kuin paremmaksi ihmiseksi silloin kun hän on Helsinki Vantaa lentokentällä..
Onko kellään muulla tällä istä kokemusta?
Onko kellään muulla tällä istä kokemusta?
Eräs tuttava sanoi tuntevansa itsensä
Anonyymi
38<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Itselläni ei sellaisia tuntemuksia, Halla-aho tässä jokin aika sitten kirjoitti tuntevan itsensä puhdasrotuiseksi, tarkoittiko saunan jälkeen vai mieleltään arvokkaammaksi.
Mistä luit tuollaista?
En ole ajatellut ´paremmaksi ihmiseksi´ mutta luulen että tiedän mitä aloituksessa tarkoitetaan. Tunnen oudon avaran ja ison tunteen Helsingin rautatieasemalla ja kun mietin niin kyllä se sama tunne on lentokentällä. Jotenkin maailmankansalaiseksi itsensä tuntee.
Minusta suomalainen tuntee itsensä koko maailman press kansalaiseksi, kun menee vaan itäkeskukseen ja poikkeaa välillä puhos keskuksen puolelle tien takana.
Uskon että harva on tällaisissa kysymyksissäsi rehellinen edes anonyyminä.
Voin olla rehellinen.
En koe mitään tuollaista parempana ihmisenä oloa (parempi kuin kuka? Haloo? Kuka vaan voi normioloissa reissata. Eihän se ole vuosiin ollut harvojen herkku) pikemminkin tunnen olevani joukossa, muiden lähtiöiden/tulijoiden kanssa.
Koska en ole muita matkoja juuri tenyt kuin lomalentoja, niin enemmin ihailin niitä rutinoituneita ammatin takia matkaavia. He erottuvat joukosta. Voi olla, että on sisällänsä eri fiilis mennä kinkkiseen kokoukseen kuin lähteä leuhottamaan lomalle.
Minusta lentokentällä olo on kuin antipasto. Tosin en kaipaa sitä ajan tappamista hirveästi.
Parasta lentomatkassa ovat nousut.
Beng
Se on tukalan totta, jopa ahdistavaa, jonotukset ja odottelut molemmissa päissä. Siinä tuntee itsensä alistetuksi orjaksi mieluummin kuin ihmiseksi.
Nm, liian paljon matkoja liian usein se on loppu ny prkle. (Onneksi) Tunnen itseni todelliseksi ihmiseksi kotona ja luonnon ääressä.
Lentokentällä tunnen itseni aivan tavalliseksi ihmiseksi. Olen jopa niin tavallinen, että odotteluaikana en nauti lentoaseman ylihintaisia herkkuja, korkeintaan nautin pullakahvit. Odotteluajan voin käyttää mainiosti niin, että tutkin lomapaikkakunnan karttaa.
Varmasti ateistinen kokemus sinänsä, ellei suorastaan kristallinen.
Voishan sitä tuntea, sillä niin harvoin siellä on.
En tunne sitä pöljää, etten osaa sanoa.
Toopeja on monenlaisia.
Sama kuin tuntisi itsensä rikkaaksi seistessään Nordea-pankin aulassa.
Sanotaan että "kerro ketkä ovat ystäviäsi niin kerron sinulle minkälainen olet".
Suosittelisin, ettei aloittaja kertoilisi enempää omista kavereistaan
oman itsensäkään takia.
No joo - ehkä silloin, kun aloitin oppikoulun, ja seisoin linja-autopysäkillä odottamassa koulumatkalle lähteäkseni, niin tunsin olevani fiksu. Vaan ajan mittaan on tullut neutraali suhtautuminen asioihin.
Tuliko se linja-autp, vai seisotko edelleenkin pysäkillä...
Fiksuna hän odottaa seuraavaa ja seisoo siellä yhä ja naputtelee tekstejä suomi kakkos nelos lankulle :D
nm. seison maitolaiturilla ja odottelen maitoautoa, edes naista jolla olisi hinkit.
Siitä syystä sinne lienee sellainen tunku normaaliaikoina. Siis silloin kun pandemia ei hiljennä aikoja ja paikkoja. - Nm. Niiin harva on paree
Joo, tosiaan. On siinä varmaan oma hohtonsa.
Nyt pandemian aikaan luin, kun olikohan se Taimaassa, mutta jossain sielläpäin kuitenkin, kun joku lentoyhtiö keksi myydä feikkilentoja ihmisille jotka kaipasivat lentämään ja matkoille, mutta eivät päässeet. Kaikki rutiinit kentällä, koneeseen menossa ja koneessa oli täsmälleen samat kuin oikeilla lennoilla. Ainut ero oikeaan lentoon oli se, että kone ei käynyt ilmassa ollenkaan.
Oli ollut niin suosittu se ensimmäinen kerta, että aikoivat tehdä uudestaan samanlaisia.
Oli kuva, kun ihmiset lentotuoleissa istuen ottivat selfieitä "lentolippu" käsissään.
Sitä en tiedä, oliko heillä matkalaukutkin mukanaan, kyllä kai, joita sitten saivat jonottaa pannalta pois lähtiessään.
Ai karmeeta.
Tosin ekologista.
Olen joskus miettinyt noita firmojen juhlaristeilyjä. Miksi ihmeessä laivan täytyy lähteä satamasta. Tax-free on kärsinyt inflaation. Voi olla,.että joku kaipaa yön klo 1.00 ristiaallokkoa ja huomaa, että hotshot oli liikaa. En tiedä, miten allokkoefektin satamassa saisi eli tuulta 30 m/sekunnissa. Laivaa ei voi mitenkään paikalla hölskyttää.
Siis. Juhla laivailuja voisi järjestää ihan satamassa. Sitton, jos haluaakin lähteä, niin sen voi tehdä milloin vaan.
Beng
Tukholmassa on yksi toisen maailmansodan ajoilta oleva laiva, Patricia, joka seisoo ankkuroituna rantaan siinä Slussenin kupeessa.
Siinä on ravintola ja yökerho. Ulkokannella näkyvät tanssivan ja sitten kuuluu olevan hyttejä, joita väsyneet juhlijat voivat vuokrata. Taxfrretä siinä ei varmaan ole mutta sen keinumisen tunteenhan saa kun täyttää päänsä.
Jestas sentään. Mikään ei ole niiin poispilattu kuin ihminen. - Nm. Luomakunnan tyhmin eläin
Tuosta tulee mieleeni, kun olimme pienen lapsenlapseni kanssa etelän matkalle lähdössä. Kone rullasi vielä kentällä ja lapsi kysyi innoissaan, joko me lennämme. Se oli ihan hauskaa meistä aikuisista.
No nyt on lapsi jo toisella kymmenellä ja aika on muutenkin toinen jo koronankin takia.
Voin sanoa samaa tunteneeni, rehellinen olen.
Onhan se nyt hienoa lähtee jonnekin lentsikka kentältä!
Eli lentämällä lentokoneella.
Dominoksi naamioituneena joku kaapista hypännyt voi toki päästä tunteeseen, mutta ne on henkimaailman hommoo.
Pitää sanoa, etten tosiaankaan muista tunsinko itseni paremmaksi.
Siitä on niin kauan, kun viimeksi olen ollut Helsinki Vantaan lentokentällä, jotain ehkä 45 vuotta aikaa.
Yhdellä kerralla en ainakaan, kun olin myöhästynyt laivasta ja piti lentäen ottaa laiva kiinni Maarianhaminasta. Enemmän stressaantunut olo, kun piti olla seuraavana päivänä töissä. Taisi olla vielä koneen vaihto Turun Artukaisen kentällä, jos oikein muistan.
Oletpas sinä ollut turhankin tunnollinen siivoojaparka, että oikein pakkohinku päästä töihin vaikka uimalla.
Minä olisin jäänyt maihin ja soittanut työnantajalle, että sorry laiva meni, tulen seuraavalla. Jos se ei olisi sopinut limanuljaskalle, olisin haistattanut hatullisen ja etsinyt toisen työn. 45-50 vuotta sitten oli työpaikkoja enemmän kuin tekijöitä.
Mielenkiintpinen laivan takaa-ajo. Ilmeisesti aikaa riitti.
Huh. Miten stressaavaa on ollut.
Itse olen työkaverini kanssa ollut hilkulla mennä väärään laivaan. 24 tunnin risteilystä oli tulla Hki -S.holm ristely eikä esim. alkolla ollut mitään osuutta asiaan, päinvastoin.
Beng
Enhän minä vielä 45 vuotta sitten edes tiennyt minkälaista olisi olla siivoojaparka.
Vasta 23 vuotta sitten laskeuduin siihen todellisuuteen.
Tunnollinen tosin olin. Vai olisiko ollut niinkin, että isäntäväki halusi vain päästä minusta eroon keinolla millä hyvänsä ja järjestivät minut koneeseen, kun en olisi ehtinyt enää siihen junaan, jolla olisi ehtinyt Turussa laivaan.
Itselläni+kun+olen+nyt+15+%+ylipainoinen+on+tuntemus,+että+toiset+todellisuudessa+vähemmän+ylipainoiset+on+lihavempia++ja+heidän+pitäisi+laihduttaa.
Minä olen törmännyt koneissa eri kokoisiin ihmisiin.
Minusta jännä tuo lento/leuannveto synteesi.
Beng
Mulla pmi yli kolkyt ja kerran onnistuneesti laihdutin, kun olin rakastunut. Rakkaus laihdutti💘 En enää ehkä lennä minnekään, ettei tarvitse penkkiin mahtumistakaan miettiä. Olen reissannut aikoinaan ihan riittävästi.
Ei Seutulan lentokentälläkään enää pääse lentokoneita katsomaan niin läheltä, kun ennen. Nyt täytyy ostaa lippu lentokoneeseen, että lentokoneen hyvin näkee.
Lentäminen on muuten kyllä aivan ihanaa. Kaikkein ihanin lentokokemus on kuumailmapallolento Helsingin yllä😍
Ikuna en voisi mennä kuumailmapallon kyytiin. Tuuli tuo, tuuli vie.
Tai valtava pamaus tai laskeutuminen puuhun, mereen, mätäojaan, kirkon katolle.
Uiui ei minulle,
Beng
70-luvun alussa riitti Lappeenrannan lentoasemakin. Koki ikäni köyhyydessä ja kurjuudessa eläneenä tunsin tiettyä tyydytystä kun muutaman viikon välein taksi haki aamuisin minut kotiovelta ja vei Lpr:n lentoasemalle. Pieni asema, hyvin vähän matkustajia koska mäntämoottori Convairiin ei mahtunut paljoa matkustajia.
Kun sitten lähtöä odotellessa nautti kahvia niin voi tuntea itsensä suorastaan ihmiseksi.
Ja koko nautinto työnantajan kustannuksella.
Hohto katosi parissa vuodessa. Ryhdyin ajamaan Helsingin matkoja omalla autolla koska käytännössä kilometrikorvaukset olivat kulujen jälkeen nettopalkan lisää.
Nykyään vaimollani on lomareisujen nousuja yli 150 kpl. Minulla hieman vähemmän. Ulkkareihin suuntautuneet työlennot jäivät minulla muutamiin kymmeniin.
Kokonaisuudessaan minusta, ja luultavasti monesta muustakin, lentelyt ovat kiusallista reuhuamista.
Yksi toivekohde on. Mutta ans ootella, koska on turvallista lentää.
Hyvällä omallatunnolla voisin käväistä, koska hiilijalanjälkeni on olematon. En nyt ihan höyhen ole.
Niin lentokentällä voi olla ulkkiksia todella lukemattomista. Siksikin se olla joukossa, on jände tunne.
Beng
Jos olisi pakko jostain syystä lentää, niin saattaisin tuntea syyllisyyttä lentokentällä. Tokihan siellä olijoista suurin osa lie "samassa veneessä" eli lähtemässä matkalle.
Nuorena lentämisessä oli jotain hohtoa olevinaan, kun sain lentää pari kertaa Atlantin yli ykkösluokassa, jossa tarjoiltiin ruoka isoilta posliinilautasilta sekä juomat vapaat.
Mikä tärkeintä oli tilaa, ei tarvinnut istua sillipurkissa kuten turistiosassa.
On hienoa tall ustell A lentokentällä!
pukeudun columboksi ja minua luullaan spurguksi vantaan lentokentällä
tunnen massiivista ylpeyttä
viihdyn parhaiten Pariisi - Madrid pikajunassa pukeutuneena poirot-tyylisesti
kun se rynnii mesetalla jossa näkyy pitkälle ja valkohansikkaiset miestarjoilijat tuovat tammenterhoilla syötettyn mustasorkkasian kuivalihaa habsburgilaisittain katetulle junanpöydälle, tunnen massiivista ylpeyttä