Tänään luin netistä tietoa tiibetinspanielistä,aivan ihana rotu minusta :D
Otamme kesällä tai ennen kesää koiran Niin JOS ottasimme tiibetinspanielin niin Voiko viikon lopun aikana opettaa sen sisäsiistiksi?
Kun esim jos hakesimme koiran vaikka torstaina ja lähtisimme kouluun/töihin maanantaina...Niin voiko koira oppia tuossa ajassa sisäsiisteyksen ja ettei sasi purea mitään rikki?
Kun arkisin on poissa joku jo 7.15 ja kotiin tullaan 15-15.30 aikaan niin voiko pidätellä sen ajan ettei tekisi mitään?Vanhemmat käyttäis koiraa heti kun herää eli joskus klo:4-5 ja kun vanhin lapsista herää käyttää lenkillä ennen kouluun menoo eli joksus 6.45 aikaan...Sitten kun tulee kotiin 15-15.30 aikaan käytää heti lenkillä!
Pärjäsikö koira tuon ajan ja voiko viikonlopunaikana opettaa sisäsiisteyden?
Otamme kesällä tai ennen kesää koiran Niin JOS ottasimme tiibetinspanielin niin Voiko viikon lopun aikana opettaa sen sisäsiistiksi?
Kun esim jos hakesimme koiran vaikka torstaina ja lähtisimme kouluun/töihin maanantaina...Niin voiko koira oppia tuossa ajassa sisäsiisteyksen ja ettei sasi purea mitään rikki?
Kun arkisin on poissa joku jo 7.15 ja kotiin tullaan 15-15.30 aikaan niin voiko pidätellä sen ajan ettei tekisi mitään?Vanhemmat käyttäis koiraa heti kun herää eli joskus klo:4-5 ja kun vanhin lapsista herää käyttää lenkillä ennen kouluun menoo eli joksus 6.45 aikaan...Sitten kun tulee kotiin 15-15.30 aikaan käytää heti lenkillä!
Pärjäsikö koira tuon ajan ja voiko viikonlopunaikana opettaa sisäsiisteyden?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eipä se koira ihan neljässä päivässä sisäsiistiksi opi. neljän kuukauden ikäisenä se alkaa pikkuhiljaa oppia mut siltikin voi pieni liru päästä silloin tällöin. koiranpennun sisäsiistiksi opettamiseen on monia keinoja, mut paras tapa on että aina syömisen jälkeen odotat joku 15min ja menet ulos sen koiran kanssa. Ja tietty aina leikkiessä voi joskus ilopissa päästä ku se innostuu. Jos ette oo valmiita töiden jälkeen muutamaa lätäkköä ja kakkakasaa korjaamaan niin ehkä parempi että jätätte sen koiran hakematta. ja tokihan pienet aina jotain närsii mutta kannattaa pienestä pitäen opettaa mitä saa närsiä. kivoja puruleluja ja pikku luita tai jotain. on noi poissaolo ajat aika suuria kun on noinkin pieni pentu mut kyllähän se pärjää. tosi surkea se voi alussa olla kun se on just erotettu emostaan ja sit joutuu viel koko päivän olee yksin. parempi olis et sitä pentuu alettais pikkuhiljaa totuttaa pidempiin ja pidempiin poissaolo aikoihin
ethän pientä vauvaakaan saa pissimään pottaan..
Kyllä siinä muutamia kuukausia menee kun pentu pysyy pidättämään tunteja. Pistä paperit lattialle ja aina kun pissa tulee, nosta paperille. pikkuhiljaa se sen tajuaa kyllä.
järsimisestä..heti kun pentu järsii jotain kiellettyä, sanot tiukasti ei (ei saa huutaa kuitenkaan) ja annat vaikka lelun tai luun tilalle. Kun jätätte pennun yksin sen voi rajata vaikka pelkästään eteiseen tms yhteen huoneeseen, En nyt tarkoita että esim, vessaan mutta sillai että laittaa aidat/portit että pentu näkee muuallekin.
Heti kun pentu on kotiutunut, kannatta harjoitella tuota yksin oloa. pieniä aikoja kerrallaan ettei pentu pelästy! voi jättää vaikka radion päälle että se kuulee jotain ääntä.
En usko että ne oppivat sisäsiistiksi ja pureskelemattomaksi niin lyhyessä ajassa. Parilla tutullani nimitäin on tibsu. Olen hoitanut niitä ja se on yleensä toedlla itseppäinen rotu.
MOI!
Elikkä mulla on 14,5 vuotias tiibetinspanieli tyttö joten paljon olemme kokeneet yhdessä. Silloin kun koiramma tuli meille se joutui jäämään viikonlopun jälkeen yksin. Siinä ei ollut ongelmia ja sisäsiistiksi oppi melko nopeasti, sanomalehtiä vähenneettiin pikkuhiljaa, siten että aina mentiin kohti ovea. Mitään eroahdistuksia tms. ei tullut, mutta se mikä oli melko tärkeä pointti, että kukaan tuttava/ vieras ei tullut pentuamme katsomaan emmekä vieneet sitä minnekään ennen kuin se tottui meihin. Näin hän oppi siihen, kuka on hänen perhettään ja kuka komentaa. Joskus neiti järsi pöydän jalkoja, mutta lopetti sen kun sivelimme etikkaa niihin, jolloin maku oli aika karmaiseva. Kengätkin häntä kiinnostivat, mutta kun annoimme äidin vanhat tohvelit hänelle riepoteltaviksi, jäivät muut kengät rauhaan.
Tiibetinspanielin hankkimista kannattaa harkita, kasvatuksessa täytyy olla todella määrätietoinen, sillä kyseessä on todella itsepäinen ja toisinaan kenkku rotu. Meillä on onneksi kaikki mennyt hyvin, eikä neiti ole vanhanakaan kiukkuinen. PItkiä lenkkejä tipsu kaipaa ja aktiviteettia, jotta sillä pysyy mieliu virkeänä. Rotu on seurallinen ja aistii mielialoja todella hyvin, kuitenkin se on määrätyllä tavalla itsenäinen. Kannattaa varautua siihen, ettei se kasvatus jää pentuaikaan, vaan meilläkin on ollut muutaman kerran yhteenottoja kun neiti on kokeillut et kumpi se pomo olikaan.
Loppujen lopuksi tiibetinspanieli on aivan mahtava rotu ja itse aion aina pysyä siinä rodussa. Tipsusta saa uskollisen ystävän, joka puolustaa omiaan, kunhan on sen arvoinen itse. Suuri koira pienessä vartalossa. Ja hyvin tietoinen itsestään ja toisinaan ylpeä ;) Mielelläni kerron lissä jos kiinnostaa.