Mietiskelin,
ehkä tutkin
itseäni.
Kuljin
elämäntietä
kiemuraista,
hankalaa.
Vilkaisin taakse
pikaisesti,
mieleeni jäivät
silmäsi
mietteliäät.
Sanoit jotain
sinulle tärkeää,
sen ymmärsin
ja sen,
että silmäsi
viestivät kaipausta.
Ihastuin,
melkein
rakastuin,
mutta tiesin
kuitenkin,
ettei meitä
ole yhteen
tarkoitettu
Niinpä painoin
haavekuvan
syvälle,
kauimmaiseen
sydämeni sopukkaan.
Piilotin sen sinne
huolellisesti,
pois näkyvistä,
pois ajatuksista.
Mutta olet aina
kuitenkin
sydämessäni,
sieltä joskus
otan sinut
haaveisiini,
kaikkein salaisimpiin.
ehkä tutkin
itseäni.
Kuljin
elämäntietä
kiemuraista,
hankalaa.
Vilkaisin taakse
pikaisesti,
mieleeni jäivät
silmäsi
mietteliäät.
Sanoit jotain
sinulle tärkeää,
sen ymmärsin
ja sen,
että silmäsi
viestivät kaipausta.
Ihastuin,
melkein
rakastuin,
mutta tiesin
kuitenkin,
ettei meitä
ole yhteen
tarkoitettu
Niinpä painoin
haavekuvan
syvälle,
kauimmaiseen
sydämeni sopukkaan.
Piilotin sen sinne
huolellisesti,
pois näkyvistä,
pois ajatuksista.
Mutta olet aina
kuitenkin
sydämessäni,
sieltä joskus
otan sinut
haaveisiini,
kaikkein salaisimpiin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihana runo! Kosketti niin, että silmänurkkaan taisi ihan kyynel tirahtaa!
Tunteen salaperäisen,sydämeni syvään sopukkaan piiloitin ja kaivatessa tunteen kohotan.Toivon, mulle ajatuksen joskus omistat,lentosuukon luoksein puhallat.Silmistäsi näen,meitä tunne sama yhdistää....kaipaus....se on ikävää! Haleja!!!!