kammo

kannattaisi yrittää voittaa pelko ja lukea vaikkapa sitä lehteä, josta on ennen pysynyt kaukana. Yritä löytää hämähäkeistä jotain hyvää tietoa ja ajattele, ettei ne voi tehdä sinulle mitään pahaa. jos tämä ei auta, en ainakaan minä voi asialle mitään.

Kyllä tuommoisen hysterian takana on jotain muuta kuin pelkät hämähäkit. Suosittelen ottamaan yhteyttä mielenterveydenammattilaisiin, jotta pääset pohtimaan ja ruotimaan asiaa perinjuurin. Mitähän sinulle on tehty pienenä ?

juu.. itedän kyllä tuon kaamean tunteen!! itse olen aina inhonnut hämähäkkejä, fobiaksi voisi sitä kammoa suoraan kutsua. hämähäkkikammo rajoittaa elämäääni aivan liikaa, ja siksi haluankin siitä EROON! kesä olisi muuten ihanaa aikaa, antaa ovien ja ikkunoiden olla selällään ja nauttia ruohikolla auringon lämmöstä. mutta ehei- on olemassa nämä kahdeksanjalkaiset otukset, jotka pilaavat kaiken. kauniille kallioille sun muille ei ole menemistä... minäkin pelkään todella paljon pelkkiä hämähäkkien kuvia. en niitä kirkumatta pysty katsomaan, en niitä voi edes kynän päällä koskettaa...
kaverini kanssa pari viikkoa sitten aloitimme fobiasta eroon pääsemisyrityksen. katselimme samoja kuvia koko ajan, ja niihin totuttuamme ne ei pelottanut enään NIIN paljoa... siirryimme nettiin, etsimään uusia kuvia. googleen hakusanaksi grammostola, niin löytyy paljon hämähäkkiaiheisia linkkejä/kuvia. huusin ja kiljuin, sätkin ja pompin niitä katsellessani, se oli yhtä painajaista, kyllä... mutta pikku hiljaa nämä tarantellat eivät enään vaikuttaneet niin pelottavilta... ainakaan kuvissa... olimme tätä kuvajoogaa haroittaneet jo viikon jos toisenkin, kunne späätimme mennä erääseen tropicaarioon tutkastelemaan OIKEITA, eläviä tarantelloja. katselimme käärmeitä ja muita "mukavia" otuksia. kun hämähäkkiterraariot pomppasivat silmille, pidimme toistemme käisistä kiinni ja suorastaan itkien minäkin pakottauduin terraarioon katsomaan aitoa hämppyä. tarantellaa. monen monta kertaa juoksimme kauemmas ja kiljaisimme, mutta kyllä se siitä. totuimme näihin karvaisiin kahdeksanjalkaisiin, jotka eivät (luojan kiitos) liikkuneet.

näin saimme aikaseksi tarantellakammon häviämisen. mutta yhden virheen tein -unohdin kokonaan suomen hämähäkit. niitä pelkään edelleen yhtä paljon, itse asiassa enemmän. ne vain ovat niin... pelottavia, kamalia...

tiedän kuitenkin tunteesi! toivottavasti oli apua...

Ei tietysti aina ja ehkä asennekin voi olla vähän väärä sana.

Itselläni on ollut lievä hämähäkkipelko joskus. Miehelläni on myös ehkä yhä, mutta meille on tulossa nyt ensimmäinen hämähäkki. Itsekin tietoisesti käytin tuota totuttelukeinoa. Kävin www.herppi.net osoitteen takana olevalla foorumilla ja lueskelin ihmisten kokemuksista hämähäkin omistamisesta ja muusta. Vähitellen siirryin kuviin ja ulkona hämähäkin nähdessäni pysähdyin aina katsomaan sitä hetkeksi. Koetin vain unohtaa, että edes inhoan niitä ja siitä se sitten lähti.

Joskus varsinaisille fobioille on kyllä vaikeaa itse yksin tehdä mitään, mutta jos saisi jonkun toisen kammoisen tuekseen, niinkuin joku oli tehnytkin, niin se voisi auttaa. Kyllä se vähän turhan paljon rajoittaa, jos joutuu sen takia muuttamaan, että tietää toisen omistavan lemmikkihämähäkin. Vaikkeivät häkkiset varsinaisia lemmikkejä olekaan.