tulipa taas lukaistua uusin scarpetta. alussa pidin sarjasta, tosin olinpa rutkasti nuorempikin. mutta tämä uusin samoin kuin sitä edellinenkin... hohhoi! ei mitään jännitystä eikä oikein mitään juontakaan. sama rakenne kaikissa kirjoissa kuitenkin on, viimeisillä sivuilla jokin loppukliimaksin tapainen, tässä se nyt oli lähinnä antikliimaksi. tylsää. ja kerronta - eikös scarpetoissa ennen käytetty yksikön 1. imperfektiä? nykyinen 3. persoonan preesenskerronta suksii ja pahasti. ja mitä jännitystä on tietää murhaaja lähes ensimmäisiltä sivuilta lähtien? ei niin mitään. puuh. ärsyttävintä scarpetoissa ovat kuitenkin hahmot, kliseinen sarjamurhaaja, täydellinen benton ja erittäin epäuskottava ja vastenmielinen lucy... scarpetta sentään menettelee, ja marino on ainoa joka herättää enempiä sympatioita. jotain positiivistakin sentään, eli pitkiä kuvailuja ruuanlaitosta yms epäolennaisesta ei ollut kovinkaan paljon.
tämmöistä.
tämmöistä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Totta puhut. Cornwellillä on jo pitkään ollut pallo hukassa, en usko että tämä johtuuu sinun iästäsi, vaan kirjojen taso on laskenut todella paljon. Pohjanoteeraus on kuitenkin Cornweliin kirjoittamt "Etelän risti" ja "Herhiläispesä", ei siis Scarpetta -sarja.
Post moretem ja ne pari Temple Gault -kirjaa (en muista nimiä), oli mielestäni jotain uutta ja tosi mielenkinkiintoista dekkarimaailmassa.
3:n persoonan kayttö keronnassa ärsyttää myös minua, joku epäili aikaisemmissa keskusteluissa, että syynä olisi suomentajan vaihtuminen, mutta ei kai suomentajalla ole oikeutta kerrontatapaa muuttaa?
Kathy Reichs:iä, on puhutta tällä ja muillakin palstoilla Cornwelin seuraajaksi, mutta henk. koht. en ole juurikaan Reichsstä pitänyt.
Scarpettoja tullut luettua jo sen verran pitkää, etää kai se pitää taas ensijoulunakin uusi Cornwell osataa, vaikka heikko taso ärsyttääkin, olen koukussa...luulisin, että juuri syy ko. sarjan heikentymiseen onkin liian triheä julkaisutahti, aina joulumarkkinoille uusi kirja, jos taso yhtään nousisi jaksaisin minä kyllä odottaakin.
Ensimmäiset Scarpettat olivat loistavia dekkareita. Temple Gault alkoi jo olla hiukan Hannibal Lecterillä ratsastamista, mutta olivat silti erittäin addiktoivaa viihdettä. Köyhien kalmistoon loppuu mielestäni Scarpetta-tarinoiden paras osuus. Sen jälkeistä paria kirjaa kantoi vielä aikaisempien maine, mutta Syttymispisteen jälkeen alkoi lopullinen alamäki.
Saippuaa. Sitä Cornwell nykyisin kirjoittaa. Kalmanhajuista versiota kauniista ja rohkeista jossa kerran kuolletkaan eivät enää pysy kuolleina.
Nuo Herhiläispesä ja Etelän risti vielä menivät, vaikka olivatkin minulle pettymyksiä. Odotin Herhiläispesältä enemmän. Jonkinlaista paluuta ensimmäisten Scarpettojen kaltaisiin tarinoihin. Mutta älä missään nimessä tartu sarjan kolmanteen kirjaan Koiraan virkaan. Se on kaikista Cornwellin tuotoksista pahinta huttua. Kirja on kai tarkoitettu satiiriksi... Mutta onnistuu olemaan vain kummallista crazy-huumoria, mikä ei sovi dekkariksi tarkoitettuun kirjaan laisinkaan.
Tähän kreisihuumorin ja jännityskirjallisuuden ristiriitaan viitaten rohkenen kysyä, pidättekö herra Hiaasen (ei Toyota) tuotoksista. Näistä Floridan suomaisemissa rypevistä herroista ja narreista, joita yhdistää Westlakemainen kaiken pieleen meneminen?
Senverran huonomakuinen olen, että tunnustan nauttineeni ajoittain.
Tuo uusin Huhuu on lukematta, liekkö erilainen kun nuorisohenkilökirjallisuudeksi leimataan kirjastolaitoksen tuomitsemiskoneistossa.
Hiaasen on hauska, oma suosikkini on "onnen koukussa" ja muutkin, paitsi uusin on tullut luettua. Komiikka ja jännitys on vaikea yhdistää, enkä ole ktoiseen Hiasenin kaltaiseen törmännyt. Mukavaa myös että jennkilästäkin löytyy edes muutama vihreiden arvojen kannattaja.
Pitänee vielä lisätä, että varsinkin varhaisempien Hiaasen järkyttävien kansien takia julkisella paikalla lukeminen voipi nolottaa :)
ja kirjastosta löytyy, niin suosittelen Hiaasenia englanniksi. Käännökset ovat masentavan kolkkoja, kaikki parhaat jipot menevät ohi. Lisäksi ovat jättäneet kääntämättä yhden parhaista, "Stormy Weather".