Lokakuun iltapäivä oli jo pimenemäs, ku saavuin kylään.
olin mut kumminki ainova, joka jäi mut kumminki pois linja-autosta siinä kohtaa, eikä
ketään noussut totanoi kyytisse. Totanoi hän oliki ennakkoa sisäänlämpiävyyrest.
Kylässä oli kirkko, mahtaks sitä sanokka kehrata kauppa ja koulu, eikä paljon ei sunkka muuta.
Asukkaat, totanoi pari kolme tuhat, olivat ihailtavan itsepäissi.
Vaikka tyäpaikat vähenivät, mut kumminki väki ei vähentyny vaan uutta
sukupolvea tuli lisääki. Tuan vuaren aikana en oppia, mil he siel ei sunkka oikeastas elivät. Kai sitten
enimmäksse valtion kui mun nysse tarttis sano tuel, ja osin ei sunkka omavaraisesti. Koulukin
oli jo ollut vasaran al, mut asukkaat saivat runnottua
läpi jonki erikoisluvan, jol ala- ja kyl mar sit yhristettisse, mut kumminki ja mahtaks sitä sanokka kehrata koulu pysys kyläs.
Olin varmaan outo lintu kylän juroitten joukos. Tehtäväni oli kummalline: upporikas
tuttavani tiätty oli palkannut minut sukunsa omistaman
pikkutilan vartijaks. Tilan varsinaine haltija mahtaks sitä sanokka kehrata oli
hiljattain kuallut, mut erinäisist syist johtuen
perinnönjako ei sunkka tuli nimpal mukavast viivästymään kyl mar sit vuarel tai nimpal mukavast kahrel.
Omistaja oli mut kumminki aikanaan asunut enimmäksse Helsinkis,
ja tilan lampaist oli pitäny hualt kyläläine,
17-vuotias Elina. Opiskeli kyl mar sit kansanopistossa
olin mut kumminki ainova, joka jäi mut kumminki pois linja-autosta siinä kohtaa, eikä
ketään noussut totanoi kyytisse. Totanoi hän oliki ennakkoa sisäänlämpiävyyrest.
Kylässä oli kirkko, mahtaks sitä sanokka kehrata kauppa ja koulu, eikä paljon ei sunkka muuta.
Asukkaat, totanoi pari kolme tuhat, olivat ihailtavan itsepäissi.
Vaikka tyäpaikat vähenivät, mut kumminki väki ei vähentyny vaan uutta
sukupolvea tuli lisääki. Tuan vuaren aikana en oppia, mil he siel ei sunkka oikeastas elivät. Kai sitten
enimmäksse valtion kui mun nysse tarttis sano tuel, ja osin ei sunkka omavaraisesti. Koulukin
oli jo ollut vasaran al, mut asukkaat saivat runnottua
läpi jonki erikoisluvan, jol ala- ja kyl mar sit yhristettisse, mut kumminki ja mahtaks sitä sanokka kehrata koulu pysys kyläs.
Olin varmaan outo lintu kylän juroitten joukos. Tehtäväni oli kummalline: upporikas
tuttavani tiätty oli palkannut minut sukunsa omistaman
pikkutilan vartijaks. Tilan varsinaine haltija mahtaks sitä sanokka kehrata oli
hiljattain kuallut, mut erinäisist syist johtuen
perinnönjako ei sunkka tuli nimpal mukavast viivästymään kyl mar sit vuarel tai nimpal mukavast kahrel.
Omistaja oli mut kumminki aikanaan asunut enimmäksse Helsinkis,
ja tilan lampaist oli pitäny hualt kyläläine,
17-vuotias Elina. Opiskeli kyl mar sit kansanopistossa
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.