Miten olette ratkaisseet asian. Tiedetäänkö töissä lesboudestasi vai salaatko sen? Miten päädyit ratkaisuusi?
Töissä kaapissa vai esillä
Anonyymi
79737
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 79
Vanhimmat
Osa tietää ja osa ei. Ne tietää, jotka itse sen päättelivät. En varsinaisesti salaa, mutta en tuo myöskään esille.
Seksuaalinen suuntautuminen ei ole se oleellinen asia työelämässä joka täytyisi olla esillä ja kaikkien tiedossa... jos sen esille tuominen on sinulle tärkeää, niin ok...
Itse en seksuaalisuuttani ole julistanut, osa tietää osa ei... katson että se on oma yksityisasiani...
Noinhan se on, mutta uudessa työpaikassa joutuu aina miettimään mitä tuo esille ja miten esim kahvipöydässä juttelee asioita. Sama juttu, kun tulee uusia työkavereita..tietysti on yksityisasia, mutta kiinnostaa miten muut on ratkaisseet tilanteet.
Siinäpä se kun sitä ei tarvitse tuoda esille...
Kas kun asia tulee väistämättä esille tuomattakin, jos seurustelee tai asutaan yhdessä. Juttelen avoimesti kahvipöydässä ja tulee puheeksi muutenkin. Miten muuten kuulumiset kertoo? Salaamiselle ei ole järkevää syytä nykyään, päinvastoin vai asutteko Tuupovaarassa? Jo peittelee tarpeettomasti asioitaan, siinä vasta silmätikuksi tulee jos sitä pelkää.
No, jos jotkut työskentelee aloilla joissa ei muutenkaan puhuta omia asioita edes tauoilla. Silloin ei tartte edes miettiä asiaa..
Eihän sitä salata tarvitse, tuo ihmeessä asia esille siellä kahvipöydässä jos keskustelu sitä edellyttää tai haluat jostakin syystä sen tehdä...
En minäkään sitä salaile, mutta en myöskään sitä julista... jos sitä tuo liikaa esille se saattaa jopa olla negatiivinen asia, vielä moni ihminen elää viime vuosituhannella....
Ihan voi käyttää omaa järkeä, tee mitä teet mutta tee se provosoimatta ja hyvässä hengessä... ❤️
Tässä aloituksessahan on lähdetty siitä oletuksesta, että työpaikalla ollaan puheissa. Muuten koko kysymys on tarpeeton. Missä muka ei puhuttaisi, no ehkä vakituisessa etätyössä,mutta siinäkin on palaverit.
Niin olen kyllä kuullut jonkun tulleen savustetuksi ulos työstään, kun uskovaisille työkavereille selvisi, että työkaveri on homoseksuaali. Ei kuulemme korostanut asiaa mitenkään töissä, mutta ei keskusteluissa salannutkaan vaan kertoi taidenäyttelyistä ym käynneistä puhuen puolisostaan tämän etunimellä..
Kuka tässä on provosoinnista on puhunut? Jos ilmaisee suuntautumisensa, kuten heterotkin onko se provosointia? Elät itse viime vuosituhannella ja jos muut tekisivät samoin, oltaisiin pakotettuja kaappiin kaikki. Jos työkaverisi kertoo käyneensä kumppaninsa kanssa leffassa, onko se provosointia tai julistamista?
Onneksi ei tarvitse asua jossakin uskovaisten kansoittamassa maaseutupitäjässä. Muuttakaa pois niistä, heikot työmahdollisuudetkin ja tuppukyläinen mentaliteetti.
Nythän sinä provosoiduit 😄...en ihan tuota tarkoittanut...
eli kun asian tuo esille, vaikka siellä kahvipöydässä, niin se kannattaa tehdä hyvässä hengessä ja vastapuolta provosoimatta...
ja tämän kirjoitin ihan hyvässä hengessä...
En provosoitunut, esitin kysymyksiä.
Kukaan hetero ei kyllä ole minulle kertonut suuntautumisestaan työpaikalla... jotenkin tuntuu että asia on tärkeä vain lepakoille...
Kas kun se tulee esiin kertomattakin, jos sanon olleeni Maijan kanssa konsertissa. Näin toimii myös heterot vai puhuvatko heterot muka aina neutraalisti kumppanista tai puolisosta nimeä mainitsematta?
Minun mielestä juuri heterot tuovat kovastikin esille työpaikallaan kenen kanssa ovat tehneet mitäkin viime viikonloppuna...
Miksi työkavereiden pitäisi tietää, että olet ollut/olet menossa konserttiin Maijan/Mikon kanssa?
Vitsit mulle tuli älynväläys sun kommentista. Tajusin juuri, että en ole puhunut heteroelämässä koskaan puolison nimeä käyttäen, olen puhunut hänestä jokseenkin etäisesti kiertoilmauksia käyttäen. Joku siinä vain tuntui väärältä edes sanoa, itseäni eniten huijannut.
Kun ihastuin naiseen halusin aina puhua hänestä nimellä (vaikka osottautui yksipuoliseksi).Hänen nimi oikein tuntui suussa hyvältä ääneen sanoa.
Näin tapahtuu, itse en voisi olla yksissä naisen kanssa joka vaatisi elämään kaapissa. Tottakai on voitava puhua normaalisti menoistaan.
Taidat olla yli 60v vanhanaikaisista mielipiteistä päätellen. Jos olet nuorempi mitä naisystäväsi/puolisosi ajattelee siitä, että vähättelet hänen olemassaoloaan?
Samaa mieltä, loukkaantuisin jos kumppani suhtautuisi noin, mutta kai jotkut hyväksyy.
Jos puoliso on,samanlainen asian piilottelija..
Tulee esiin tavallisessa puheessa, ajattele, työkaveri kertoo lounaalla olleensa viikonloppuna Mikon kanssa ravintolassa illallisella ja vastaan, että olimme Maijan kanssa konsertissa. Tuppisuunako pitäisi istua työpaikalla?
Oma nykyinen kumppani kuuluttaa joka paikassa suhdettamme, ei haittaa mitenkään. Rakastuneena haluaa puhua asiasta, puhun itsekin ja nimellä toki millä muuallakaan, henkilötunnustako pitäisi käyttää.
Vahingosta viisastuneena kuulostelen kyllä ensin työkavereiden mielipiteitä, ennenkuin kerron mitään puolisostani... kahdeksisen vuotta sitten minut suorastaan savustettiin työpaikastani asian tultua julki...
mitä kauempana hesasta asut, sitä varovaisempi kannattaa olla, valitettavasti...
Näinkö on jossakin edelleen, järkyttävää. Miten esimies ja luottamushenkilö toimivat tässä tilanteessa?
Pienessä työyhteisössä jossa kaikki ovat ahdasmielisiä, ei kyllä tukijaa löydy kenestäkään...
Minulle helpointa oli irtisanoutua ja etsiä uusi työpaikka...
Pääkaupunkiseudulla tuskin tämmöiseen tilanteeseen joutuu... ymmärtäisitte tekin miten hyvässä asemassa olette...
No eihän se, että kenen kanssa käyt konsertissa kerro sun seksuaalisesta suuntaumisesta mitään ellet sitten lisää että konsertin jälkeen rakasteltiin.
😂 oliski hyvä ku kertois ensimmäistä kertaa työpaikalla naisystävästään, et oltiin Maijan kanssa konsertissa. Sit jos tulis pitkä hiljaisuus kahvipöytään, laukaisis siihen päälle. Sit mentiin kotiin ja rakasteltiin, ettei nyt jää kenellekkään epäselväksi. Rennosti vaan räväyttäisi. Pitääkin käyttää tämä tilaisuuden tullen, vähän shokeerata, jos on turhaa jäykistelyä. Yleensäkkin kaikki pönötys ja sievistely on ihan turhaa teatteria.
Mun kokemuksen mukaan osa siitä turhasta jännitteestä johtuu siitä, että homoseksuaalit itse jännittää miten puhua luontevasti asiasta ja sit työkaverit rupeaa jännittämään, miten nyt suhtautua tai kommentoida luontevasti.
Tuota vähän pelkään, että kaikki ei suvaitse ja jos riittävän moni vaihtuu samassakin työpaikassa niin suvaitsevailmapiiri voi myös kääntyä päinvastaiseen päin.
Tää sai nauramaan ja sieluni silmin näin työkavereiden reaktiot mielessäni.
Voi olla, että muutamalla menis kahvi väärään kurkkuun, joku vois alkaa nauramaan vedet silmissä ja joku varmaan suuttuis ja lähtis pois ja pitäis etäisyyttä. Silläpä sais nopeasti erotettua jyvät akanoista.
Uudessa paikassa kerron vähitellen, en heti kaikille. Annan ihmisille tilaa tutustua minuun ihmisenä, lesbous on vain pieni osa, mutta tulee kyllä esille, jos puhutaan muustakin kuin työasioista. Vaimoon viittaan etunimellä, eivätköhän tyhmemmätkin tajua :D
Juuri näin...
kypsästi ajattelet asian....
En mitenkään salaile asiaa..
Mut tällä hetkellä kun en seurustele niin eipä se juuri esille tule. Eri asia jos seurustelisin niin tottakai siinä se tulee luonnollisesti esille.
Kyllä melkein kaikki taitaa tietää, meidän työpaikalla on hyvä yhteishenki ja höpinää riittää. Itselle kun tuo on neutraali asia, niin olen tuonut ilmi, jos keskustelussa se on ollut jotenkin olennaista.
Juuri näin minunkin kohdalla... ja osa tietää ja osa ei ehkä.. parisuhteessa ollessani korjasin usein, että olen naisen kanssa, jos joku kysyi miehestä. Muuten tulee sitten esille jos olennaista.
Olen isossa (hyvin vapaassa )työpaikassa töissä.
😳Olen yllättynyt. En olisi voinut kuvitellakkaan, että joku vielä miettii nykyaikana tälläistä asiaa. Luulin, että lesbot normaalisti juttelee perheestään työpaikoilla, siinä määrin mitä nyt luonnollisesti puheeksi tulee. Puhukaan vaan normaalisti ihan omina itsenänne, usein se lopulta muuttaa toisin ajattelijoiden ajattelua, kun näkee lähipiirissä homoseksuaaleja. Oma kokemus entisenä toisinajattelijana on, että jopa kirkon työntekijöistä suurin osa hyväksyy ja puolustaa homoseksuaaleja. Muissa työympyröissä varmaan vielä enemmän on järkeviä.
No eikös täällä moni ole sanonut että ei salaile asiaa ja se tulee puheeksi sitten luonnollisesti jos tulee.
Ei kaikilla ole tapana puhua omista yksityisasioistaan riippumatta onko hetero tai lesbosuhteessa.
Juu ei yksityisasioista paljon työpaikoilla puhuta. Yllättävän paljon tässäkin ketjussa mietitään miten asia kerrotaan vai kerrotaankin. Luulin, että tämä on päivänselvä asia, koska itse en miettisi hetkeäkään.
Kyllä monilla työpaikoilla puhutaan paljon yksityisasioista, puheliaammat enemmän. Jos on parisuhteessa, asia tulee tietysti esiin, mutta sinkkuna ei välttämättä tule, vaikka ei salaakaan, jollei itse erikseen ala kertomaan.
Monella työpaikalla sinkkua pidetään automaattisesti homoseksuaalina (vaikka ei olisikaan), sillä eihän hetero voi olla naimaton (ja lapseton).
Mitä? 😂 En oo kuullutkaan tuollaisesta..
En ole erikseen kertomalla kertonut missään työpaikassa suuntautumisestani, saa tulla esiin luonnollisesti silloin kun tulee. Millään tavalla en salaakaan asiaa.
Juu en minäkään ymmärrä näin sinkkuna missä välissä kertoisin et olen lesbo. 😅
Koska en ymmärrä vaan oikeasti sitä koska eihän heterotkaan niin tee.
Jos olisin parisuhteessa niin todellakin kertoisin. 🥰🥰🥰
Sama juttu, kun on sinkku niin eipä tuossa ole paljon kerrottavaa.. Eikä ole mitään tarvetta asiaa mainostaa niin kuin ei heterotkaan tee.
En edes aloittaisi suhdetta, jos toinen vaatisi olemaan kaapissa työpaikalla. Aivan naurettavaa piilottelua.
Olisihan se aika loukkaavaa. Tulisi mieleen olenko toiselle ihan nolla.
Täysin samaa mieltä, en katselisi naista jolla noin huono itsetunto.
En ymmärrä mitä yksityisasiat kuuluu työkavereille/työpaikalle? Ei tulis mieleenkään alkaa siellä raportoimaan yksityisasioitani. Vaikka olisin ihan hetero.
Ihan ihmisen elämää, miksi pitäisi pingottaa. Aika kylmäkiskoinen tai kulisseissa ihminen on, jos ei koskaan missään kohtaa raota inhimillisempää puolta itsestään. On paljon neutraaleja aiheita arjesta, joista voi työpaikalla puhua, vaikkei haluaisikaan sen enempiä avautua.
Ystävät ja läheiset on erikseen, joiden kanssa mennään pintaa syvemmälle. Hyvän työilmapiirin luomiseksi voi silti näyttää itsestään myös hieman inhimillisempää puolta työkavereille.
Joo ihme jäykkiksiä osa tällä palstalla, aina työpaikoilla kumppaneista puhutaan ja mitä on tehty.
Mitä ihmeen inhimillisempää puolta? En minäkään puhu mistään ihmissuhteistani työpaikalla, eikä mielestäni vapaa-ajan tekemisenikään tai muu työpaikan ulkopuolinen elämäni kuulu työkavereille. Jostain työhön liittyvästä voin jutustella, mutta yksityisasiani haluan pitää itselläni.
Miksi asiat pitää tulkita noin pahantahtoisesti? Ihmisiä on erilaisia ja erilaisia käsityksiä yksityisyydestä.
Kun tulee puheeksi, tulee puheeksi. Lähinnä elämäntilanteen kautta. Mikäli on kumppani small talkissa työpaikalla kertoillaan tapahtuneita, käytiin siellä ja täällä, oltiin mökillä jne. Sinkkuna ei niinkään tule esille.
Edellä mainittu menee automaattisesti, en koe tehneeni sen suurempaa ratkaisua asian suhteen.
En varsinaisesti salaile, mutta en myöskään mainosta tai ota puheeksi ellei asiaa tiedustella. Luulen että moni huomaa asian minusta kyllä. Saa varmaan sellaiset vibat, että kumma jos ei huomaisi. :D
En ole kertonut kenellekään. Olen sinkku, joten ei ole ollut luontevaa hetkeä kertoa. Jos olisin parisuhteessa, voisin mainita asiasta. Puhuvathan muutkin kahvipöydässä, miten olivat miehen/ukon/isännän/Erkin kanssa kaupassa eilen.
Kertominen kyllä vähän pelottaa, koska asun Pohjanmaalla pienellä paikkakunnalla ja täällä on osalla aika vanhoilliset mielipiteet. Olen kuullut näitä juttuja töissä.
Joku voi päätellä suuntautumisestani stalkkaamalla fb-profiiliani, mutta moni ihan heteroystävänikin on laittanut profiilikuvaan sateenkaarilippuja ja kuuluu vähemmistöjä tukeviin ryhmiin.
Kyllä ihan pk-seudullakin on työpaikoilla syrjintää työpaikoilla seksuaalisen suuntautumisen suhteen. Esim. omalla työpaikallani. Virallisesti meillä ei ole homoseksuaaleja töissä, vaikka esim. omasta parisuhteestani kaikki tuntuvat tietävän. En ole salaillut asiaa, mutta se vaietaan kuoliaaksi.
Tämä on todella sääli, sillä työkavereista on ihan oikeitakin ystäviä. Teemme vapaa-ajalla yhteisiä juttuja, mutta esim. saunailloissa ja majoituksissa minua syrjitään, koska tietenkin lesbo jahtaa kaikkia naisia... Koen myös, että eteneminen uralla on tyssännyt tähän asiaan.
On jäänyt elävästi mieleen, kuinka eräs työkaveri kertoi vaihtaneensa kadun puolta kun joku naispari oli kävellyt vastaan käsi kädessä. Asia oli ällöttänyt häntä niin paljon.
Koen, etten voi olla täysin oma itseni töissä, enkä voi näin ollen myöskään käyttää täyttä potentiaaliani tässä ympäristössä.
Teillä sentään homoseksuaali saa olla ylipäätään töissä. Monella työpaikalla homoseksuaali saa kenkää, vaikka ei olisi kenellekään avoimesti edes jutellut asiasta. Riittää kun vapaa-aikana käy homobaarissa, treffeillä samaa sukupuolta olevan kanssa tai juttelee töissä samaa sukupuolta olevan kanssa niin seuraavana päivänä potkut tai vähintään kaikki työvuorot pyyhitty työvuorolistasta.
Hieman provo vastaus.. "juttelee töissä samaa sukupuolta olevan kanssa ja tulee potkut...." uskokoon ken haluaa..
Kuulostaa ihan mahdottomalta minustakin, tämä vaikuttaa muuten kiinnostavalta keskustelulta, täytyy lukea, kun on enemmän aikaa.
Ehkä jossain runtilistatyössä vois käydä noin, jos on nollatuntisopimus ja kutsutaan töihin tarvittaessa. Niitä on muistaakseni myyjillä ja ravintolatyöntekijöillä.
Älä kehtaa keksiä, mistä kukaan tietää treffeistä ym jos et kerran ole kertonut mitään ja töissä on juteltava työn takia.
Millä alalla työskentelet?
Älä viitsi keksiä perättömiä. Vaikka työsopparissa olisi minimitunnit määritelty niin nekin voidaan viedä alta, koska naama ei miellytä tai on homo tai halutaan oma kaveri tilalle. Ja turha huudella, että liity liittoon, liitto auttaa. Ei auta. Eikä auta oikeusasiamies, tuomioistuin eikä mikään muukaan instanssi.
Todella ikävä kuulla, että vielä tänäkin päivänä osa täällä joutuu kärsimään syrjinnästä suuntautumisensa takia. Itse olen kaupan alalla ja ihan todella myönteinen ilmapiiri huolimatta siitä, että suurempi osa on heteroita. Pomoissakin on ollut seksuaalivähemmistöön kuuluvia, ja rivityöntekijöissä myös. Työpaikallani varmasti puututtaisi syrjintään hanakasti, jos semmoista ilmenisi. Työyhteisön keski-ikä on kyllä aika nuori, ehkä silläkin on paljon vaikutusta.
Tämä teksti varmaan keksitty, koska eihän kukaan oikeasti kaupan alalla työskentelevä kirjoita siitä nettiin ja huutele kovaan ääneen, vaikka siinä mitään salattavaa ei olisikaan.
Jännä miten jo heti aamusta alkaa mieletön tenttaaminen ja yksityisasioiden kirjoittele suomi24 palstalls ja iltapäivälehdissä.. Ei päivääkään etteikö nämä hyeenat olisi utsimassa ja lörpöttelemässä yksityisasioita nettiin.
Jaksamisia sulle vaan, näyttää olevan rankkaa.
Heippa! Itse aina ollut avoin, enkä ole joutunut kertaakaan syrjinnän kohteeksi , tai jos olen niin olen täysin jättänyt sen huomiotta. En nyt ensimmäisenä huutele asiasta, eihän heterotkaan kuuluta että seurustelee miehen kanssa tai hei olen kiinnostunut miehistä. Yleensä, kun tutustuu ja näin ni se vain luontevasti tulee sitten puheeksi. Kaikkien kanssa koskaan varmasti asiasta edes puhu töissä. Töissä on aika paljon työasioita eikä niinkään yksityiselämää.
Minusta suuntautumisen esille tuleminen työpaikalla riippuu paljon siitä, onko parisuhteessa. Jos on sinkku, asia ei välttämättä tule mitenkään esiin, ja jos taas on parisuhteessa (naisen kanssa), se tulee itsestään puheeksi, jos on sellainen työpaikka, missä ollaan kontaktissa työkavereihin. Minulla on tapana puhua työpaikalla paljon muutakin kuin työasioita, mutta kaikki eivät tietty tee niin.
Jäi sanomatta, että kokisin kyllä aika hankalaksi, jos minun pitäisi jostain syystä salailla elämääni työpaikalla, koska silloin pitäisi jatkuvasti miettiä sanomisiaan, mistä tulisi todennäköisesti stressiä, kun ei voisi rentoutua hetkeksikään, lisäksi olisi tylsää, jos ei voisi osallistua keskusteluun samalla tavalla kuin muutkin.
Olen sinkku joten puhetta ei ole tullut asiasta.
Mut mietin vaan et jos seurustelisin niin mitä sanaa käytätte hänestä? Tai siis tottakai nimellä mut onko se sitten tyttöystävä vai naisystävä vai mikä 🤦♀️🤔
Jos on sinkku niin ninenomaan se aiheuttaa ensin hämmennystä miten tuollainen nainen voi olla sinkku ja sitten tulee ahaa elämys, että jaahas, homohan se on. Sama homomiesten kohdalla: jos ympärillä pyörii paljon naisia ja kertoo jatkuvasti olevansa sinkku tai ei puhu mitään puolisostaan niin heti tulee mieleen, että homohan se. Eikä tarvitse tuoda itse asiaa mitenkään esille elein, sanoin tai ulkonäöllisin seikoin. Riittää kun ei kovaan ääneen toitota kuinka oli vastakkaisen sukupuolen kanssa siellä tai täällä silloin ja silloin.
Minusta taas jotenkin erityisin outoa ja hankalaa, että pitää jatkuvasti tuoda omia henkilökohtaisia asioita suureen ääneen esille oli sitten homo tai hetero.
Miksi ihmisten yksityisasiat kuuluu työpaikalle? Eikö töissä olla tekemässä töitä eikä kertomassa yksityisasioita? Vai senkö takia ollaan palkattu, että juoruilee omat yksityisasiat ja työn tekeminen on ihan sivuseikka? Mikä mahtaa olla tämmöinen työnantaja? Helsingin kaupunki?
No jos työkaverin kanssa ollaan samassa duunissa monta vuotta 5 päivää viikossa niin on se ihme jos siinä työn lomassa ei muusta puhuttaisi kuin töistä.
Ensimmäinen oli tyttöystävä, seuraavat naisystäviä, eli iän mukaan. Näin siis minulla, mutta ei siihen mitään kaavaa ole, tietenkään.
Minä en ole huomannut tuollaista, kun nykyään on niin paljon sinkkuja heteroissakin.
Tuokin on niin yksilöllistä, minkä kokee hankalana, tärkeintä minusta olisi, että jokainen voisi vapaasti valita mistä puhuu, tai on puhumatta, ilman pelkoa oudosta suhtautumisesta.
Työaikana on taukojakin, ne ovat omaa aikaa, ja voi puhua mitä haluaa, tai olla puhumatta.