Radiokeskustelussa aamulla kysymys menestyksen mittareista. Mitkä ovat sinun menestymisesi mittarit ja tarvitsetko niitä?
Minä olen ”menestynyt”!
Minä olen ”menestynyt”!
Oletko menestynyt?
Anonyymi
18117
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Minulle riittää menestyksen mittareiksi, että olen kuokkinut työurani kunnialla ja kyennyt kasvattamaan lapsistani täysipäisiä yhteiskunnan jäseniä.
"Menestys"
Sana pitäis niinkuin määritellä ekana, ennekuin voip asiasta keskustella. Asiaa voi ajatella ihan oravannahkoinakin, Se helppo, kattoo vaan, minkä verran taalereita pankkitilillä. Kai yleisinkin. Kukapa ei ois jotenkin kateellinen vaikkapa Bill Gatesille, kundilla hillo piisaa. Niettä liittyneekö "menestykseen" ja sen mittareihin itseasiassa kateus?
No, jotkut höpisee onnellisuudesta. Sitä en oikein käsitä, miten sitä voi vertailla, kyseessä kun lähinnä subjektiivinen tunne. Noh, jos on polttimo sekaisin ja täysin dingdong, sanotaan ihmisen olevan onnellinen. Siis tarkoittaako "menestys" tässä yhteydessä jonkinlaista vihanneksen palvontaa ja ollaan turnipseille kateellisia?
Asia kai helpoin ajatella just kateuden kautta. Niettä kai tässä ollaan "menestyneitä", koska ihan varmasti perseaukiset ja vitutuksessa elävät naapurit on kateellisia milloin mistäkin. Pitääkin vaihtaa arjalainen muskeliauto uudempaan, siitähän tuntee itsensä sitten kai "menestyneeksi". Ei se mun eloa miksikään muuta, tosin naapureitten vihreitten naamareitten kattelu ehkä tekee jotenkin "onnellisemman" olotilan itelle.
Niin, mun mielestä kai "menestys" liittyy vahvasti kateuteen. Ei synonyymejä, mutta perustuvat samanlaiseen pohjatuubaan. Jos ois ainoo ihminen maapallolla, sitten kai sitä ois menestyksensä huipulla, kun ei ois ketään, keneen vois vertailla asiaa.
=DW=
Ohjelmassa keskusteltiin mm. siitä, mitkä ovat kenenkin menestyksen mittarit. Näkyykö ne sitten kaikelle kansalle ulospäin vai ovatko ne menestystä vain itselle.
Varmaan yksi mittari on kateus. Aikoinaan erosin ja kun sitten vuoden päästä ostin asunnon, niin kyllä kateellisia riitti, kun meinasivat, että nettosin avioerossa hyvin. En kuitenkaan asiaa sen enempää avannut, että olisin ”netonnut” erossa vain velkaa, koska mitään omaisuutta ei ollut. Mutta ”ystävät” kateellisina hävisivät.
Mutta muuten kyllä katson menestyneeni, koska kaikki toiveeni olen toteuttanut ja jos ei onnea olekaan ollut rakkaudessa, niin onnea ja menestystä on ollut muuten yllinkyllin.
Menestys.
Tämä vaatii komparatiivin. Menestyneellä on jotain enemmän kuin muilla tai taitaa jonkin asian paremmin kuin muut.
En ole suostunut elämään kilpailuyhteiskunnassa, koska se olisi loputon suo, aapa, neva, räme. En.
Mutta ajattelen mieluummin näinpäin: olen ollut onnekas, koska on ollut terveyttä niin pitkään, saanut kouluttautua, tehnyt suht.mukavaa työtä jatkuvasti kehittävässä työympäristössä, voinut kouluttaa lastani hänen toiveensa mukaan, olen mummiasemassa ja asuintilaa on enemmän kuin tässä ympärillä olevilla pariskunnilla. Mutta jään jälkeen monista, mitä aineelliseen puoleen tulee. Autoa en ole omistanut ikuna, mutta kaikkialle, minne olen halunnut mennä, olen päässyt.
Menestystä miesmaailmassakin on ollut vakken ole mikään jakorasia vaan keskittämispolitiikan kannalla.
Siis: en ole menestyksekäs, mutta olen balanssissa.
Käyttäisin sanaa menestyksekäs - eikun, korvaisin sen sanalla onnekas.
Beng
(Ei sulje pois vastoinkäymisiä, joita elämässä on - elämä ei ole eikä tule olla silkkiä vaan....)
Minun menestyksen mittarini ovat siinä, että olen koko aikuisikäni pärjännyt omillani, tehnyt työtä, kasvattanut lapset ja päässyt täysin palvelleena eläkkeelle.
Komppaan.
Beng
Olen menestynyt. Minun ei tarvitse sitä tosiasiaa todistaa. -Likinäkörillitäti
Olen tyytyväinen elämääni.Menestystä vai ei? Eipä kiinnosta.
Ilman lapsuuteni, nuoruuteni ja varhaisempien aikuisvuosieni kokemuksia en ehkä oli näin tyytyväinen olotilaani. Vaimollani ja lapsillamme sekä heidän jälkikasvullaan on oma osansa.
Mittareita? Millaisia pitäisi olla?
On ollut mittarit, niitähän ei 60-luvun lopussa vielä mittareiksi sanottu, vaan tavoitteiksi. Mittareilla alettiin mitata 90-luvulla. Mittarini ovat sitä luokkaa ettei niitä kukaan kadehdi, ei välttämättä kaikkia niistä edes kukaan tavoittele.
Halusin perheen, jolle oman kodin, vaatimustasoa en miettinyt. Lapsista tuli paremmat kuin odotin, kohtuullisen tasoinen koti maksettu 40 ikävuoteen mennessä. Monta kieltäytymistä ja pari lisätyöpaikkaa vaati.
Kovalla vaivalla työn ja perheen ohessa kouluttauduin pariin hyvään ammattiin, sekin ylittyi, yksi oli alunperin tavoite. Sen myötä taloudellinen tilanne tuli paremmaksi kuin mitä odotin.
Omaksuin isän mittarin, lääkäriin mahdollisimman harvoin. Terveellinen elämä, paljon liikuntaa, kieltäytyminen herkuista, monta huppelia on jäänyt ottamatta vaikka niiden avulla yhden sortin hauskuuden löydänkin.
En koskaan halua elää yksin, joten pidän ulkonäköni siinä kunnossa että pitkäaikainen kumppani lähellään haluaa pitää. Myös luonnettani olen koulannut ja parantanut koko elämäni tavoitteena tulla hyväksi ihmiseksi. Toinen arvioikoon onnistumisen, en minä.
Lapsenlapsille haluan olla esimerkkinä ja auttaa heitä kykyni mukaan. Olen tykätympi kuin odotin. Nautin paljon rakastettuna olemisesta.
En vertaa itseäni toiseen ihmiseen, sen sijaan itseäni viime vuoteen tai aikaan 10 vuotta sitten -aikaan usein. Tilanne on vähintään niin hyvä kuin odotin.
Ei taida enää paranatua ponnisteluillakaan miltään osin, on vain hyväksyttävä että toiset saavutukset murentuvat, toivottavasti tämänhetkinen mielenrauha pysyy.
Tieliikenteessä on menehtynyt yllättävän monta ihmistä. Kuinka lienevät menestyneet, se päättyy äkistikin. Ei pitäisi keulia saavutuksillaan.
Ensimmäisen miljoonan jälkeen menestys tekee ikään kuin kuperkeikan ja miljoona muuttuu tavallaan arvottomaksi koska ei kukaan tarvitse määräänsä enempää.
Toki jotkut ostavat tosi kalliita asuntoja, mööpelit ja kulkuvehkeet pihalle esittämään onnen mittaria.
Kuitenkin tärkein menestys on olla hengissä ja tsiikata vähän ympärilleen. Kateus ei kasvata saldoa kenellekään.
Olisikohan menestymisen yksi mittari se, että on pärjännyt kilpailussa hyvin. Juuri tällä viikolla uutisoitiin, että pahaa oloa, masennusta, syrjäytymistä ... yms. negatiivista menoa aiheuttavat syyt voi tiivistää yhteen sanaan: k i l p a i l u .
Siitä on vuosia, kun itse sanoin samaa, että kilpailu on pahasta ja sain arvosteluryöpyn niskaani sellaiselta, jonka mielestä elämä on kilpailua. Ei ole, mutta kaikki eivät ole niin vahvoja, että osaisivat itse sen päättää henkilökohtaisella tasolla.
Elämä-nimisessä ruletissa kannattaa kilpailla vain itsensä kanssa, sillä lailla saa parhaat arvosanat menestymisestä. - Nm. Kilpailu on kipeää
Tasokas ja fiksu ihminen olen, enkä kehuskele menestykselläni. Ei tarvitse kehuskella, koska ystäväni tietävät muutenkin, että olen menestynyt.
Miksi on tärkeää ystävien tietoisuus menestyksestä?
Onko siis ajateltava mitä kuvittelee toisten ajattelevan itsestään? Loputon tyytymättömyyden aihe!
Minusta ei tiedä kun ehkä muutamat. Mieheni sanoo minua piiloleuhkaksi. Vitsailee että näyttelen kuulemma niin vaatimatonta ja käyhää, että ihmiset voisi järjestää minulle keräyksen. En yhtään saa nautintoa siitä että ihmiset näkevät hyvinvointini. Kaikki mikä minusta näkyy ulospäin, on hyväntekeväisyys ja suuri auttamisenhalu teoillani niin että omaa rahaa ei tarvitse käyttää. Itseänikin luonteeni sekä huvittaa että vähän mietityttääkin ja ajattelen joskus että autankohan tietämättäni myös kaltasitani tekemällä heille ilmaista työtä.
Tunnetteko te tällaisia, analyysia saa laittaa. otan sitä mielelläni vastaan vaikka olisi ikävääkin.
Minä kyllä menen enkä meinaa :)
Jaa-a. Omista lähtökohdistani katsoen olen menestynyt riittävästi.
Niinpä! Jos menestymiseksi katsotaan se, että on selvinnyt vaikeasta elämästä voittajana, niin olen menestynyt ja minähän olen selvinnyt.