Nyt yksi ja toinen avautuu julkisuudessa kahden viikon seurustelun päättymisen, viidennen avoeron, viikon masennuksen, nenänäpyn ja ties minkä asian tuomista paineista. Media on täynnä mitä oudompia "tilityksiä". Kuka niistä haluaa tietää ?
Ennen pidettiin henkilökohtaiset asiat omana tietona
Anonyymi
25<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Joillakin on tarve kertoa kaikki mahdolliset asiat. Toisaalta on myös sellaisia, jotka eivät halua kertoa mitään. No, minä kerron joitakin omia asioitani, mutta suurimman osan asioistani pidän omana tietonani.
Asia ei ole "joko/tahi" luonteinen.
Missä yhteydessä kertoo? Liittyykö keskustelun kohteena olevaan asiaan? Kertooko kasvokkain vai jotenkin muuten? Kenelle kertoo? Kertooko omissa nimissään vai yleisemmin? Jne!
Vieläkin maassamme on alueellisia kulttuurieroja. Euroopassa erot ovat vieläkin suurempia.
Tuttu mammaporukka. Riittävätkö sinun talousrahasi? Kuinka sinulla menee miehesi kanssa makuuhuoneessa? Yms. Vaikka olen mies niin en osaa kuvitella suomalaisten, tuttujenkaan naisten tuollaista keskustelua varsinkaan ryhmässä.
Toinen äärilaita. Ei ole harvinaista, että jotkut vieroksuvat kauppaketjun bonuskortin käyttöä koska ei halua omien ostostensa tulevan muiden tietoon.
Itse lienen paljastelija. Näilläkin palstoilla harvemmin näkee todella keskustelun aiheeseen paneutuvaa, yleisen tason keskustelua vaan liikutaan tasolla "olisi hyvä jos olisi mukavaa ja maailmassa rauha sekä köyhyys pois".
Jos omassa kokemusmaailmassani on selkeä yhtymäkohta keskustelun aiheeseen niin kerron niiden valossa oman mielipiteeni ja perusteluni-
Kun tiedän eri ihmisten vaihtelevan kokoisen tunnereviirin, niin joskus härnään tahallani tuolla tavalla.
Minä kerron kun katson kokemukseni liittyvän asiaan ja muut saavat ajatella mitä haluavat tai jättää lukematta.
Mitä väliä? Ihmisille tapahtuvat asiat on suunnilleen samanlaisia. Ei mitään ihmeellistä.
Aikakausilehdissä näkee julkkisten ja tavisten tilittävän kotioloja, kuinka isä tai äiti käytti alkoholia, siitä johtuvia sitäsuntätä.
Mielestäni ei ole oikein repostella niitä lehtien sivuilla.
Kaihoisa utelias sosiaalipornoon taipunut kansamme tarvitsee tietoa. Jopa jonkun nenänäppy saattaa olla merkittävä tieto itsetunnolle, kun tietää ,että onneksi omassa nenussa ei ole näppyä.
Tyhjäpää-narsistit luule olevansa maailman napa ja täällä tuppukylässä
niitä kai ihaillaan kun Seiska käy kaupaksi. Moni ei muuta luekaan ?
Ehkä jotkut hakee vertaistukea.
Aivan mahdollista.
Naurettavinta noissa jutuissa on kuínka köykäisiä ne ovat.
On vakavasti sairaitakin ihmisiä. Julkku-m*lkut pitää pilkkanaan toisten ihmisten vakavia sairauksia ja elämänkriisejä.
"Toipui masennuksesta! - kahden viikon masis ei ole sairaus.
"Ero otti koville", kun on kaksi viikkoa styylattu.
Bullshittiä ! Hevonpeetä.
Omia asioitaan voi kertoa, luulen että tekevät siksi että maksetaan julkaisupalkkiot. Jos mitään muuta tuloa ei olisi niin suuri houkutus olisi kenelle tahansa paljastella, miten vaan kävitsi itsenikin. On vain niin että vaikka minulle sattuisi paljon dramaattisempaa ja mielenkiintoisempaa kuin Martinalle, mikään lehti ei sitä julkaisisi.
Mutta se kuvottaa että kertovat edesmenneen vanhempansa virheistä, alkoholismi, liian ankara kasvatus, heitteillejättö, välinpitämättömyys, uskottomuus tms... YÖK
Puhuisivat edes vain kun se vanhempi on vielä elossa, että voisi antaa palatteen tai haastaa käräjille.
Saa niitä kertoa, mutta kuka niitä jaksaa lukea?
Terveisin: Puolireuho
Enimmäkseen pidän omat asiani omana tietonani. Jos joku kysyy asioitani, niin joskus vastaan, mutta useimmiten en vastaa mitään. On turvallisempaa pitää etäisyyttä ihmisiin. Oman kumppanin kanssa minulla on hauskaa, mutta vieraampiin tapauksiin en pyri tutustumaan.
Julkisuutta, hyvää tai huonoa.. muuten jäisi kokonaan unholaan.
Vaikka niitä ei lukisi, otsikkoja ei voi aina välttää.
Pidän noita juttuja turhajournalismia.
EVVK.
Beng
Otsikot näkyvät, kun käyn R-kioskilla. Vaan ei kiinnosta, koska meikäläisellä on muuta ajattelemista, kuin julkkisten jutut. En tunne kuuluvani samaan ryhmään julkkisten kanssa.
Terveisin: Puolireuho
En minäkään, mutta kyllä lööpit hyppivät silmille. - Nm. Otsikon verran ajatusta
On ihmisiä, jotka aivan väkisin tunkeilevasti kysyvät minulta yksityisasioitani, jotka eivät heille kuulu.
Ne on hirveitä, kauheeta utelua. Siksi en käy enää missään, oon yksin karanteenissa.
Todellakin noita turhia avautumisia on. Pikkuisen kuuluisampi julkkis alkaa avautumisen aina muutama viikko ennen jonkun julkaisunsa. Sitten niitä ripotellaan sitä H-hetkeä kohti yhä tiiviimmin.
Sitä olen myös ihmetellyt noita oman elämäkertansa julkaisijoita. Vähän joka toinen pikkuisenkin tunnettu julkku on kirjansa julkaissut. Ja miten nuorina, moni ei taida olla vielä kolmeakymmentäkään. Vähän aikaista elämänkertaa ellei sitten tule jatko-osia tietyn välein.
Ei vois vähempää kiinnostaa. Siksi en ole facebookissa tms, siksi en tilaa naistenlehtiä. Aika kajahtunutta, että ihmiset kuvaavat leipomuksiaan ja kukkapenkkejään muiden ihailtavaksi(?), ihan kuin se jotakuta kiinnostaisi. Sanoisin, että enimmäkseen sairasta.
Aika montaa tuntuu kiinnostavan. Ihmiset ovat uteliaita, toiset jopa sairaaloisen uteliaita. Siihenhän kaikki median jutut nykyään perustuvat ja niillä tahkotaan rahaa. - Nm. Ei niitä muuten olisi
Hurjan uteliaita on, mutta ei kaikki ole niin uteliaita, että jonkun jonninjoutavan jutun takia ostaisivat lehden.
Ei niitä tartte enää ostaa, ne voi lukea kännystä tai tietsikkatoosalta. - Nm. Jos innostaa
On normaalia, että lähimmille tutuille näytetään MUUTAMA valokuva, mutta kun joku näyttää 20-30 kännykkäkuvaa, niin alkaa olla tylsää.
avaa sytänmesi mulle
tahdon mini kuteet sulle
mitään piilottaa, et sä saa...