Toukokuun puolessa välissä mun työpaikalle tuli monia lomittajia. Monet tietysti 18-22-vuotiaita ja ihan ok porukkaa. Sit yhtenä yövuorona mun ohi käveli tummatukkainen erittäin energisen oloinen nainen. Silloin moikkasin ja jatkoin töitäni, mutta pari päivää myöhemmin tää sama nainen tuli mun viereen työskentelemään. Ensin ei juteltu mitään varmaan yli puoleen tuntiin, mutta sit aloin vilkuilla sitä naista ja halusin yhtäkkiä aloittaa keskustelun tämän kanssa. Niinpä meni jalat alta sen keskustelun aikana vaikka se oli aika perussettiä. Jutustelua. Aloin kuitenkin sammaltaa sanoissani ja en enää osannut edes englantia lausua :D
Alkoi tuntua, että nyt en kyllä halua tätä yhteyttä mokailla (en ole yleensä työpaikalla kovin sosiaalinen). No, päästin pienen valkoisen valheen, jonka tää nainen kuitenkin äkkiä huomas. Sehän sitten tappoi sen koko hyvän tunnelman joka siinä oli ollut meneillään molemmin puolin. Tämän jälkeen vietin lopputyöpäivän aivan nolostuneena puhumatta enään sanaakaan sen naisen kanssa.
Ehkä koomisin juttu tässä on se, että en edes tiedä onko tää nainen hetero tai bi? Tämän heikosti päättyneen keskustelun jälkeen ei sitten enään ole tullut tilanteita, joissa oltais edes hetken kahden kesken. Meidät laitettiin eri työtehtäviin, mutta näin sitä naista joskus ohimennen tai tauoilla. En kuitenkaan osannut lähestyä ja se häiritsee. Vilkuilen nyt häntä salaa vaikka yritin itselleni sanoa, että nyt otappas se järki päähäsi ja lopeta hourailu. Siis sydän palaa kun näen hänen hymynsä! Oon löytänyt tän naisen facebookista ja instagramista, mutta en ole ”uskaltanut” lisätä kaveriksi tai seurata instagramissa. Yritän myös tuoda jalkani maahan muistuttaen, että tää nainen on ainoastaan kesätyöntekijä joka palaa omalle paikkakunnalleen jälleen syksyn tullen, joten.... sori taitaa olla sekavaa luettavaa. Vaikea tehdä järkeä itselleen. 🥰
Alkoi tuntua, että nyt en kyllä halua tätä yhteyttä mokailla (en ole yleensä työpaikalla kovin sosiaalinen). No, päästin pienen valkoisen valheen, jonka tää nainen kuitenkin äkkiä huomas. Sehän sitten tappoi sen koko hyvän tunnelman joka siinä oli ollut meneillään molemmin puolin. Tämän jälkeen vietin lopputyöpäivän aivan nolostuneena puhumatta enään sanaakaan sen naisen kanssa.
Ehkä koomisin juttu tässä on se, että en edes tiedä onko tää nainen hetero tai bi? Tämän heikosti päättyneen keskustelun jälkeen ei sitten enään ole tullut tilanteita, joissa oltais edes hetken kahden kesken. Meidät laitettiin eri työtehtäviin, mutta näin sitä naista joskus ohimennen tai tauoilla. En kuitenkaan osannut lähestyä ja se häiritsee. Vilkuilen nyt häntä salaa vaikka yritin itselleni sanoa, että nyt otappas se järki päähäsi ja lopeta hourailu. Siis sydän palaa kun näen hänen hymynsä! Oon löytänyt tän naisen facebookista ja instagramista, mutta en ole ”uskaltanut” lisätä kaveriksi tai seurata instagramissa. Yritän myös tuoda jalkani maahan muistuttaen, että tää nainen on ainoastaan kesätyöntekijä joka palaa omalle paikkakunnalleen jälleen syksyn tullen, joten.... sori taitaa olla sekavaa luettavaa. Vaikea tehdä järkeä itselleen. 🥰
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tutustumalla se selviää onko hetero vai bi. Tosin osa saattaa kyllä piilottaa asian syystä tai toisesta.
Eikö facesta voisi saada vinkkiä suuntautumisesta? Jos ei saa, ehdit selvittää sen kesän aikana, ala vaikka puhumaan et harmi kun pride siirtyi syksyyn.
Löytyi yksi kuva jossa oli pride lippu parin vuoden takaa. Saattaahan heterokin vain haluta ajaa tasa-arvoa? Tai se tuli mieleeni ensimmäisenä siitä kuvasta. Kiitos vinkistä, toi vois toimia :)
Kiva, kutkuttava tarina. Käythän myöhemmin päivittämässä jos ja miten tilanne kehittyy?
Tuli mieleen, että jos olet häntä kokeneempi työssä, oisko luontevaa tapaa käydä "ohimennen" kysymässä miten töissä menee, tarviiko apua jossain? Sanoa että multa voit tulla aina kysymään... tms.
Itseasiassa hän on kokeneempi tässä työssä, koska tämä ei ole hänen ensimmäinen kesänsä. Olen kyllä yrittänyt kerran tarjota apuani, mutta hän kieltäytyi kohteliaasti. Yritän joka tapauksessa pitää jalat maassa tässä jutussa. Voin toki päivittää tänne mikäli tulee jotain ”jännittäviä” muutoksia haha!
Minusta avun tarjoaminen on tosi hyvä idea. Voit tarjota apuasi jossain muussakin asiassa, kuin varsinaisessa työssä, vaikka pienissä päivittäisissä tilanteissa, moni tykkää sellaisesta.
Toi on aikamoista tunteiden myllerrystä varmasti. 😌 Tsemppiä! 🤗
Itse painin samoissa "ongelmissa" paitsi tää ihastus ei oo työpaikaltani. Ei meillä ole mitään yhteistä juttua et näkisin hänet varmasti. Somen kautta en oo uskaltanut lähestyä kun ei tunneta edes. 😒😢
No tämä! Millon oot nähny häntä vai ootteko nähny livenä?
Miksi ei somessa voi lähestyä ja pyytää kaveriksi, FB ja tai Instassa.
No pyysin facebookissa, mutta ei viikkoon reagoinut mitenkään niin alkoi jo itseäni häiritä että miksi jahtaan. Poistin kaveripyyntöni.
Aina ihastun ja sit oon ihan rikki. Oon ihan loppu tähän ainaiseen yksipuoliseen ihastumiseen. Turhauttaa ja surettaa.. 😔
Yritän kovasti tsempata mut koko ajan se tunne silti vaan valtaa mielen ja sydämen.
Tuttu tunne. Saispa ihastua sellaiseen jolta saa vastakaikua ja joka johtaa suhteeseen.
Nyt kuulkaa leidit alatte katsella vähän laajemmin, vapaita naisia on, munkin tuttavapiirissä on kaksi vapaata naista, vink, vink;)
Minkä ihmeen valkoisen valheen tuollaisessa kasuaalissa tilanteessa saa kerrotuksi (ja miksi?), ja vielä jääden siitä heti kiinni? :D
Se oli sellainen hölmö juttu :D
Hän on bi, mutta ei ehkä ole kiinnostunut minusta kuitenkaan. Pakenee minua, joten on aika antaa hänen olla rauhassa. Ihailen ja kunnioitan häntä ja hän antoi iloa elämääni, joten olen kiitollinen että kohtasimme. :-)
Ok 😌
Aina ku ihastun niin must tulee viel enemmän itsekriittinen. Näytän ihan perseeltä. 🙃🤯
Tänäänkin vähän harmittaa et näin ihastuksen kun näytin ihan sairaan kamalalta. 😔