Vanha mies kun olen, niin muistelen vanhoja asioita.
Lentoasemaa.
Pietarin lentoasema on sisältä vaaleaa kiveä, marmoria? Ruskealasta? Kaupungin nimestäkin on unohtunut kaksi kirjainta. (Leningrad)
Erivärisiä ja erimuotoisia ihmisiä menee sinne ja tänne. Kasseja, matkalaukkuja, reppuja, nyyttejä, kapsäkkejä.
Joku on myöhässä, kaverit hävinneet tai itse hävinnyt. Huutoa komentelua. Kaikilla kielillä, englanniksi, venäjäksi, japaniksi, ulkomongoliaksi, kiinaksi, udmurtiaksi. Voi hevon helvetti koko konkkaronkka.
Tupakointi on kielletty, paitsi uloimman käytävän varrelle rakennetuissa syvennyksissä. Siellä polttelin ennen, nyt en enää polta.
Ne tupakointikaverit. Mustaa, ruskeaa, keltaista, valkoista. Ryppyistä, sileää, kurttuista. Naamaa. Sitä sakkia. Voiko tarjota? Tarjoan. Ottaa. Punaista Malboroa. Kieltä en ymmärrä. Kai se kiittää.
Ja se kimitys! Se nainen, joka kimittää siitä kovaäänisestä. Ei siitä tajua, kun siitä ei erota mitään! Onko minulla kuulovaurio? Varmaan pian.
Pitäisi tajuta sen naisen puheesta enemmän kuin lentoaikataulusta. Ne sähköiset eivät toimi kunnolla. Tai ainakaan minun mielestäni. Mutta kuka sitä naistakaan ymmärtäisi. Kun se huutaa. Onkohan sillä joku vaiva?
Mutta pitäisi ymmärtää se lentovuoro. Jotta osaisi mennä oikealle lennolle. Sitäpaitsi se on myöhässä. Mitenkä sen huomaisi?
Onkohan täälläkin joku samanlainen kuten Pariisin lentoasemalla, joku, joka asuu täällä? Vuosikaudet. Ei voi mennä mihinkään. On aina täällä, kotona lentoaseman vankina?.
Kuten ne kaksi pientä. ”Perketti”! Minun pitäisi viedä ne johonkin.
Älkää ainakaan Nopelia suunnitelko!
Lentoasemaa.
Pietarin lentoasema on sisältä vaaleaa kiveä, marmoria? Ruskealasta? Kaupungin nimestäkin on unohtunut kaksi kirjainta. (Leningrad)
Erivärisiä ja erimuotoisia ihmisiä menee sinne ja tänne. Kasseja, matkalaukkuja, reppuja, nyyttejä, kapsäkkejä.
Joku on myöhässä, kaverit hävinneet tai itse hävinnyt. Huutoa komentelua. Kaikilla kielillä, englanniksi, venäjäksi, japaniksi, ulkomongoliaksi, kiinaksi, udmurtiaksi. Voi hevon helvetti koko konkkaronkka.
Tupakointi on kielletty, paitsi uloimman käytävän varrelle rakennetuissa syvennyksissä. Siellä polttelin ennen, nyt en enää polta.
Ne tupakointikaverit. Mustaa, ruskeaa, keltaista, valkoista. Ryppyistä, sileää, kurttuista. Naamaa. Sitä sakkia. Voiko tarjota? Tarjoan. Ottaa. Punaista Malboroa. Kieltä en ymmärrä. Kai se kiittää.
Ja se kimitys! Se nainen, joka kimittää siitä kovaäänisestä. Ei siitä tajua, kun siitä ei erota mitään! Onko minulla kuulovaurio? Varmaan pian.
Pitäisi tajuta sen naisen puheesta enemmän kuin lentoaikataulusta. Ne sähköiset eivät toimi kunnolla. Tai ainakaan minun mielestäni. Mutta kuka sitä naistakaan ymmärtäisi. Kun se huutaa. Onkohan sillä joku vaiva?
Mutta pitäisi ymmärtää se lentovuoro. Jotta osaisi mennä oikealle lennolle. Sitäpaitsi se on myöhässä. Mitenkä sen huomaisi?
Onkohan täälläkin joku samanlainen kuten Pariisin lentoasemalla, joku, joka asuu täällä? Vuosikaudet. Ei voi mennä mihinkään. On aina täällä, kotona lentoaseman vankina?.
Kuten ne kaksi pientä. ”Perketti”! Minun pitäisi viedä ne johonkin.
Älkää ainakaan Nopelia suunnitelko!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.