nuoruuden punainen syksy myrskyää
se pukeutunut on
paljaaseen pimeään
ja kuun tullessa puhkeaa tuo hyasintti,
sen terälehteen moni voima sukeltaa
-hei katsokaa tuota
nuoruuden ruttoa
se vihaa ja rakastaa
kuin kirottu elohopea,
muut ihmiset huutaa
ja pian uudelleen he saa
vihan hedelmien sivuilta
tuhosta lukea
parkkipaikalla ei ole ruostunut elämä,
vaan sen ympäri kiertää jokaisen
auringon
rata
-olen nuoruus ja menen kurkusta alas kuin viski
minun taiteellinen vapaus,
tämä pala on
kubismi
niin vapaus ei ole tukahtunut luovattomuuteen,
sillä aavikon päällä korppina
se veren perään uumoilee,
vaan kitaran säröt kulkevatkin
kohti liian rämeää
aina jokainen ei tahtoisi jatkaa
tätä mätää elämää
hopeoitu puro, hopeinen huuto
se pukeutunut on
paljaaseen pimeään
ja kuun tullessa puhkeaa tuo hyasintti,
sen terälehteen moni voima sukeltaa
-hei katsokaa tuota
nuoruuden ruttoa
se vihaa ja rakastaa
kuin kirottu elohopea,
muut ihmiset huutaa
ja pian uudelleen he saa
vihan hedelmien sivuilta
tuhosta lukea
parkkipaikalla ei ole ruostunut elämä,
vaan sen ympäri kiertää jokaisen
auringon
rata
-olen nuoruus ja menen kurkusta alas kuin viski
minun taiteellinen vapaus,
tämä pala on
kubismi
niin vapaus ei ole tukahtunut luovattomuuteen,
sillä aavikon päällä korppina
se veren perään uumoilee,
vaan kitaran säröt kulkevatkin
kohti liian rämeää
aina jokainen ei tahtoisi jatkaa
tätä mätää elämää
hopeoitu puro, hopeinen huuto
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.