Mies on 54 naimisissa, kolme aikuista lasta, opisekelmassa eli itsenäistymässä. Minä 40, teini-ikäinen lapsi. Kumpikin liitossa. Nyt romanssi kehittymässä... Ymmärtääkö kukaan...minä en...
Rakastajatar
se toinen Nainen
753926
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 75
Vanhimmat
Jos olette kumpikin liitossa, ymmärtää voi että mieli toiseen on, mutta minä en sitä hyväksy, että toisen perään lähtee vaikka mieli tekee ja oman jättää. Ystäviä voitte olla, enempää ei.
täälläkö on pettäminen kysymyksessä
miksi olet varatun miehen kanssa. eikö muka ole vapaita . onko hyvä päänalunen kun tiedät tuottavasi tuskaa syyttömille ihmisille omalla himollasi. jätä varattu perhe rauhaan, keskity vain omaan perheeseesi, ei vaihtaen parane. mikäli voit katsoa itseäsi rehellisesti peilistä. voisit olla ylpeä varmuudestasi ettet lopukannut muita. hoida omat asiasi kuntoon. jos sama tilanne tulisi itsesi kohdalle, mieti miltä tuntuisi kun tulee kodinsärkijä. aikuisetkin lapset ja tulevat lapsenlapset tarvitsevat rehelliset ja kunnialliset vanhenmat ja isovanhenmat. en ymmärrä teikäläisiä. HÄPEÄ JA HÄPEÄ
Olen kanssasi täysin samaa mieltä muuten, mutta mies on yhtä syyllinen.
jos mies ei olisi osoittanut halukkuutta asia olisi jäänyt sikseen.
Pitäisi olla kanttia sanoa suoraan jos liitto ei tyydytä.Selän takana kähmimisessä on jotain niljakasta.
Mikään ei ole niin inhoittavaa kun pettää puolisoa joka kuvittelee asioiden olevan hyvällä mallilla.
Jokaisen pettäjän pitäisi osata asettua petetyn puolison asemaan.
mutta toinen nainen kehui miestäni että meillä menee seksissäkin hyvin!
Unohda hänet ja etsi itsellesi vapaa mies...en hyväksy jos naimississa olevan kanssa ollaan..
Itse löysin suhteen (50 ) noin 2,5, kk sitten. molemmat ollaan oltu vapaita jo pitkään..mutta näillä sivuilla ei sitäkään hyväksytty/uskottu. Mutta täyty sanoa, että olen erittäin onnellinen. Sen takia mun kirjoitukset tännekin tahtoo jäädä näille aamuyön puolille, vessareissujen matkalle,,kun käyn lukee sähköpostini ja hän nukkuu.
Tai päivälle kun hän on töissä.
Mieti hyvä ihminen tarkkaan elämääsi, ja se onko se naimissa oleva ihminen sinun arvoisesi.. mitäs sitten kun hän eroaa vaimostaan. Hän (miehen vaimo) on tavallaan niskassasi tosi pitkään. Ja jos päätät jatkaa parasta on kertoa molempien lapsille(vaikka ovat aikuisia) tilanne ja tulevaisuuden näkymät. Tämä sen vuoksi, että voivat miettiä asioita teidän kannalta..
Yhtä syyllinen se naimisissa oleva mies on
...mutta muistelen, että suuri osa meistä pelkäsi, että sinua, Pullukka, huijataan ja hyväksikäytetään eikä niin ettei oltaisi hyväksytty. Luultiin että olet tavannut jonkun feikin kun kaikki vaikutti liian hyvältä ollakseen totta... Mutta onneksi ei niin kuitenkaan ollut.
Olette molemmat liitossa? Mika ihme sinua riivaa kun haikailet toisten perheiden hajottamista?
Ehka kunnon kloriittipesu korvien valista hiukan puhdistaisi ajatuksiasi. Ole aiti lapsellesi, se on sinun ensisijainen velvollisuutesi, vaimo miehellesi (oletan etta olet joskus ollut tarpeeksi alykas avoituaksesi). Pida tuo tyhma haihattelu omana tietonasi alaka misaan nimessa tuhoa lastasi tai miestasi.
Tuolta miehelta ei seuraa tule puuttumaan, aina on naisia jotka ovat valmiita hoynaytettavaksi. Ole varma etta sina et kuulu niiden joukkoon.
Jos asiat on päässeet tuohon pisteeseen, ovat molempien liitot rakoilleet jo ennen kuin tämä nainen on alkanut haikailla "toisten perheitten hajottamista". Tässä iässä kun ollaan ei ero ole lasten tuho, eri asia on jos lapset ovat vielä pieniä. Kuka sen on määrännyt, että ihmisen tulee olla yhden kanssa koko elämänsä? Jos homma ei toimi, on järjetöntä olla yhdessä. Oman onnen haluamiseen jokaisella on oikeus ja perhe ei ole sen pyhempi kuin mukaan ihmissuhde. Velvollisuudentunto on huono päänalunen avioliitossa.
Turha syyllistää ketään
Tätä kysyn minäkin. Toisaalta on niin, että eroaahan he, koska muistan tilaston jonka mukaan joka kolmas solmittu avioliitto päätyi eroon.
Jos tosiaan avioliitto on ohi miksi ollaan edelleen yleensäkään naimisissa
työläs prosessi, ja omaisuudenjako rassaavaa, joten liekö laiskuutta että ollaan yhdessä edelleen. HAH.
Tartu tähän provoon, niin saat kitistä mielesi tyhjäksi.:))
Sinulla taitaa olla identiteettikriisi?
Ja aiheen asiaan:En ole koskaan ymmärtänyt miksi kukaan jatkaa suhteessa joka ei toimi
tartuit sitten :)
Eikait sitä ymmärräkään ulkopuolinen mikä kenelläkin on syynä sellaiseen käyttäytymiseen. Ulkopuolinen voi vain olla olevinaan viisas ja olla antavinaan viisaita neuvoja.
Asiaan, itse jatkan suhdetta säälistä, se on kylmä totuus. Mieheni ei halua päästää irti, joten jatkan ettei hän kokisi julkista häpeää omaisten yms taholta eron vuoksi. Elämme ns kulissiliitossa.
Parempi kummallekin katsoa totuutta silmiin,teillä on vielä molemmilla aikaa elää omaakin elämäänne pari vuosikymmentä
juttua huomenissa, en ehdi enempää tällä erää. mielelläni kuuntelisin mielipiteitä asiasta.
EROA ENTISESTÄ LIITOSTA JA ALOIA AINA UUSI PUHTAALTA ALUSTALTA. ET KOSKAAN RIKO MITÄÄN ETKÄ TUNGE PUUN JA KUOREN VÄLII. NÄIN ON NÄREET PETTURI
Äitini oli suhteessa naimisissa olevaan mieheen toistakymmentä vuotta,tämä mies oli paikkakunnan johtohenkilöitä ja heidän suhteensa oli yleinen salaisuus.Lopulta miehen vaimo ei kestänyt tilannetta,vapunaattona -73 hän teki itsemurhan, hirttäytyi heidän kesäpaikkansa autotallissa,ei ollut sitä ennen edes ottanut asiaa puheeksi ja juuri silloin valmisteli poikansa ylioppilasjuhlia,koko tapahtuma tuli kaikile paikkakuntalaisille herätyksenä,MIKSI teeskenneltin tietämätöntä... vanhempani eivät kuitenkaan eronneet,asuivat yhdessä isän kuolemaan asti,eivät tapahtuman jälkeen koskaan puhuneet asiasta,isä kuoli -87 syöpään,äiti esittää edelleen surevaa leskeä.... muutin kotoa -75 enkä ole käynyt paikkakunnalla sen jälkeen kuin neljä kertaa,veljen häissä,isän hautajaisissa ja hyvän auto-onnettomuudessa yllättäen kuolleen ystävän hautajaisissa.
Tämmöisillä tarinoilla pelottelu on provokaatiota pahimmoillaan.. Jos joku tekee itsemurhan, siihen on aina syyt syvemmällä kuin pelkässä petoksessa.Rakkaudesta ei kukaan murhaa itseään.
Juuri salasuhteen esilletulo voi olla niin nöyryyttävää varsinkin petetylle osapuolelle että ennen valitsee kuoleman
Jos liitossa on salasuhteilua, kumma on jos naisen päässä ei hälyytyskellot ennen soineet. Ja itsariin ei riitä syyksi miehen petos, jollei nainen ole täysin tasapainoton.Jos on tasapainoton, ei ihme, että salarakas oli kuviossa mukana ja kulissit pystyssä. Kulisseilla on taipumus sortua.
mun vanhemmat eivät älynneet erota vaikka me lapsetkin yritimme puhua heille järkeä. Ei muutakun tapeltiin ja mökötettiin. Kumpikaan ei välittänyt toisistansa tuon taivaallista, ympäristön takia piti olla yhdessä. Sellaisesta ne lapset vasta kärsivätkin.
En usko tuohon itsemurhajuttuun siten että äitiäsi voisi syyllistää, ilmeisesti tuo ko nainen oli niin riipuksissa mieheensä, mikä ei kerro aikuismaisesta otteesta elämään.Luultavasti siellä on ollut paljon muutakin kulissien takana, josta ei muut tiedä.
Tuohon aikaan naisella ei olut samoja valinnnanmahdollisuuksia kuin nykyään,ehkä tämä pojan ylioppilasjuhla oli jo liikaa,piti esittää onnellista äitiä ja vaimoa ,kulissi luhistui tosiaan mutta kenen syy,eikä tämä mies olisi osannut ymmärtää kuinka pitkälle voi vaimoaan kiusata?
Myös isääni joka ei välittänyt ja myös naisen miestä joka käytti hyväkseen hänen taloudellista riippuvaisuuttaan,olen puhunut hänen poikansa kanssa asiasta,äiti oli vain niin riippuvainen miehestään kunnanjohtajan vaimona eikä halunnut skandaalia lasten takia mutta lopuksi ei jaksanut.
tapahtunutta muuksi muuta, se vain aiheuttaa itsellesi pahaa mieltä ja katkeruutta. Tuota riippuvuusasiaa juuri tarkoitinkin, miksi nainen ei voinut nousta omille jaloilleen vaan roikkui niin ettei sitten kestänytkään. Anteeksi jos kuulostan tylyltä, sitä en ole kuitenkaan. Näissä itsemurha-asioissa vaan tuo syyyllisen jatkuva etsiminen on niin raadollista, sitä ollaan helposti tietävinään miten asiat ovat olleet, ja mennään hakoteillekin omien tuntemuksien perusteella.
Ps olen nainen.
Kotirouvalla ilman ammattia ei usein ollut muita mahdollisuuksia kuin sulkea silmänsä noihin aikoihin vasinkin niissä piireissä
siihen aikaanhan ero oli aikamoinen skandaali, mutta siltikin, eivät läheskään kaikki petetyt ihmiset, olivatpa ne sitten miehiä tai naisia, ajautuneet tuollaiseen.
Olen edelleen sitä mieltä, että itsemurha on sellainen ratkaisu, ettei siitä voi eikä saa lähteä syyllistämään toisia. Tyttäreni poikaystävä ampui itsensä jokin aika sitten.
Tuohon aikaan naiselle oli avioero julkinen häpeä ja epäonnistuminen
Rakkausitsemurhan minäkin tiedän ja on vielä melko tuore tapaus. Ja siinä sentään oli muutettu jo erilleen ja erilleen muuton syy oli toinen. Mutta kun toinen kuuli, että toisella on uusi...
eron takia ja vaihtoehtona on sen takia itsemurha, niin sehän toimii tahallisena koston välineenä, näin saadaan kuolemalla syylistetyksi hän jota vihaa. Ylimitoitettu tapa toimia, mutta taatusti tehoaa.
Onhan niitä itsemurhalentäjiäkin.... ja autoilijoita.... pomminkuljettajia...
70-luvulla ero oli vaikea naiselle jolla ei ammattia,oli miehen armoilla,tuskin kukaan itsemurhatilanteessa kostoa suunnittelee,ei vain enää jaksa?
useinkin, siihen juuri viittasin noilla lentäjillä, pomminkantajilla yms. Itsemurha saattaa olla hyvinkin harkittu ja laskelmoitu teko.
Ei aina, kuten sanot, mutta aina ei ole myöskään kyse siitä ettei jaksaisi, humalassakin, taikka huume- tai lääketokkurassakin teko voi tapahtua.
Kohtele lähimmäistäsi, niin kuin toivot itseäsi kohdeltavan. Haluaisitko sinä joutua joskus petetyksi? Luulisin että et. Ajattele hänen kärsimyksiään, joka joutuu petetyksi. Hänkin voi rakastaa tuota miestä ja hänellä ainakin on oikeus siihen.
kaks ihmsitä vain etsii hetken huumaa toisistaan ja siinä samassa pettää puolisoitaan, sehän nyt on NIIN hienoa ja trendikästä. Kannattaa sitä oikein sätissä huudella. Taidat olal aika tolvana.
että pettäminen ei ole koskaan oikein, eikä fiksua. Ihminen, joka pettää, ei voi rakastaa puolisoaan enää aidosti. Silloin on ilman muuta paras erota ja aloittaa uusi suhde vasta sitten. Uuden etsiminen ennen vanhan jättämistä on pitkälti yksin jäämisen pelkoa. Ei uskalleta lähteä, ennenkuin on uusi varalla.
Mitä itsemurhiin tulee, se ei ole koskaan kenenkään syy, paitsi tekijän tietysti. Syyt, jotka itsemurhaan lopulta ajavat, voivat tietenkin olla toisen aiheuttamia, mutta pohjalla on AINA jotain muutakin. Ei henkisesti täysin terve ja tasapainoinen ihminen tapa itseään, ei ikinä. Normaali täyspäinen ihminen alkaa rakentaa uutta elämäänsä mahdollisimman hyväksi siinä vaiheessa.
Kun aikoinaan jätin kihlattuni (syyt eivät olleet tähän tapaukseen verrattavia), niin exäni yksinkertaisesti ilmoitti, että hän tappaa itsensä, jos lähden. Tilanne oli aika kamala ja otin mielenterveystoimistoon yhteyttä kysyäkseni neuvoa mitä tällaisen ihmisen kanssa teen. Siellä minulle sanottiin että kukaan ei ole vastuussa toisen elämästä ja jos joku tappaa itsensä, se on yksinomaan hänen itsensä vastuulla. Ei ketään voida pakottaa elämään toisen kanssa. Mutta palatakseni alkuun, paras erota ensin ja pelehtiä vasta sitten.
Tottakai päivänselvää ettei itsemuhan tehnyt ole sielullisessa tasapainossa?
Mutta esimerkiksi edellä kuvatussa tapauksessa pitää ottaa huomioon 70-luvun tilanne, nyt tämä nainen oli kunnanjohtajan vaimo/kotirouva ja ptänyt lapsensa takia yllä kulissiavioliittoa,noihin aikoihin oli vielä avioero suuri häpeä,mieheltä olisi mennyt työ,lisäksi kotirouvat eivät kertakaikkiaan uskaltaneet erota,ei ollut samanlaiset taloudelliset mahdollisuudet eikä tuki yhteiskunnan taholta kuin nykyään.Lisäksi monia vuosia petetyksi tuleminen vaikuttaa itsetunnon hitaaseen murenemiseen,et voi syyttää häntä siitä että pojan ylioppilasjuhlien ovella tuntui ettei enää jaksa,suurin syyllinen tässä tapauksessa oli tietenkin aviomies joka ei lainkaan välittänyt vaimonsa tunteista,hän oli vain kotiorja,näitä miehiä on edelleenkin!
ettei mies välittänyt vaimonsa tunteista, ethän elänyt heidän elämäänsä. jos vaimo oli henkisesti heikko, jos hän ei suostunut edes selvittelemään tilannetta, jos hän ei suostunut eroon vaikka mies oli pyytänyt, jos mies olisi vaikka järjestänyt vaimonsa elannon yms saadakseen eron vaimostaan. Jos vaimo vaikka piinasi miestä tahallaan suostumatta lähtemään tai päästämään miestään vapaaksi, mutta uupui lopulta omaan taipumattomuuteensa..... näitä seikkoja ja josseja voi esittää vaikka loputtomiin, asioita pitäisi pystyä tarkastelemaan ulkopuolisen silmin asettumatta osapuolien puolelle pelkän tuntumansa perusteella. Syyllistäminen on liian helppoa ja yksisilmäistä.
Ajattele siis itseäsi 70-luvun kotirouvan asemassa jolla vielä mies kunnanjohtaja?
ottaisin hyvät rahat mieheltä, vaihtaisin maisemia ja etsisin paremman miehen, ei siinä sen kummempaa, olen elänyt 70luvun minäkin, luonteenheikkoutta jos ei uskalla tehdä mitään pelätessään kasvojensa menetystä.
Skandaalinpelko vielä tuossa asemassa olevalla statusrouvalla,helpompi varmaan erota hitsaaja Matti Möttösesta kuin kunnanjohtaja siitäjasiitä
itseluottamista....
Noihin aikoihin ei kotirouvalla ollut omaa arvoa,olit sitten tohtorska tai apteekkarska
Ajattelen niin, että elämänvirtaan on mentävä mukaan, jos ei halua jäädä rannalle. Kukaan ei omista ketään, ihmistä ei voi varata, ei millään paperilla, taivas ei oikeasti tunne lupakirjaa kenenkään sieluun... Jos joku tulee sinulle, hän on sinun sen hetken kun katsotte toisianne silmiin. Ja se hetki ei kuulu kenellekään muulle, kukaan ei voi sitä ottaa teiltä pois, se jää teille, vaikka kakki muu menisi.
Mikäs tässä aihessa on mielipiteesi siitä ;D
on se,et pettämissee se johtaa, jos jääp kahtelemmaa silmii.
Harvemp on nii vahvatahtone, et jättää sille asteele, jos on mahollisuus männä pitemmälle.
Harvinaise henkevät ihmiset vissii eivät välitäkkää niist nii sanotuist sänkyleikkilöist.
Missäköhä niitä nii henkevii ihmisii on.
Miehet ainakii ovat miu käsittääksei nois asiois vähemmä henkevii.
Eikös islamin uskossa jo silmiin katsominen ole aviorikos ;D
Eihän ihminen voi oikeasti luvata rakastaa ketään kuolemaan asti. Koko avioliittoinstituutio pohjaa siis katteettomille lupauksille. Voiko tyhjään perustuvaa paperiliittoa oikeasti pettää?
Tuolla ylemmässä aiheessa vain kirjoitat että epärehellisyydestä saa aina syyttää pettäjää,eikä vaimonsa/miehensä pettäminen siis ole mielestäsi epärehellistä ;D
Se on pettämistä vain silloin, jos rakastavaiset pettävät toisiaan, ei silloin, jos rakkautta ei enää ole.
Eikö olisi yksinkertaisempaa erota jos rakkaus loppuu?
ko taijettiikii kysyy tahtomista.
Ainakii kristillissee avioliittoo vihittävilt pappi kyssyy, et tahot sie rakastaa myötä ja vastoinkäymisis.
Jotkut sannoot, et ko jotakii oikei kovast tahtoo ni se totteutuukii.
Useimmis 'pettämis' tapauksis rakkaus ei oo ommaa eukkoo tai ukkoo kohti kuoltkaa, on vaa tult arki ja tuntuu et ne rakkauve liekit ei ennää leiskukkaa. Sit vaihteluhalus männää paistamaa särkii jonkuu toise kans ja petetää.
Tavalliset lihalliset ihmiset. En mie erikoise henkevist tiije.
Tämä lausahdus pitää suunnata niille, jotka eivät näin tee. Itse tein.
Rakastaa ei tarvitsekaan kuin vain myötäkäymisissä?
uksolllisuuta tai rakkautta, siinä vain tahdotaan.
No se särjen paistaminen on ollut aika tehokasta, noin joka kolmas avioliitto on viime vuosien aikana purkautunut (www.stat.fi)
ko ihmiset on nii lihallissii.
Jos oisiit henkevämpii ni ei tulis niitä eroloitakaa.
Haikailtas ja huhhuiltas vaa vieraihe naisii ja miehii perrää ja huokailtas henkeväs, et tähä tää elämä virta miut nyt kuletti - en jäänt rannale ruikuttammaa.
Minua ainakin kuljetti henki erilleen puolisostani, ei liha. Lihan himosta harkitsin kauan, lähdenkö sittenkään. Mutta henki voitti.
Eivär kaikki avioerot johdu pettämisestä,useimmat ovat järkiavioeroja,ei enää viihdytä yhdessä
Niin ainakin itse lupasin
on tahtoa ja luvata. Minäkin tahdoin......
Petit lupauksesi?Minä en
Myönnetään, ja oikeastaan se ei ollut edes yleistys, koska tein sen tietoisesti. Minua ärsytti hennaliisan särjen paistaminen, termi joka mitätöi salarakkauden pikkitirstelyksi kun se oikeasti voi olla aviorakkautta voimallisempaa. :) Tilasto on siis kuitenkin totta ja syyt avioeroihin moninaisemmat kuin pelkkä pettäminen.
mieheni petti tahtomisensa. Ei siitä tullut rangaistusta, koska lakia ei rikottu, tahtominen ei ole lupaus... edelleenkäään.
kiitos, tämä on taivahan TOSI.
ymmärrän iha hyvi.
Hölmö miehe ja tai sellase kans joka ei ossaa ies haastaa syvällissii - ei oo sellane filosofoiva tyyppi - on varmastkii vaikija ellää jos ite on erilaine. Kyl ne tiet enne pitkää errovaat jos ei saa vastakaikuu omale syvällisyyvellee.
puhheistai ärsyynny!
Mie en ossaa nii viisaast asetella sanojai ko sie.
Näitä miu höpinöitäi pittää kahtoo vähä sormii läpi.
Sie oot nii viisas ihmine, et ymmärräthä sie, ettei myö kaikk osata haastaa nii johomukasest.
Mie oikei kahtelin täs noita aikasempiikki ketjuloita ja tul mielee, et monel taval sitä ihmiset koittaat ihtijää ilmasta ja sit toiset nauraat .
siunki mielest uskottomuus paikalaan jos ei enää kipinoi aviomien kans,mie ku vaan aattelen sit viimeist tuomioo ko oon ortodoksi niikuin kai siekii
ole rakkautta ja ihminen on eläin muiden eläinten joukossa. Tuskin ihmisen sukupuoliset halut oleellisesti poikkeavat eläinten vastaavista: halu on.
Tuon halun tukahduttaminen saa aikaan itsestä vieraantumista, perversioita, väkivaltaa ym. onnettomuutta.
Mutta järjestyneessä yhteiskunnassa on kirjoitettuja ja kirjoittamattomia sääntöjä. On myös aviopareja yhdessäpitävää rakkautta. Se voi olla laadullisesti parasta rakkautta, mutta tuskin kaikissa tapauksissa.
Itse määrittelisin laadukkaan rakkauden siten, että luottamuksen lisäksi se edistää molemmissa heidän kokonaisiksi tulemistaan, eli varjot tulevat valossa osaksi heidän näkyvää persoonallisuuttaan -- ja silti aviopuolisot rakastavat ja kunnioittavat toisiaan, jopa entistä enemmän.
Onpas tällä palstalla tekopyhää porukkaa!! Pettää ja pettää!! Hui kauheaa! Sekö se on asian ydin? Jos rakastuu niin rakastuu ei se katso sitä onko liitossa vai ei. Sitä ei voikaan ymmärtää sellainen kuka sitä ei ole kokenut. Tekopyhät jutut vihkivaloista ym,uh, Rakkaus tulee eikä kysy lupaa!! Rakasta salassa tai eroa!! Silloin et haavoita ketään. Aikuisista lapsista ei tarvitse hulehtia, heillä on omat elämänsä.
Olen sinun kanssasi täysin samaa mieltä, edellinen kirjoittaja.
Rakastuminen ei lupaa kysy, ei katso onko sormuksia sormissa.
Se vain on niin, eikä sitä voi mitenkään muuttaa.
Miten siitä asiasta sitten selvitään. Jatketaanko salaista suhdetta, erotaanko, vai mitä. Se on jokaisen oma asia.
Parempi se on rakastaa kuin elää kuihtuvassa liitossa.
kokemuksen kautta voin kertoa,että pettäjän luota ei lähdetä niin vaan,vaikka haluaisi.
Itse vaihdoin paikkakuntaa,mies ei halunut erota joten karkasin