Ja jokainen hengenveto maailmassa
eli sinun kauttasi,
siihen vetoon työnsin ruuheni
sisältöineen elämästä tappelemaan,
kultaisessa vaskoolissa kannoit
kitukasvuisen rakkauteni takaisin kasvamaan
ja päivänkaari oli pitkä, liikkumaton
-huusin halvaantuneena tyhjyyteen,
ei sieltä kukaan vastannut
Siitä päivästä lakosivat tunnit,
ajasta katosi hektisyys
et ymmärtänyt,
että rakkauteni oli kuin Bonsai-puu
-kaunis,
mutta kitukasvuinen
eli sinun kauttasi,
siihen vetoon työnsin ruuheni
sisältöineen elämästä tappelemaan,
kultaisessa vaskoolissa kannoit
kitukasvuisen rakkauteni takaisin kasvamaan
ja päivänkaari oli pitkä, liikkumaton
-huusin halvaantuneena tyhjyyteen,
ei sieltä kukaan vastannut
Siitä päivästä lakosivat tunnit,
ajasta katosi hektisyys
et ymmärtänyt,
että rakkauteni oli kuin Bonsai-puu
-kaunis,
mutta kitukasvuinen
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pitäisköhän munkii laittaa se kitukasvunen enkeli uudestaan?
Paljastan taas täältä,että tykkään runoistasi....=)
Kiitos sinulle *taas* :)
Laita ihmeessä runosi uudestaan,
mie ainakii tykkäsin, siin oli huumoria!!!
Sehän sai aika hauskaa kommenttia silloin :DD
***
siihen ahdistavaan satamaan,
vaillinaisen tunteen tyyssijaan,
uintini tyrehtyi
kaulassani roikkuva pelastusrengas
kellutti patoutuneilla mainingeilla,
jossa elämä tarjosi rakkauden koodia
käden ulottuvilla,
-hylkäsin...
***
kun sä laitat näitä tänne piiloon!
Todella hyvä!!!
Juuh, hyvässä paketissa ne täällä hilluvat,
eivät piilossa :DD, *hajamielisen takuuvarma soppi*
Kieli ei suostu kiittämään, näes niin kankeana siun vouhkaamisesta että... *hymy*, niiaan vaiks!
Jos kyynelteni määrää vuolaana laskisi,
piripinnassa olisi rakkautemme lammikko,
sinä
sinä
sinä
pelästytit
tajusin, miten jokainen sana voi olla viimeinen,
lopullinen
Häilyvä on elämä ja kuolema,
viimeinen hymy
viimeinen halaus
viimeinen kuiskaus aamulla
-rakastan, välitän
onnekseni kasvosi kylpevät auringon aukeilla
pihoilla,
-nauravat,
kulkevat yltäkylläisessä myötätuulessa,
sylissäsi silität suruani iloksi,
-onnesi on onneni