Miten päästä ihastuksesta yli??

Hei ketjun aloittaja! Oon 17v poika ja suosittelen että luet tämän pitkän paasauksen, koska tästä saattaa irrota sinullekin jotain hyötyä...

Olin ite käytännössä koko ylä-asteen ihastunut luokallani olevana tyttöön joka oli luonteelta niin hyvä että parempaa tuskin tulee ikinä vastaan...
Itse en erinäisistä syistä ikinä kertonut tunteistani tai mitään muutakaan kummempaa juteltu ja täytyy sanoa että jäi kaduttamaan. Nyt olen menossa lukion 3. Luokalla ja koska tää tyttö oli oikeasti niin ihana ja kaiken lisäksi häntä jopa vähä kiusattiin( tuskin ihastumisen takia, vaan muista syistä), nii näin yli 2 vuoden jälkeen itselle tuli tosi kova into lähettää viestiä että kuinka kiva oli ja jne. En siis ajatellu kertoa hänelle että olin ihastunut vaan muuten vaa haluaisin saada hänelle hyvää mieltä, koska hän oli poikkeus tyttö ihan luonteelta. Ja nyt vaikka on hitollinen himo lähetää hänelle viestiä jossa sanoisin kuinka kiva hän silloin oli niin silti epäröin koska siitä tosiaan on jo 2 vuotta, niin kyllähän se oudolta tuntuu. Mutta saa nähä kuinka teen...

Tarkoitan että liian kauan ei kannata odottaa ja jos pojalta on nyt loppunu ylä-aste nii voithan sinä ehdottaa vaikka tapaamista? Koska et välttämättä nää tätä poikaa enään ikinä, jotenka ei ole sinänsä paha vaikka se kieltäytyis tai jotain. Jos et tee mitään niin sitä kadut varmaan enemmän. Ainakin itseä kaduttaa että tunsin niin ihanan tytön ja en koskaan kertonut hänelle että olin pahasti ihastunut häneen ja olis ollu niin mukavaa tehdä hänelle hyvä mieli kertoen kuinka ihana hän on! 😪 Ja tota kun olin 9 luokalla niin yksi varmaan 7-8 luokkalainen tyttö katteli suht usein päin. En tiedä miksi ja ei se musta oudolta olis tuntunu vaikka olis kertonut tykkäävänsä tai jotain. Olis ollu vaa kiva kuulla jos se olis kertonut jotain tollasta 😉
Toisaalta meitä poikia on paljon erilaisia että jotkut voi suhtautua erilailla mutta jos oot jo snäpänny sille nii ei se olis välttämättä mikään maailmanloppu.

Ja vielä yksi juttu liittyen näihin.

Lukiossa ihastuin melkein heti taas yhteen luokkalaiseeni tyttöön. Puoli vuotta lukiota käytyä tajusin että olen ihastunut häneen ja pahasti. Tämä ilmeni mm. Sillä että tein kaiketi joka päivä parin tunnin lenkkejä, jolloin mietin todella paljon tätä ihastusta. Viime syksynä olin jo aivan liian pahasti ihastunut häneen. En pystynyt tunneilla keskittymään kunnolla jos hän oli samalla tunnilla, joudun hyppytunneilla tehdä yli 30min pituisia stressikävelyjä että saisin ajatukset muualle että voisi ensitunnilla keksittyä tehtäviin. Lopulta oli jopa sellanen tunne että kun jouduin tämän tytön kaa esim. Keskustelee niin se laukaisi niin voimakkaat tunteet että tytön läheisyydessä vatsa meni aivan sekaisin jonka takia jouduin mennä kesken ruokatunnin ripulia paskomaan. Olin siis aivan ihastunut.

Sitten tajusin että ei tästä tule mitään... En kyennyt oma alotteisesti juuri puhumaan hänelle koska minun piti miettiä etukäteen mitä sanon koska muuten olisin sekoillu sanoissa niin paljon että se olisi ollu itselle vähän kiusallista. Onneksi hän tuli välillä puhumaan jotain ☺️ Ne oli viimeisten 2 vuoden mukavimmat muistot ja niitä on tullu muisteltua esim. Uimahallin porealtaassa tai saunassa, kymmeniä tunteja viimeisen vuoden aikana...

Tajusin että muutoksen on tultava. Tiesin että ihastun harvoin ja jos ihastun niin se kestää kauan. Edellinen kesti yli 2 vuotta ja sitä edellinen 4-5 vuotta. Tajusin että en pysty keskittymään opiskeluun kunnolla ennen kuin saan tunteet poies. Niinpä päätin että meen kertomaan hänelle että oon ihastunut siihen. Lähetin hänelle viestiä että mä halusin keskustella sun kaa yhestä asiasta koulussa huomen kahden kesken koulun jälkeen koska pidän sua luotettavana sen perusteella mitä susta tiedän. Hän sanoi että tottakai on valmis ja niin sitä sitten koulun jälkeen menin kertomaan pienen lämmittely puheen jälkeen että olin ihastunut häneen. Sen kertominen oli tosi vaikeeta. Jalat tutisi/tärisi niin paljon että ihme että pysyin ees pystyssä (tosin ei sitä ilmeisesti ulospäin huomannu) ja sen suusta ulospäästäminen oli niin vaikeeta että jouduin 2 kertaa lopettaa lauseen kesken ja sanoa hänelle että sori kun mä sekoilen nii paljon mut hitto tän sanominen on nii vaikeeta. Sit lopulta sanoin sen ja katoin jopa suoraan silmiin sen sanoessa...

Tyttö ei ollut kiinnostunut siinä mielessä ja no ei siinä juteltiin ehkä 15min saman kotimatkan aikana. No sen jälkeen ei olla puhuttu juuri mitään. Tästä on jo yli puoli vuotta ja nyt kyllä häiritsee kun jäi tälläiset kiusalliset välit. Toki tähän saattaa vaikuttaa se että tämän jälkeen kun kerroin tämän niin ajattelin että jos tyttöä ei kiinnosta niin jätän hänet rauhaan. Siksi en edes halunnut katsoa häntä silmiin koska ajattelin että hän kokisi sen ehkä ahdistavaksi. Ja joudun olemaan vielä vuoden samalla luokalla...

Mutta vaikka jäi näin kylmän oloiset välit nii koin tämän paremmaksi ratkaisuksi kuin että olisin jättänyt sanomatta. Toivon että tää tieto auttaa.

Mulla on ihan sama ongelma kun oon ollu ihastunu 4VUOTTA saamaan poikaan niin tuntuu kyl pahalta.