Mitä mieltä olette. Puhuimme syksyllä naimisiinmenosta ja miesystäväni - hieman humalassa - sanoi, että ei hän voi vannoa että olisi minun kanssani ikuisesti vaan jos tapaa jonkun, jonka kanssa kemiat toimii paremmin niin sitten saattaa vaihtaa. Minulle tuli vähän sellainen olo, että kelpaan paremman puutteessa, mutta vaihto on todennäköisesti edessä.
Minusta on ihan naivia ylipäätään lähteä vannomaan mitään, koska eihän sitä tiedä miten asiat muuttuvat. Lähtökohta ja tavoite naimisiin mentyäessä pitäisi minusta kuitenkin olla tästä ikuisuuteen. Olenko väärässä? Mitä miehen pitäisi tyttöystävästään ajatella ennen häitä ja miksi tuolla asenteella edes haluaa naimisiin? Minä en painosta ja ei koko naimisiinmeno enää tuon kommentin takia juuri huvita, kun tuntuu että on sellaisessa odotusmoodissa.
Menimme kuitenkin kihloihin ja naimisiinmenosta hän puhuu kuitenkin usein. Haluaako hän naimisiin vain jonkun kanssa ja siksi ettei olisi yksin?
Minusta on ihan naivia ylipäätään lähteä vannomaan mitään, koska eihän sitä tiedä miten asiat muuttuvat. Lähtökohta ja tavoite naimisiin mentyäessä pitäisi minusta kuitenkin olla tästä ikuisuuteen. Olenko väärässä? Mitä miehen pitäisi tyttöystävästään ajatella ennen häitä ja miksi tuolla asenteella edes haluaa naimisiin? Minä en painosta ja ei koko naimisiinmeno enää tuon kommentin takia juuri huvita, kun tuntuu että on sellaisessa odotusmoodissa.
Menimme kuitenkin kihloihin ja naimisiinmenosta hän puhuu kuitenkin usein. Haluaako hän naimisiin vain jonkun kanssa ja siksi ettei olisi yksin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
sen miesystävän kanssa selvinpäin asiasta?
Ajattele nyt, ensin mietit tyypin puheita kuukausikaupalla ja sitten tulet kysymään netistä että mitähän se mahto tarkottaa?
Jos ette puheväleissä edes ole niin ehkä on syytä unohtaa koko juttu ja koko mies.
Ei tuommoista ukkoa kenenkään kannata katsoa, joka tietää olevansa sinun kanssasi vain hetken. Typerää hommaa.
Jonka kanssa kemiat toimii paremmin? Tarkoittaako hän sitten, että teidän kemioissanne on jotain vikaa? Tuntuuko hänestä, että teidän suhteesta puuttuu jotakin. Humalassa voi sano hölmöyksiä, mutta jos hän oli vain hieman... Kelle tahansa tulisi tuollaisesta ikävä olo! Keskustele kihlattusi kanssa. Mitä hän todella ajattelee. Ennen kuin menette naimisiin!
Tuo asenne ei oikein ole paras mahdollinen naimisiin mentäessä! Ei hänen ennustaja tarvitse olla ja tietää 100% varmaksi (kukaan ei tiedä!), mutta pitää olla tunne ja tahto siitä, että suhde kestää. Ja sinä olet se oikea. Eikä puhua tuollaisia. Jos hän on epävarma miksi halusi mennä kanssasi kihloihin ja naimisiin. Odottaisi vielä. Tai eroaisi. Oletteko olleet kauan yhdessä?
Ei kai naimisiin tarvitse mennä siksi, ettei tarvitse olla yksin. Moni voi olla jonkun kanssa vuosia menemättä naimisiin? Ja jos sinäkään, et ole painostanut etkä uhannut erolla? Ei yksinjäämisen pelko luulisi olevan syy.
Minusta miehet sanovat välillä todella ihmeellisiä asioita. Ehkä tämäkin oli vain sellaista omalaatuista rehellisyyttä vähän tökerösti muotoiltuna. Mutta ikävä muisto siitä tosiaan jäi.
Olemme olleet yhdessä kohta 3 vuotta ja suhde toimii muuten kyllä hyvin. Nyt kun tuo naimisiinmeno olisi sattuneesta syystä (ei siitä kyllä) ajankohtaista, niin vanha epäilys nostaa päätään...
Olen kyllä tähän viitannut myöhemminkin, mutta mies ei muista tätä sanoneensa tai ei ainakaan ole sitä mieltä enää. Harmittaako siis turhaan?
Mielestäni kannattaa ottaa asia avoimesti puheeksi. Ei siis tyyliin "Mitä tarkoitit silloin puoli vuotta sitten humalassa, kun sanoit niin ja niin?", vaan mieluiten kysymällä ihan yleisellä tasolla, että "Mitä sinulle merkitsee avioliitto, onko se ikuinen koko elämän kestävä vai vain rakkauden ajan kestävä instituutio?" "Rakastatko minua tarpeeksi sitoutuakseni minuun koko loppuelämäksesi?"
Jälkimmäinen kysymys on nimittäin sen verran paha, että jos miehellä on pienintäkään epäilystä, alkaa hän heti änkyttämään tai väheksymään kysymystäsi, että "Mitä sinä tuollaista oikein kyselet?"
Jos joku kysyisi minulta tuollaista, vastaisin hänelle rehellisesti, että "Tällä hetkellä rakastan sinua niin paljon, että haluan sitoutua sinuun koko loppuelämäksesi ja toivon, että tämä tunne säilyy."
Miksi maalata piruja seinälle? Ei kenelläkään ole sitä kristallipalloa, josta pystyisi katsomaan, että kestääköhän tämä avioliitto vai ei? Ihan sama kuin kysyisi, että mikäköhän vuosi ja päivämäärä minä tulen kuolemaan?