Olihan herätys

Nojoo.

Joskus menin pöndellä mietteissäni, kaikessa rauhassa portaille tupakille. Peura hölkkäsi pihaan yllättäen. Meitsikään ei heti tunnistanut sitä. Kun se hiffas mut, aika lähellä, se nousi takajaloilleen, kääntyi ja juoksi takaisin metikköön. En osaa arvioida, kumpi niinkuin säikähti enenpi.

Vaan toinen tapaus. Olin pöndellä itekseen, oli ollut vasta päivän, pari. Aloin ihmettelemään rapinaa, hiiriä oletin. Kun se rapina ei loppunut, eikä vaihtanut suuntaa, mistä kuului, aloin tutkaileen. Niinno, paikallistin äänen keittiökaapin yläpuolelle. Sinne kun kattelin, paikallistin äänen winwcooleriin. otin sen käteen ja kotoin sinne. Nopeesti laitoin purkin takaisin ja menin tupakille ihmetteleen, mikä hittohirviö toi sitten on, ei hiiri, ei rotta.

Niinno, kun uudelleen uskalsin tutkia asiaa. Osoittautui, kyseessä lepakko. Se oli jostain tullut sisälle, tunkenut ittensä tölkiin. Ja kun se oli tölkissä, sen jalat ei ottaneet seiniin kiinni, eikä siivet mahtuneet levittymään. Se oli motissa.

Ikinä en ollut kuullut niillä seuduin lepakoita nähdyn, kutsuin oikein ihmisiä sitä näkyä ihmetteleenkin ja todistajiksi. Kun oli aikansa ihmetelty, kopisuttelin elukan pois purkista maahan. Se oli aika naatti. Hain kauhallisen vettä sen päälle, kai kuivunut jne.Vähän aikaa se sähisi, sitten otti siiville ja lähti lenteleen mettää kohti.

Joskus aikojen kuluttua paikallislehdessä oli juttua lepakoista. Noh, onneksi en ollut aivan ainoa, joka niitä oli sielläpäin nähnyt, ei tullut täysin hullujenpapereita.

Ihminen jotenkin unohtanut olevansa vain yks elukka muitten joukossa, on niitä muitakin. Viime aikoina pikkasen mietityttänyt, pöndellä näköhavaintoja susilaumasta lähellä mökkiä. Ei niitä ole siellä mun muistin mukaan ennen ollut, reviirit vaan supistuneet, net tulee samoille reviireille ihmsten kans, ihan ihmisen ittensä aiheuttamana, tila loppuu.

Joopa, susi portailla, vois sitä säikähtää.

=DW=

Äitisi tuli onnittelemaan kauriin muodossa. Liekö hällä ollut muitakin tuttuja mukanaan.
Aikoinaan kun asuimme omakotitalossa ja asuinaluetta ei oltu rakennettu täpötäyteen, tuli useasti kauriit takapihalle syömään kaikki kukkaistutukset, Kävi siellä hirviemokin vasoineen. Jänikset myös puuhastelivat siellä mielellään.
Onnea vaan synttärisankarille. :)
Hytinäx1

Synttärionnittelut aloittajalle. Laitoin googleen haulla, syntymäpäivärunot ja pukkasi tällaisen
Hetkien helmistä kirjavista
elämä punottu on.
Puhtaista, kirkkaista, valaisevista
sielusi iloitkoon.
Meidän miljöössä kauriita liikkuu. Lenkillä aika usein näen. Naapurin rouva oli katsellut yhtenä keväänä kun söivät narsissini. Sanoin, et sitten pois ajanut. En malttanut, kun olivat niin ihania katsella.

Takapihallamme on luonnonlätäkkö, jota on hieman isonnettu konevoimin joskus. Siinä käy toisinaan elikoita juomassa tai muuten ihmettelemässä. Tänä keväänä isäntä seurasi ikkunasta, kun kaurisperhe tai muu joukko parveili lätäkön ympärillä ja sitten yhtäkkiä säntäsi pelästyneenä juoksuun.

Toisesta suunnasta metsästä loikkasi ilves perään. Siippa oli myöhemmin käynyt metsässä katselemassa, löytyisikö raatoa, ei löytänyt. Eikö ilves vie saaliinsa piiloon eikä jätä sitä esille? - Nm. Näytelmiä kotipihalla

Synttärionnittelut jälkikäteen aloittajalle.
Meillä räystäällä linnunpesä. Eilen koiran kanssa lenkille lähtiessäni hirvee säpinä lasitetulla etukuistilla. Kaksi pentä linnunpoikasta lentäneet avoinna olleesta sivuikkunasta sisään eikä osanneet pois. Avasin kaikki ovet/ikkunat sepposen selälleen ja toinen pääsi vapauteen mutta toinen jäi hyökimään ikkunoita päin. Avitin pienellä lapiolla toista kohti oviaukkoa ja hänkin pääsi vapauteen.

Vaikka luonnoneläimet eivä olisi isoja kooltaan, ne ovat silti lutou luontoon, ei ihmisten asuntoihin :). Joskus emonsamenettäneet oravanpoikasetkin ovat yrittäneet sisätiloihin.

Minäkin heräsin aamulla jo puoli kuudelta, ja samalla tuli myös avattua silmätkin.