Siitä on kauan,
kun viimeksi näin hymysi ja
tunsin kosketusesi ihollani.
Silti muistan sen vielä selvästi,
ihan kuin se olis ollu eilen.
En vieläkään voi hyväksyä ettei
meitä enään ole, eikä tule
koskaan enään olemaan!
Mutta silti aina haaveilen, vaikka
tiedän se satuttavan aina vaan
enemmän ja enemmän pientä sydäntäni.
Ikävän tuoma tuska on loputonta...
Samoin rakkauteni sinuun.
kun viimeksi näin hymysi ja
tunsin kosketusesi ihollani.
Silti muistan sen vielä selvästi,
ihan kuin se olis ollu eilen.
En vieläkään voi hyväksyä ettei
meitä enään ole, eikä tule
koskaan enään olemaan!
Mutta silti aina haaveilen, vaikka
tiedän se satuttavan aina vaan
enemmän ja enemmän pientä sydäntäni.
Ikävän tuoma tuska on loputonta...
Samoin rakkauteni sinuun.
Vastaukset 1
Vanhimmat
hyvä runo!!
ja tuo edellinen myös:)
oliko se "ikävä" tai joku vastaava:)