Miten selvitä koiran kuolemasta?

Anonyymi

Rakas koirani (Parsonrussellterrieri) eli hyvän elämänsä luonani viimeiset 14 vuotta.
Viime sunnuntaina (21.6 2020) piti lähteä kiireellä eutanasiaan koska kunto romahti nopeasti.
Olen itkenyt silmät päästäni viimeiset päivät enkä tiedä miten selviän surusta.
Uutta koiraa en ota.
Ikävä on aivan valtava.

10

5395

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Juuri noin ajattelin itse viimeisen sakumme jälkeen. Ajatus oli että en halua kokea tätä enää koskaan.

      Siitä tulee nyt heinäkuussa 4 vuotta.
      Kuitenkin minulla on nyt pieni koira joka täyttää syyskuussa 3 vuotta.
      Olin viimeisen sakumme jälkeen 4 kk sisällä, tein mitä tein tai sitten en tehnyt mitään.
      Olin tottunut säännölliseen lenkkeilyyn sakumme kanssa ja päivä oli täysi kun vielä kotihommatkin hoidin. Nyt ei ollut mitään, ei yhtään mitään.
      Itkiessä meni 4 kuukautta ja mietin että en koskaan ole elämässäni lenkkeillyt yksin. Ulos pitäisi mennä ja hoitaa itseään mutta miten. Ei huvita, ei jaksa.
      Ikäni puolesta oli selvää että sakua en voi enää ottaa. Mieheni joka oli päävastuussa siitä sai aivoinfarktin joten ulkoilutus jäi melkein mulle.

      Mutta päivänä muutamana kirkastui ajatus että ehkä vielä yksi. Menimme 17 vuotiaina naimisiin ja siitä lähtien oli ollut ensin saku mutta myöhemmin vuosia kaksi.

      Jos kuitenkin mutta onhan niitä pieniäkin. Katselin sitten netin koirasivuja ja sieltä löytyi tämä pieni, itsepäinen mutta niin nätti pieni serobikoira. Koira on kuitenkin isompi kuin ihan pienimmät, painaa 11,5 kg.
      Niin vaan elämä meni taas uomiinsa. Itse olen 67 vuotias ja vikoja on mutta tavoite on elää niin kauan kuin rakas koirani.
      Mutta mikään ei ole tässä nykymaailmassa niin varmaa kuin epävarma ja kuolema ei ole ollut sitä koskaan.

      Ymmärrän hyvin surusi ja otan osaa siihen. Se on lähtemätön jälki. Kuitenkin niin sinun kuin silloin minun on pakko jatkaa matkaa. Uskon että ajan kanssa haluatkin sen tehdä. Koiran kuolema on musertava niille jotka tuntee samoin kuin sina ja minä.

      Surulla on oma aikansa ja jokaisella omansa. Kyllä se valo pilkahtaa, usko minua. Se että kauanko se kestää kohdallasi en tiedä. Oma suruaika oli pitkä.

      • Anonyymi

        Meillä koirat ollu perheenjäseniä,lenkkikavereita.Kun ikää oli 14 vuotta,joutui luopumaan.Kävelin 4kk yksin, monet kyselivät missäs koira on...ja kun kerroin että lopetettu, kertoivat että voi, siihen olii niin tottunut että on.mukana.Ikävä oli alkuun lohduton,mutta vanhuksesta luopumiseen osattiin varautua,oireet jo nähtiin.
        Olin jo miettinyt rodun valmiiksi,kun tiesin vanhuksen hiipuvan.Sopivia kenneleitä,ja yhdistelmiäkin seurailin.Ja haluttiin menetyksen ja surun keskelle taas tassujen töminää, iloa ja riemua kotiin.Siksi meille tuli pentu jo 4kk vanhuksesta luopumisen jälkeen.Jokainen koirista,ollut yksilöitä,eikä niiden ole tarkoitus toisiaan korvata.En nähnyt syytä sinnitellä kauempaa ilman koiraa, varsinkin kun sopiva pentu oli tarjolla.Jokainen tekee minkä parhaakseen näkee.Hosuen ja harkitsematta ei koiraa pidä ottaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Meillä koirat ollu perheenjäseniä,lenkkikavereita.Kun ikää oli 14 vuotta,joutui luopumaan.Kävelin 4kk yksin, monet kyselivät missäs koira on...ja kun kerroin että lopetettu, kertoivat että voi, siihen olii niin tottunut että on.mukana.Ikävä oli alkuun lohduton,mutta vanhuksesta luopumiseen osattiin varautua,oireet jo nähtiin.
        Olin jo miettinyt rodun valmiiksi,kun tiesin vanhuksen hiipuvan.Sopivia kenneleitä,ja yhdistelmiäkin seurailin.Ja haluttiin menetyksen ja surun keskelle taas tassujen töminää, iloa ja riemua kotiin.Siksi meille tuli pentu jo 4kk vanhuksesta luopumisen jälkeen.Jokainen koirista,ollut yksilöitä,eikä niiden ole tarkoitus toisiaan korvata.En nähnyt syytä sinnitellä kauempaa ilman koiraa, varsinkin kun sopiva pentu oli tarjolla.Jokainen tekee minkä parhaakseen näkee.Hosuen ja harkitsematta ei koiraa pidä ottaa.

        Joo tuskin monikaan uuden koiran hankkiessaan ajattelee korvaavansa vanhan. Siinä mielessä tavallaan että haluat uuden koiran lenkkikaveriksi tai miksi kaveriksi sitten ikinä. Jokainen tietää että kaikilla koirilla on oma persoonansa niin että vaikka olisivat samaa rotua, löydät ehkä summittaisesti samoja piirteitä mutta luonne todennäköisesti on erilainen.
        Onnea teille matkaan ja oikein hyvää kesää!!!!!


    • Anonyymi

      Kiitos vastauksestasi "Taruolento"

      Itku on edelleen herkässä.
      Meillä oli ihana pitkä matka takana, loppu oli vain niin järkyttävä etten saa sitä pois mielestäni. Romahdus tuli niin yhtäkkiä ja yllättäen.
      Toivoisin että ne kamalat hetket unohtuisi ja että jäljelle jäisi ne hyvät muistot.
      Vielä viimeisiin aikoihin (pennusta asti) meillä oli tapana viikonloppuisin käpertyä sohvalle, koira tuli mun kainaloon.
      Mä hellin sitä ja kuiskailin aina sen korvaan että "Sinä oot mamman ja mamma on sinun"
      Kun vein koiraa viimeiselle matkalle, radiosta soi Lauri Tähkän kappale "Sinä olet minun", miten sattuikin.
      Samaan aikaan huudan koiralle että yritä rakas jaksaa, enää ei ole pitkä matka!!
      Eläinlääkärillä oli hyvä palvelu, koira sai heti rauhoittavan piikin ja sain olla hänen kanssa viimeiset 10 minuuttia.
      Parin viikon päästä hautaan rakkaan, rakkaimpani tuhkat mökille missä oli koko elämänsä aikana onnellisin.

      • Olen todella pahoiillani puolestasi. En saa sanoja joiden luulisin sinua lohduttavan. Siksi että olen vastaavan kokenut ja sitten ei sanoja ollenkaan.

        Toivon voimia sinulle ja tämä kesä menee noissa merkeissä. Mutta vakuutan että päivä myös valkenee jossain vaiheessa. Ei kerta ryminällä vaan pikkuhiljaa huomaat pieniä positiivisia asioita ympärilläsi. Ehkä huomaat iloitsevasi jostain ainakin vähän. Jo se on askel parempaan ja niin se jatkuu. Pienin askelin mutta suunta eteenpäin.

        Kaikesta huolimatta toivotan sinulle mahdollisimman hyvää kesää ja parannusta asioihin vähän kerrallaan.
        Olisi kiva kuulla sinusta sitten kun jaksat. Olen hengessä mukana.


    • Anonyymi

      Aika auttaa, muistot tuo lohtua.
      Miten selvitä?
      Keksimällä itselleen uutta tekemistä, suunnittelemalla uusia harrastuksia, jos koiraa ei enää halua ottaa.Itse otin uuden koiran,se vie ajatukset muualle, tuo iloa , ja pitää arjessa kiinni.
      Ajankanssa entisen ikävä helpottaa, ja uusi koira ottaa ajatuksissa paikkansa.Jokaisessa niistä on paljon hyvää, ja ovat niin kovin erilaisia,mikä on hyväkin.Ei pidä jäädä suremaan liian pitästi, eikä liian raskaasti.Kun hoitaa koiransa parhaanmukaan, tietää tehneensä sen eteen parhaansa, ja tatjonneensa sille hyvän elämän.Se myös lohduttaa eronhetkellä.

      Otanosaa menetykseesi🐕
      Etsi uusia mielenkiinnonkohteita, koita löytää ilonaiheita päiviisi, ja nauttia ihanasta kesästä,voimia keräilleJaksamisia🐶

    • Anonyymi

      Rakkaan koiransa menettämisestä ei valitettavasti selviä koskaan. Suru hälvenee pikkuhiljaa t. Minelan

    • Anonyymi

      Koiran äkillinen poismeno (oli se sitten luonnollinen tai lopetus) vie aina oman aikansa, ennen kuin siitä toipuu (jotkut toipuu nopeammin, toiset hitaamme ja toiset eivät välttämättä koskaan).

      Itse menetin 3v 7kk sitten oman koirani ihan yllättäen ja en ole vieläkään toipunut sen kuolemasta. Välillä pystyn puhumaan kuolemasta ilman kyyneleitä ja toisinaan taas en.

      Edesmennyt oli poisnukkuessaan 7v 9kk ikäinen ja nukkui yllättäen kotiinsa. Koirakaveri on ja se on tällähetkellä 12v 7kk ikäinen.

      Edesmennyttä koiraani kohtaan ikävä ja suru on edelleen todella valtava.

    • Anonyymi

      Tiedän tunteen , koirani menehtyi äkillisesti . Olen itkeny itteni kipeäksi ja tuntuu että pää hajoaa kohta kun mietin vaan sitä hetkeä . Vaikka olemmekin päättäneet avata sydämmen uudelle koiralle nii ikävä on pohjaton

    • Anonyymi

      Eilen tuli kolme kuukautta siitä surun päivästä kun jouduimme luopumaan rakkaasta perheenjäsenestämme, oli 14v 2kk. Sydämeni on yhä vereslihalla, itku tulee hyvin helposti, meillä molemmilla. Suru ja kaipaus on todella suuri. Otan osaa teidän kaikkien koiranne ja kissanne menettäneiden suruun ja kaipaukseen. Haluamme pennun, mutta nyt tuntuu olevaan vaikeaa löytää. Uusi ei ikinä korvaa poisnukkunutta, vaan on uusi karvakaveri. Koirat kuten kissatkin ovat yksilöitä.

    Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi olet riittämätön kaivatullesi?

      Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell
      Ikävä
      149
      3223
    2. Kuvaile kaivattusi

      ulkonäköä?
      Ikävä
      109
      2624
    3. Hymysi saa tunteet

      Pintaan❤️ jos et tarkoita niin älä tee sitä
      Ikävä
      51
      2601
    4. Aloitetaan puhtaalta pöydältä

      Mukavaa iltaa mukaville. 😊 ❤️ ⚜️ Minusta ei kaikki täällä tykkää, eikä tarvitsekaan. Kun eivät ymmärrä, niin sitten ei
      Ikävä
      240
      2258
    5. Koulussa opetetaan anaali- ja suuseksiä

      "Kirjassa puhutaan varsin suorasukaisesti ”vehkeistä, flirttailusta, suostumisesta ja kieltäytymisestä, nautinnosta sekä
      Maailman menoa
      487
      2132
    6. Missä näit kaivattusi

      ekaa kertaa?
      Ikävä
      111
      1920
    7. Mitkä on ne arvot?

      Itselleni särähtää korvaan joka kerta kun kuulen arvoista ja arvomaailmasta. Olen miettinyt paljon, että mikä on se minu
      Sinkut
      253
      1903
    8. Tavarakirppis lopettaa ilkivallan takia.

      Tähänkö on jo Kajaanissa tultu? Onko lasten kuriomuus jo näin pitkällä, ei kait tätä aikuiset tee. Mikä on seuraava j
      Kajaani
      9
      1744
    9. Simula, rakkaus, Aittakumpu

      Milloin tämä rakkaus on roihahtanut? Onko molemmat herätysliikkeen jäseniä - kristillisiä etnonationalisteja ?https://ww
      Perussuomalaiset
      112
      1682
    10. Tätä et nähnyt tv:ssä: TTK-voittaja Anssi Heikkilä avautuu suhteesta Linnea Leinoon: "Sie annoit..."

      Menikö voitto mielestäsi oikeaan osoitteeseen? Linnea Leino ja Anssi Heikkilä voittivat TTK:n vain 1,2 % erolla yleisöää
      Tanssii tähtien kanssa
      15
      1647
    Aihe