Lasten suojelu haastattelussa

Sekasaunassa harhaileva nuori lihava nainen.
Punaiset hiukset, sikanaama, ylipainoa paljon.

"Mistä sinä tulet?" - kysyn.

"Minä tulen Oulusta" - vastaa.

"Mitä teet työksesi?"

"Öööh, lasten kanssa......" - vaikeuksia selittää.

"Lasten suojeluko?"

"Jo".

Tyttö katsoi tiukasti takaisin päin.

Ajattelin, että lasten suojelun työntekijöillä on ongelmia tunnustamisessa.
Eivät näet tahdo kertoa, mitä työtä tekevät.
Ei ole helppoa kertoa siitä.

Sen jälkeen en jaksanut hakea sitä lihavaa rumaa ämmää edes huvin vuoksi.
Oulu näkyi eksymisenä, että ei ollut varma minne tuli.
Oulu pani also tunnustamaan vähäsen, että lapsiin se työ kohdistuu.
Mutta työ on niin rankkaa, että ei selittämisestä mitään tulee.

Miten tuommoiset nuoret mimmit erehtyvät lasten suojeluun?
Helppo raha naisille.
Maaseudulla ei ole muutakaan työtä kuin hoitaa vieraiden lapsia.
Suomalaista perinnettä.

Nyt emme hoida omia lapsia, mutta annamme toisille.