Vadelmat punastelevat.

Toisilla on nännit kuin vadelmat, ihanat :)

-villivadelmat ei ole lähelläkään valmistumista vielä täälläpäin, äsken tarkistin, ehkä viljellyt tulee aikaisemmin, ostin kerran viljeltyjä, isoja ja kauniita olivat, mutta ei yhtä hyvän makuisia, kuin villipensaiden marjat.
äijä-

Aikoinaan syötiin kodin lähellä kasvaneita villivadelmia. Olivat pieniä, mutta hyvänmakuisia.

Vatuista.

Meitsi jotenkin kyllästynyt niihin. Sitä tahtoo olla niin monissa elintarvikkeissa , jäätelöstä jukurttiin. Oikein hyvän makuistahan kylä, mutta jotenkin arkipäiväistä, kuten vaikkapa mansikka. Siis maultaan. Tuoreet puskasta on kyllä hyviä.

Vattuun liittyy yks toinenkin juttu, mikä jotenkin ärsyttää. Siemenet, niitten pureskelu jotenkin tylsää, toisaalta ehkä hyvä, kun sattumia. Sama juttu muuten hillan kans, niittenkin siemenet jotenkin tympii. Hillan mausta kyllä pidän muuten hyvin paljon.

Erityisesti kyllästynyt vattuun, sen rikkakasvi-ominaisuudenkin takia. Hitto, pöndellä koittanut taistella niitten leviämistä vastaan, Aivan sama kuin horsman, voikukan, koiranputken ja pajun kans, net taistelut kai kai voitettavissa, mutta sodat tulen ikuisesti häviämään, niitä vaan piisaa.

Niettä jos viitsii siivilöidä siemenet pois, kyllä vatut ihan hyviä on. Pitäis kai koittaa joskus tehdä viintä. Pöndellä materiaalia piisaa. Ehkä sopis viinimarjojen kans samaan satsiin hyvin.

=DW=