Vanha mies

Hän oli jo vanha mies hopea hapsi
tiesi olevansa taas jo melkein kuin
lapsi.
Ajahammas purrut oli häntä takana
oli jo hurja nuoruus ja pojan hullu rohkea
suoruus.
näin tuumi vanha hopea hapsi tuumi
olinhan sentään nopea lapsi.
Hänellä oli kerkeä kieli nopea ja
ilkeä mieli.
Kukaan hänestä pitänyt ei paitsi naiset, sen vei
tuo ilkeä sanainen nuoruus miehen kielen suoruus.
Hullu oli tuon miehen nuoruus, naiset häntä
kiittää. vaikka pentuja hän mailmaan
siitti moni onneaan kiitti, että se oli viimmeinen
riitti, sitten hän poistui nauroi ja kiitti.
Nyt vanhana miehenä hän luojaansa kiitti,
että kuulla sai, kun se soi viimmeinen biitti.
Tämä kaikki hänelle riitti hän kiitti ja poistui
taakse viimmeisen esiripun.
Hän kiitti itsensä hirtti , enempää et
hänestä irti saada voi.
E.R