Miten sinä käyttäydyt ihastuneena? Teetkö asian suhteen aloitteen? Vai jäätkö odottamaan toisen aloitetta? Mistä huomaat jonkun ihastuneen sinuun?
Miten käyttäydyt ihastuneena
Anonyymi
104934
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 104
Vanhimmat
Riippuu mitä tarkoitat aloitteella. Ihastuksen ja oma elämäntilanne vaikuttavat, sekä onko toisen seksuaalinen suuntautuminen tiedossa tai onko kyseessä esimerkiksi ystävä vai uusi tuttavuus. Tutustumiseen ja yhdessä tekemiseen on helppo tehdä aloite. Fyysinen lähestyminen ja tunteista kertominen on taas itselleni vaikeaa, liittyen yllämainittuihin asioihin. Ihastuneena annan huomiota, aikaa, kohteliaisuuksia toiselle. Tulevat aika luonnostaan tietenkin. Kuuntelen ja olen kiinnostunut, jaan vastavuoroisesti myös asioita omasta elämästä. Joskus saatan käyttäytyä hölmösti tai hermostuneen oloisesti ihastuksen seurassa. Punastun helposti, puhun paljon ja lähes kaikki toisen sanoma saa vähintään hymyn huulille, olen iloinen ja nauravainen. Viimeinen on vaikea.
Ihastumisen huomaa yleensä katseista ja käytöksestä. Omalla kohdalla, kun oma ihastuminen niin vahvaa, en ole varma onko hän ihastunut vai ystävällinen. Pelkään lukevani toista väärin ja tulkitsevani asioita omien toiveiden pohjalta.
Itselläni aloitteen tekeminen jää aina omien ongelmien ja itseinhon takia.
Todella samoilla linjoilla kuin sinäkin.
Tutustumalla syvemmin kyllä selviää ajan kanssa onko naisiin vai miehiin päin ja varattuihin ei kannata sekaantua. Fyysinen lähestyminen sitten myöhemmin, jos molemmat ovat siihen merkkejä antaneet. Tämä on se hankalin vaihe, kun itse on jo niin ihastunut toiseen ja siinä vaiheessa menettämisen pelko astuu kuvioihin, jos toiselta ei saakaan vastakaikua. Ystävyyskin on parempi kuin menettäminen...
Katse on minusta se kaikista selvin juttu mistä näkee ihastumisen. Pitkät ja intensiiviset katseet. Jos toinen alkaa yhtäkkiä vältellä silmiin katsomista ja puhuessaan tuijottaa mieluummin seiniä kuin sinua niin kannattaa jättää jo alkuunsa rauhaan sellaiset. Minä takerruin liian pitkäksi aikaa sellaiseen naiseen enkä edes antanut itselleni mahdollisuutta ihastua muihin. Olisi pitänyt tajuta, että ei ole molemmin puolista, vaikka toinen aikoinaan merkkejä siihen suuntaan antoikin.
Anteeksi, jos olen liian utelias, mutta mistä tuollainen itseinho kumpuaa? Jos sinulle on joskus joku sanonut rumasti niin sillä sanojalla on ollut omassa elämässä asiat huonossa jamassa. Arvosta ja kunnioita itseäsi niin muutkin kyllä huomaa sen. Älä anna ihmisten lytätä sinua. Ole oman elämäsi kapteeni ja purjehdi elämän laineilla ihan juuri kuin itse tahdot ja sinne minne haluat.
Sepä se, kun mua ei ole koskaan haukuttu ulkonäön takia.
Mul on niin paljon tunnelukkoja et ei tosikaan. Olen vaan satavarma et kukaan ei pidä musta.
Kokoajan mietin mitä kukaan voisi mussa nähdä. En löydä kyl yhtäkään syytä.
Eikä kyl muutenkaan ole haukuttu. Mutta se on ollut sellaista hiljaista ulkopuolelle jättämistä.
Monta kertaa kaveripiireissä jätetty ulkopuolelle.
Mul on aikamoiset suojamuurit...
Ja jotenkin mul on sellainen fiilis et en kelpaa aamulla heränneenä ja räjähtäneen näköisenä.
No, joo tuo on kyllä totta, että ulkopuolelle sulkeminen jättää syvät arvet ja se sama käyttäytyminen heijastuu sitten myöhempääkin elämäänkin, jos on vaikka kouluaikona jätetty porukan ulkopuolella. Naisiin ei oikein opi koskaan luottamaan ja tulee ulkopuolinen olo naisseurassa. Suojamuurit vain levenee.
Minä en oikein koskaan sopeutunut edes tyttöpurukoihin. Minulla oli pari poikapuolista ystävää ja niiden kanssa olin paremmin samalla aaltopituudella ja niiden kanssa oli luonnollisempi olla. Myös myöhemmässä elämässä olen viihtynyt paremmin poikaporukoissa. Kyllä niitä naisiakin, jotka hyväksyy sellaisena kuin on elämään on mahtunut, mutta kyllä ne ihanat naiset, jotka eivät ole pinnallisia niin melko harvassa ovat. Sellainen kun löytyy niin kannattaa pitää kiinni.
Sinä tiedostat omat tunnelukkosi, se on hienoa. Olet jo pitkällä siinä, että voit alkaa käsitellä asioita. Käsittele vaikka ensin ihan omassa rauhassa paperille kirjoittaen. Kyllä sinusta pidetään sellaisena kuin olet. Älä vain muuta itseäsi toisten mielipiteiden mukaan, se on rasittava tie sinulle itsellesi. Kaikki lähtee siitä, että arvostat ja rakastat itseäsi. :)
Jokainen kokee pettymyksiä muita ihmisiä kohtaan elämän varrella, joten niiden varaan ei kannata kovin paljoa rakentaa. Jos ei ole odotuksia eikä olettamuksia toisia kohtaan niin pettymyksetkin ovat silloin mahdottomia. Rakenna omanlaisesi elämä ja sitten kun olet saavuttanut itselle mieleisiä asioita löydät varmasti jonkun joka rakastaa sinua ja ketä sinä myös rakastat.
Ai moni on kyllä söpöimmillään aamulla tukka takussa ainakin sen ihastuneen silmissä, joka katselee vaaleanpunaisten lasien läpi.
Nostan ylöspäin muita ketjuja, kun täyttyy alkupuoli sattuneista syistä majoista 😉
Tuijottelen silmiin ja hymyilen. Hakeudun hänen seuraansa. Muistan kysyä kuulumiset ja muistan mistä on juteltu. Pyrin tutustumaan vapaammassa tilanteessa paremmin. Ehdotan tapaamisia. Lausun kohteliaisuuksia, tuen asioissa. Nauretaan yhdessä positiivisessa hengessä. Saatan koskettaa juteltaessa. Aloitteen teossa oon turhan varovainen. Ihastumista epäilen vastaavasta käytöksestä kuin itselläni ihastuneena.
Minä hakeudun seuraan, ja otan tosi paljon kontaktia, mutta puhumalla ja katseella vaan, en koskettele ollenkaan, en myöskään ole mielin kielin, vaan sanon mielipiteeni ihastumisesta huolimatta, en myöskään yleensä huomaa olla avulias, tai muuta vastaavaa hyödyllistä.
Niin, oikeastaan ihastumiseni huomaa lähinnä siitä, että hakeudun puhumaan vielä tavallistakin enemmän, ja flirttailusta tietenkin.
Kuulostat kivalta! ☺️
Kiitos, minä olen päättänyt jatkossa varoa ihastumista, ettei se pääsisi yllättämään.
Kannattaa varoa😉
Sama meininki koskemisen suhteen, en lähde koskemaan ihastuneena varsinkaan. Puhepuoli sujuu kohtalaisesti, vaikka välillä menee takelteluksi.. Voin ehdottaa yhteistä tekemistä, kahvittelua tmv.
Jännä tää fyysisen aloitteen välttäminen, mikä siinä kiikastaa? Kohtuu vaikea edetä ilmankaan...
En minä ainakaan ala ketään hipelöimään noin vaan, kyllä tällaiset asiat etenevät itsestään, jos ja kun on sopiva tilanne, turha tehdä kaikesta monimutkaista.
Itse myös odotan että tilanne kehittyy rauhassa ja menee luonnollisesti fyysiselle tasolle. Näin on aina käynyt ennemmin tai myöhemmin, mikäli muistini ei hälyttävästi petä. Mikä sen estäisi, ellei karkuun lähde juoksemaan.
Melko keinotekoista ryhtyä puskan takaa ketään lähentelemään, harvoin kai toivottavaakaan. Välttäisin muutenkin äkkirynnäköitä ja sen tapaista kulmikasta toimintaa, tilannetaju on hyödyksi.
Samaa mieltä täälläkin, nämä kahdenkeskiset asiat soljuvat kyllä itsellään eteenpäin kunhan jännite on kasvanut riittävän suureksi. Älytöntä alkaa vasiten yrittämään yrittämällä.
Niin no mutta kyllä kiinnostuksen kertominen ja toiseen yhteyden ottaminen sopii vaikka ihan "yllättäen". Koska jos ei olla esim samalla työpaikalla, kaveriporukassa tai harrastuksessa toiseen tutustuttu niin pakko se yhteydenotto on ottaa sitten muuta kautta. Tai siis kun toista pystyy hitaammin lähestymään esim töissä pikkuhiljaa. Ei se onnistu jos tapaa toisen vaikka vaan kaupungilla.
Tässähän on puheena fyysinen lähestyminen eikä yhteyden ottaminen.
Joo antakaa mennä omalla painollaan. Eikä puolituttua tai tuntematonta voi mennä käpälöimään kadulla, ensin lähestytään puheella..
No eikö toi ole itsestään selvää, että kevyet ohimennen koskettelut ym tulee mukaan, kun tunnetaan jo paremmin. Sitä edeltää silmäpeli, vastavuoroinen flirttailu..
No en tarkoittanut missään nimessä et kadulla tuntematonta nyt menisin käpälöimään. Puhuin yhteyden otosta 😅
Mut hitto et on vaikeeta epävarmana lähestyä naista kenet oon vain kaupungilla nähnyt. 😢
Mikään ei solju itsestään minnekään, ellei joku TEE JOTAIN.
Minä olen samaa mieltä tuon soljumisen kanssa, tuollaiset tilanteet nimenomaan etenevät itsestään, ei siinä mitään väkinäistä yrittämistä tarvita. Ainakin minun kohdalla on mennyt aina niin.
Kertokaa joku miten tämä soljuminen käytännössä toteutuu..
Niin, mutta miten sen voi kertoa yksityiskohtaisesti, kun kaikki tilanteet on erilaisia, minusta tuolla soljumisella tarkoitetaan, että tunnelma on sellainen otollinen, että asia etenee itsestään, siis se on kiinni tunnelmasta.
Soljuu jos on soljuakseen mutta jos tilanne on yhtään sellainen niin voi sitä hieman avittaa. Täysin itsestään mikään ei solju.
Olen nähtävästi tollo kun en käsitä, itselläni jo päälle kaksi vuotta ollut meneillään tilanne joka ei etene. Ei ole tunnelmasta kiinni, aistin mielestäni tunnelman oikein. On ollut monia kertoja läheisiä hetkiä. jolloin juteltu yhteisymmärryksessä syvällisiäkin asioita kahden kesken. En saa kunnolla kiinni, onko hänen puoleltaan sittenkin vain ystävyydestä kyse kun tämä ei etene.
Ei syvällisten juttelu vielä riitä. Kehutteko toisianne? Kosketatte toisianne kevyesti jutellessa? Onko teidän välillä flirttiä? Helliä viestejä? Tms... tiivistä yhteydenpitoa? Kerrotko kuinka ihana oli nähdä? Kiirehditkö uuden tapaamisen sopimisessa? Katsotteko paljon toisianne silmiin hymyillen? Onko puheessa lempeä sävy? Halailetteko? Kaikki nuo on asioita, jotka vie eteenpäin, jos tunne on yhteinen.
Mul on vaikeuksia koska oon niin ujo ja epävarma
Minä taas vierastan ajatusta, että pitäisi erikseen alkaa yrittämään jotain, minusta silloin ei ole vetovoimaa, jos juttu ei etene itsestään.
Ei siinä mitään tolloa ole, olisi tuo minustakin aika ihmeellistä, yli kaksi vuotta on jo tosi pitkä aika, vaikka minä olen hidas näissä jutuissa, kyllä tuossa vaiheessa voi jo päätellä, ettei mitään tule tapahtumaankaan, ja kyse on ystävyydestä toisen puolelta.
Kyllähän sitä molemmat tai ainakin toinen tekee jotain, että juttu etenee. Se vain ei tunnu tekemiseltä, kun reaktiot tulevat itsestään niin spontaanisti..
Niin, kai tämäkin on taas tosi yksilöllistä, minun kohdallani tällaiset jutut ovat menneet kyllä ihan itsestään, ja kumminkin on useampi suhde ollut, että en puhu mielikuvituspohjalta.
Noin varmaan useinmiten on. Tosin kahden ujon ja epävarman kyseessä ollessa voi lämmittelyyn kulua aikaa kauankin vuosiakin, kun kumpikaan ei ota ratkaisevaa askelta. Onhan tuostakin lähtökohdasta toimivia suhteita tullut, jos jompi kumpi uskaltautuu...
No toinen on ollut sitten aktiivisempi ja sinusta tuntuu, että homma etenee itsestään..
Juu tämä.
Ei kaikki ole aina niin mustavalkoista.
Niin, olet varmaan oikeassa, kun minä en ole ujo, enkä kauhean epävarmakaan, niin ei ole kokemusta siitä.
En minä ole passiivinen luonteeltani, kyllä se on mennyt itsestään, jos tunnelma on ollut oikea, ja tunteet molemminpuolisia. Minä en nyt jotenkin osaa selittää tätä asiaa, vaikka muuten olen hirveä selittämään kaikkea.
En kyllä ymmärrä miten menee itsestään. Jos toinen vaikka silittää hiuksista ja toinen vastaa pusulla niin kyllähän siinä molemmat tekevät jotain. Reaktiot voivat kyllä olla spontaaneja ja niitä ei suunnittele ja mieti sen kummemmin...
Samaa mieltä, ei ne jutut itsestään etene.
Se, että uskaltaa edes koskea toista on jo iso askel ja miten se toinen sen kosketuksen ottaa vastaan. Voi näyttää häkeltyneeltä, mutta sisimmässään voi tuntea tosi voimakkaasti.
Siinähän se sitten soppa onkin valmiina, kun se joka lähestyy tuntee itsensä torjutuksi. Ei varmasti toista kertaa enää lähesty, ainakaan samaa tyyppiä.
Niin se varmaan sitten on, minusta on vähän hassua alkaa erittelemään tuollaisia asioita noin mekaanisesti, fyysinen vuorovaikutus on kumminkin vähän mystistä aina.
Miten aikuiset ihmiset niin häkeltyy tuollaisesta tavallisesta asiasta?
Niin sitä vaan, että minä en ainakaan jaksaisi olla sellaisen naisen kanssa, joka häkeltyy koko ajan kaikesta, ja nyt varmaan taas tästäkin kommentista joku loukkaantuu, mutta sanon kumminkin, että en jaksaisi sellaistakaan naista, joka loukkaantuu joka asiasta, kun ei voisi ikinä olla oma itsensä, eikä rentoutua.
No nyt korona aikana, kun on toitotettu turvavälistä niin toivotun ihmisenkin kosketus häkellyttää. On niin kauan siitä, kun kukaan on koskettanut. Haluais koskettaa myös, mutta onko se sopivaa.. Kuitenkin haluais lähestyä toista ja haaveilee sylistä..
Niin, toivotaan että pian saadaan rokote.
Kyllä se puhe ja muukin luistaa, kun alkuun on päästy. Ihan omana itsenään saa olla. Se ratkaisevien askeleiden otto vaan siihen rakkauden polulle on haastavaa, kun kaksi arkajalkaa toisiaan kiertää ja kaartaa..
Jos on kovin rakastunut niin kyllä sitä saattaa häkeltyä ihan pelkästään toisen katseesta. Ja tarkoitan tilannetta kun tunteista ei ole puhuttu ääneen.
Ei tietenkään suhteessa toisen kosketus saa häkeltymään, saati katse.
Onko teillä jotain ns esteitä että selkeään lähestymiseen on tavallista korkeampi kynnys?
Jos olette molemmat sinkkuja, kaapista ulkona ja ette ole samassa työpaikassa niin sitten on kovin pitkä lämmittelyaika...
Niin se varmaan on, minun ei oikeastaan pitäisi kommentoida näihin ollenkaan, kun en ole arka tai ujo, enkä ole myöhäisherännytkään.
Niin, minä en ehkä ymmärrä täysin teidän juttuja, kun en ole myöhäisherännyt, enkä uskovainen.
En minäkään ole uskovainen tai myöhäisherännyt..
Et ole tainnut ikinä olla kunnolla ihastunut? Siten että kun näkee toisen niin ottaa vatsan pohjasta ja vähän pyörryttää.
Kyllähän se on niin, että keskustelu syntyy, kun on erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Kiva, että oot keskustelemassa. Sun näkemyksiä on kiva lukea.❤
Olen tietenkin, montakin kertaa, mutta minä en mene kumminkaan niin hämmennyksiin jostain katseesta, tai kosketuksesta, että muuttuisin täysin toimintakyvyttömäksi pitkäksi aikaa, ja jotenkin sen vuoksi menisi koko juttu pilalle, niin kuin tässä joku kuvasi, että järkyttyy niin totaalisesti, ettei kykene mihinkään. Minä olen kyllä aika herkkä, ja reagoin asioihin voimakkaasti, mutta en sillä tavalla, että se estäisi ihmissuhteita.
Kiva kuulla, minusta välillä tuntuu, että ajattelen melkein kaikesta eri tavalla kuin suurin osa muista tällä palstalla nyt kirjoittavista, eikä aina ole kauheasti kosketuspintaa muiden ajatuksiin, mutta minustakin on hyvä, että tulee erilaisia mielipiteitä ja ajatuksia, enkä ymmärrä, miksi jotkut täälläkin hermostuu siitä heti, jos joku kritisoi jotain asiaa.
Tiedä onko tässä esteitäkään, vapaita olemme molemmat. Ystävyksinä tunnemme toisemme, suuntautumisesta ei ole kovin avoimesti puhuttu, kylläkin vihjailua on ollut pidempään tämän yli kaksi vuotta. Mitenköhän tätä voisi hienovaraisesti viedä läheisempään suuntaan? Meillä on aina lämmin ja hyvä tunnelma tapaamisissa, mutta kosketuksen suuntaan ei ole mennyt vielä. Ehkä olen tulkinnut hänet väärin, kun enempää ei ole syntynyt.
Sepä se, kaksi vuotta tuntuu pitkältä ajalta. Jollakin lailla meidän suhteemme on juuttunut tähän ystävyyteen, ehkä on hänen toiveensa.
Positiiviseen sävyyn aina juttelemme, olemme saman henkisiä eikä väliin ole tullut ristiriitaa. Kehumme vaatteita, ajatuksia, hymyilemme. Flirtin kanssa en ole kovin luonteva, ehkä jossain määrin flirttaankin huomaamatta ja hänelläkin on pilkettä silmäkulmassa. Seuraava tapaaminen sovitaan useasti jo edellisen aikana. Kosketusta meidän välillä ei ole vielä ollut sen enempää, ei ole siihen saakka mennyt.
Tuossa tilanteessa pitää tehdä ihan selkeä lähestyminen. Muuten jatkuu samalla meiningillä seuraavatkin kaksi vuotta.
Kai voit sanoa hänelle esim että pidät hänestä enemmänkin kuin ystävänä.
Sehän tässä on vaarana, silti vaikea ajatella noinkaan suoraa tunnustusta. Keväällä hänen syntymäpäivänsä aikoihin annoin pienen lahjan ja kirjoitin korttiin sanat ihanalle ystävälle, hän tulkitsi tämän lähestymisen kuitenkin edelleen ystävyydeksi. Tein siinä virheen, rakkaalle ystävälle olisi ollut parempi sanamuoto, mutta se tuntui liian rohkealta. Pelkään ettei hänellä ole kuin ystävyys tunteita, vaikka on vihjaillut muuhun suuntaan kautta rantain.
Minusta teet asiasta jotenkin liian monimutkaisen, en näe miten tuo sananmuotoasia olisi mitään muuttanut, kun siinä kumminkin puhuttaisiin ystävyydestä, sinun pitää olla paljon suorempi, jos haluat, että tilanne etenee johonkin suuntaan.
Niin itse en olis laittanut korttiin mitään ystävyydestä...
Niin, kyllä pitää sanoa suoraan mistä on kyse, jos puhuu vaan ystävyydestä, niin mistä toinen voi tajuta, että tarkoittaa muuta, mikä ihmeen ylipääsemätön vaikeus ihmisillä on puhua suoraan, minusta ihan mahdoton ymmärtää.
Samaa mieltä. Jos laittaa ystävä sanan niin aivan sama mitä muuta siinä lukee. Vaikka lukisi rakkaalle ihanalle sydämelliselle kultaiselle ystävälle. Niin siinä ratkaiseva sana on ystävälle.
Olisit laittanut, tai laita seuraavan kerran ihanalle naiselle. Ja jotain muuta suoraa tunnustusta kehiin. Ajatteletko että jos vihjailet riittävästi kautta rantain, niin hän tekee aloitteen puolestasi? Ei sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin ajatella suoraa tunnustusta. Epämääräinen vihjailu ei vie mihinkään. Eikä edes suora vihjailu. Ja periaatteessa mielestäni vihjailija on velkaa sen toiselle sen suoran tunnustuksen kun on kerran aloittanut vihjailun.
Eikä tuota ystävyyttä kannata tosiaan korostaa kun kuitenkin ajattelet jotain ihan muuta kuin ystävyyttä.
Niin juuri, esimerkiksi minä kirjoitan, tai sanon, monesti ystävilleni jotain vastaavaa, tai he minulle, viikonlopun jälkeen yksi ystävä laittoi viestin, missä luki kiitos seurasta ihanalle ystävälle, enkä tosiaankaan kuvittele, että hän olisi minusta romanttisesti kiinnostunut, ystävyys ja rakkaus on ihan eri asioita.
Nyt hei sanonko ihan suoraan, tosta himmailusta ei tule ikinä mitään. Johdat itse sitä naista harhaan jankkaamalla jatkuvasti ystävyyttä. Näytä suoraan jollakin sulle luontevalla tyylillä mitä sulla on mielessä.
Tai kirjoitat tunteesi selvästi paperille ja,annat hänen lukea.
Oletteko te opettajia ammatiltanne vai mitä te täällä pädette ja opetatte toisia?
Mitäs sitten pitäisi olla jos ei opettajia?
On se kumma, että jotkut tyypit eivät kestä sitä, että joku muu tietää ja osaa paremmin. - Nm. Alemmuuskompleksia
No se on hyvä, että osaa opettaa ja jakaa neuvoja🙂Lisäksi tietää mitä elämältä haluaa ja toimii sen mukaan😘
😂😂 No ei munkaan mielestä.
Seurailen ensin sivummalta, voi mennä kuukausia. Kun pääsen puheisiin asti, kuuntelen tarkasti ja puhun itse vähemmän. Puhuessa menee sanat usein sekaisin tai en saa sanottua mitään ,menen lukkoon. Aloitteen teko on vaikeaa, tulee töksähtävästi.
Sama mulla.
Samantapainen "taktiikka" täälläkin, toinen voi herkästi jäädä tietämättömäksi koko asiasta..
No niinpä 😞
Snadisti katatoninen ja flegmaattinen olen, tietenkin.
Eli normaali.
Peukutan molemmilla peukuilla salaisesti, koska wau :)
Olen ollut ihan täydellinen dille. - Nm. Prkl
Millä tavalla?
Sama täällä. Tunnen itseni täydeksi idiootiksi. Nolottaa oma käyttäytyminen. Tai siltä nyt tuntuu. Olen ollut luultavasti liian innokas ja ihastuminen paistaa kilometrien päähän kirjaimellisesti. Eipä varmasti ole jäänyt toiselle epäselväksi. Tosin ihmettelen, miksi toinen ei torju eikä tartu tilaisuuteen. Ehkä on nauttinut huomiosta, tai ei tiedä itsekään mitä tahtoo. Turhauttaa.
Vanhana kettuna sanon, että olet ehdottomasti plussan puolella toimimalla kuten toimit. Kiinnostus kannattaa näyttää selvästi, et voi olla liian innokas ellet suorastaan käsiksi käy. Miksi toinen ei tartu tilaisuuteen, tähän voi olla monta syytä. Mitä jos kysyisit suoraan kiinnostaako lähteä treffeille.
Riippuu tilanteesta, mutta en liikaa anna itsestäni suoraan. Tällä hetkellä tilanteeni on kyllä turhauttava, koska olen samalla työpaikalla ihastukseni kanssa ja en osaa tulkita häntä ollenkaan. :D
Kyl täs vaan alkaa enemmän ja enemmän tajuamaan et yksin tuun olemaan loppuelämän. Ihastun todella harvoin ja silloinkin kun ihastun niin en oo koskaan kerronut tunteistani tai laittanut viestiä. En jotenkaan kehtaa koska ei hän varmasti vois musta olla kiinnostunut.
Toivottavasti rohkaistut ja ilmaiset asian jollakin tapaa.
Näin hänet tänään kaupungilla... En tiedä näkikö hän minut tai jos näki niin ei ainakaan päin halunnut katsoa...
Luoja miten surulliseksi tulin. Jos hän näki mut niin ainakin siitä voi päätellä et ei hän musta oo kiinnostunut. 💔💔💔😔😔
Voiko mielestänne laittaa somen kautta viestiä tuntemattomalle?
Jos oon nähnyt muutaman kerran kaupungilla kiinnostavan naisen.
On se kyl outoa ja varmaan ahdistavaa jos laittaisin viestiä. Löysin hänet siis facesta. Eli tää on varmasti mahdoton tilanne. 😔😒 😔😔
No voi kai viestiä laittaa. Onko siellä facessa jotain josta voit kommentoida tms.
Miksipä ei, tuskin siinä mitään häviätkään. Osoitat ainakin aktiivisuutta, mikä on hyvä. Eihän niitä kiinnostavia naisia tuosta vain syliin tipu.😏
Niin, minusta ainakin voi ottaa kontaktia tuntemattomaankin, mutta kannattaa varmaan kommentoida jotain kevyttä aihetta, eikä mainita ensimmäisenä niistä kaupungilla näkemisistä, vaan vasta sitten, kun on saanut keskustelun enemmän käyntiin.
Mitä jos koko loppuelämän tulee käymään niin et ihastuu aina yksipuolisesti? 💔😔
Eipäs mennä asioiden edelle. Kyllä se oikea rakkaus vielä osuu kohdalle..
Suurimmal osal käy varmasti hyvin
Mul ei, oon täysin heittänyt toivon menee
Tää päivä oli niin kamala 💔😭😔
Joskus tuntuu tuolta ja voi tuntua aika monestikkin jossain vaiheessa. Elämällä on kuitenkin tapana yllättää ja hankalia kausia seuraa parempi kausi aikanaan. Virtuaalihalaus sinulle.
Kiitos 🤗
Oon kyl miettinyt et mul tooosi pieni mahdollisuus tavata naista jonka kanssa ihastus olis molemminpuolista. Pieni paikka mis asun, toinen mahdollisuus olis et tapaisin jonkun töissä (mitä en haluaisi) tai sit kaupassa/lenkillä (ja tähän en usko kohdallani muuta kuin minun yksipuoliseen ihastumiseen).
Nii ja ja kaiken lisäks oon täs reilu 10 vuoden aikana ollut ihastunut kaks kertaa. (kummassakaan tapauksessa en kertonut ihastukselle)
Ihastutteko te usein?
😄
En nyt niin kauhean usein. Sinkkuna vierähtänyt pitkän päättyneen parisuhteen jälkeen useampi vuosi. Ehkä sun kannattais käydä tapahtumissa ym. Kauempana, että voit kohdata samanhenkisiä ihmisiä.
Minäkin ihastun harvoin, nytkin olen ollut jo useamman vuoden sinkkuna, kun edellinen suhde päättyi. Sinun kannattaa liikkua vähän laajemmalla alueella, kun asut pienellä paikkakunnalla, mieti onko esim. harrastustapahtumia, joihin voisit mennä kauemmaksikin.
Jonkun ihastuneen minuun.minusta näkee varmasti ...