sehän se, ettei tuolla jossain ole mitään totuutta tai valastumista. Tämä jo on niitä ahaa elämyksiä jotka aukenee tai ei.
Luonnettaan voi siitä huolimatta kehittää/jalostaa ja hankkia kaikenlaisia taitoja joita elämässä tarvitsee.
Mestari mies olet ihan jo nyt noine eväinesi.
Elämä opettaa lopulta kuitenkin, jotain, toivottavasti.
minulla tuli mieleen että koko buddhalaisuuden toteuttaminen on täysin yhdentekevää.ihmiset täällä yrittävät etsiä ja toteuttaa sellaista mitä ei ole.meditoivat,yrittävät tukahduttaa likaiset(omasta mielestään)tunteensa ja ajatuksensa.siinä olotilassa he sitten uskottelevat olevansa buddhalaisia vaikka omassa pikku todellisuudessaan erkanevat siitä.toiset taasen ovat keksineensä buddhalaisuuden hienona asiana,elävät sen oppien mukaan ja yrittävät niin kovasti muuttua.ajat kuluvat ja mitään ei tapahdu,jäljelle jää vain mielikuva miten parempia ja hyvinvoivaisempia ihmisiä he ovat nyt ennenkuin olivat löytäneet oppinsa ja elämäntapansa.hyvä niin tai näin,mutta miksi yrittää etsiä,muuttua,löytää jo sellaista mikä on.itse en henk.kohtaisesti ymmärrä hölkäsenpöläystä mitä siinä yritetään sanoa tai mitä buddha on yrittänyt sanoa,mutta ei varmastikkaan kovin fiksu kaveri jos yrittää rautalangasta vääntää muille miten elää ja saada kokemus minkä itse koki.
"yrittävät tukahduttaa likaiset(omasta mielestään)tunteensa ja ajatuksensa.siinä olotilassa he sitten uskottelevat "
Meditaatiossa oppii havaitsemaan ja tunnistamaan omat ajatuksensa, tunteensa ja motivaationsa entistä kirkkaammin. Se lisää henkilökohtaista rehellisyyttä, on oma kokemukseni. Kun meditaatiossa ja buddhalaisen filosofian tuntemuksessa edistyy, taitamattomat ajatukset ja teot vähenevät kuin itsestään. Oppii ymmärtämään elämää, oppii vähän mistä oikein on kysymys. Sisäinen aurinko alkaa loistaa pilven takaa.
miksi pitäisi oppia ymmärtämään elämää tai oppia mistä elämässä on kysymys?ihmisillä näyttää olevan suuri tarve oppia ja tietää asioita joilla ei ole mitään merkitystä.ainakin minun risukasaan paistaa aurinko vaikka en elämää ymmärrä enkä minuttiakaan ole meditoinut(mitä sillä lie sitten tarkoittaneekaan)enkä meditoi.
Joillakin ihmisillä nyt vaan on tarve pohdiskella mistä elämässä oikein on kysymys, aina välillä. Välillä taas on tosiaan vaan nastaa makoilla huolettomana auringossa. Toivottavasti buddhalaisuus lakkaa askarruttamasta mieltäsi, jotta voit nauttia elämästä rauhassa. Olkoot kaikki elävät olennot onnellisia!
taidankin ruveta meditoimaan että saan kaikki buddhalaiset ja siihen liittyvät askarruttavat asiat katoamaan.sitten minäkin voin toivottaa onnellisuutta kaikille olioille luoden saman tien onnettomuutta.
yhä useampi länkkäri ei löydä tarkoitusta nykyiseen protestanttiseen elämään. opiskele, hanki työ, ole tuottava yhteiskunnalle, jotta tulevat ihmiset voivat myös opiskella, hankkia työn ja olla tuottavia yhteiskunnalle. kas, millainen itäisen filosofian mukainen sykli siinäkin. :)
miksi muuttua? outo kysymys. miksi juuttua protestanttiseen elämäntapaan jos kokee sen merkityksettömäksi tai huonoksi tavaksi elää? muuttumisen syynä on (lähes kaikessa) pyrkimys parempaan (jonkin kannalta). jotkut saattavat pitää hulluna, kun meditoi, ja kaikkea muuta järjetöntä(!), mutta onko sillä merkitystä? kukaan buddhalainen ei varmasti pidä itseään hulluna sen takia, että kulkee tietä. monia länkkäreitä sen sijaan, kun juoksevat turhien tavaroiden ja halujen perässä kuin mielipuolet.
miksi insinööri pilkkaa humanistia? miksi lääkäri juristia, kristitty buddhalaista? laput silmillä on helppo kulkea. on vain turhan vaikeaa asettua toisen rooliin, ymmärtää asiaa toisen näkökulmasta, kun tärkeää on vain oma ego.
minäkään en sitten millään näe eroa mielipuolisesti halujen perässä juoksevassa protestantissa kuin mielipuolisesti turhien halujen perässä juoksevassa buddhalaisessa.halun kohde vain on eri.
Kaiken perässä juokseminen kannattaisi lopettaa.
naisten perässä juoksemista en kyllä lopeta.enkä autojen enkä postinjakajan.
mitä tarkoitat tällä katoamisella?
Sanotaan että Buddhalaisa meditaatio tekniikoita 84000. Kaikkien lopullinen päämäärä on valaistuminen mutta hetkellinen on eri.
Jos hiljaa toivottaa onnellisuutta tuskin luo onnettomuutta. Sen sijaan jos sitä sanoo änneen niin ei voi enään olla niin varma mihin se johtaa..
Minulle tuli mieleen, että et ymmärrä mahdolisuuksia joita ei edes monet budshalaiset ymmärrä -jos kukaan, hoksasin sen eilen meditoidessani.
"PUDHA ON YHÄ KUULUISA JA MAINEIKAS"
Oli ensimmäinen ajatus jonka sain sanoiksi väänettyä. Päivällä yritin ottaa siitä enemmän irti.
Kysymys on ennen kaikkea uskottavuudesta.
Tuntea joka hetki ruumiin tilansa ja liikeet ovat kuin parhaimmalla näyteliällä eikö se ole uskottavaa.
Oikea puhe, Puheella saa kaikki puolelleen. Voi johtaa niin kuin Hitler.
Rakastava ystävällisyys. Voi johtaa niin kuin Jeesus.
Moraali niin kuin ihmiskunnanpäivä.
Ja muita uskottavuutta auttavia tekiöitä. Meditoinnilla nämä lahjat on helpommin otettavissa.
Ja kun pääsee ihmiskunnan- ja joukonpäivää mielistelemällä, joukon yläpuolelle.
Pääsee ihmisten yläpuolelle, muutumalla tarinoiden isäksi. Voi viimein tuoda yksilön sanoman, oman sanoman ihmiskunnalle.
Ja kunnianhimo saa viimein tyydytyksen.
Tällaista tuli mieleen ei haittaa, yhtään jos kukaan ei ymmärrä -itse asiassa parempi, sillä minä nimittäin ymmärrän oikein hyvin.