Eli siis pakko hakea että saa työttömyyskorvausta jos ei töitä heti löydykkään.
On se kumma kun pitää alkaa hakemaan kouluihin mihin ei kiinnostus riitä, sen takia ettei vielä voi hakea sinne minne oikeasti haluaisi.
On tää kummaa...
Varmaan pyritään saamaan nuoret heti kouluihin mutta mutta...
On tää kummaa...
On se kumma kun pitää alkaa hakemaan kouluihin mihin ei kiinnostus riitä, sen takia ettei vielä voi hakea sinne minne oikeasti haluaisi.
On tää kummaa...
Varmaan pyritään saamaan nuoret heti kouluihin mutta mutta...
On tää kummaa...
Vastaukset 2
Vanhimmat
kun yhteiskunnan ei tarvitse elättää laiskoja jotka eivät edes halua yrittää...
En jaksa uskoa tähän laiskuuden olemassaoloon sellaisenaan - sen täytyy olla seurausta siis suuremmista epäkohdista koneistossamme. Olemme unohtaneet, että ellemme hyväksy erilaisuutta emme hyväksy myöskään ihmisyyttä vaan olemme hyvin kylmäkasvoisia paperipinojen orjia.
Moderni yhteiskunta ei ole pohtinut tarpeeksi näitä kysymyksiä. Meillä ei ole tarpeeksi sellaisia filosofijohtajia, jotka todella haluaisivat kansalaistensa parasta. On vain vaikutusvaltaisia ihmisiä, jotka ovat itsekeskeisen tyytyväisiä omaan elämäntilanteeseensa.
Byrokratiassa on paljon sellaista, jota emme tarvitse. Tällainen pakkoehdollistaminen ja työvoimaPOLIITTINEN juoksuttaminen ei tosiasiassa palvele ketään vaan paremminkin herättää ihmisissä närkästystä.
Asiaa voisi lähestyä ihmisarvon näkökulmasta. Koska jokaisella on ihmisarvo, pitäisi mielestäni pyrkiä takaamaan kohtuullinen elintaso jokaiselle kansalaiselle - ehdoitta tietyin asiainkohdin (olisi valvottava esim. alkoholinkäyttöä, tupakointia, huumeidenkäyttöä vaikkapa sitten säännöllisillä lääkärintarkastuksilla). Ja kun mietitään tätä laiskuus kysymystä niin on niinkin, että tässä informaatiotulvassa pieni ihminen joutuu vallan helposti hämilleen eikä tiedä mihin oikein suuntaisi voimavarojaan. Eikä vain pieni ihminen vaan myös valtionmies pohtii missä oikein mennään, kun tarkemmin syynätään.
Ihmisiä on ensinnäkin liikaa - olisi mahdoton tilanne jos kukaan ei tekisi töitä. Siksi valtio tietenkin yrittää kontrolloida laatua eli sitä tuleeko yksilöstä yhteiskunnan elätettävä ja potkii ihmistä tekemään hätäisiäkin ratkaisuja.
Yksilö ei pohdi ainoastaan valtaisin sekavaa yhteiskunnallista asemaansa vaan myös olemassaoloaan maailmankaikkeudessa.
Pakkosuorittaminen, erikoistuminen ja jatkuva vaatimustason hilautuminen yhä korkeammalle eivät anna hetkenkään rauhaa kenellekään, ja tästähän yhteiskunnan lisääntyvä häiriökäyttäytyminen ja psyykkiset ongelmat viestivät.
On elettävä tässä ja nyt ja siis tehtävä mitä täytyy. Ihmisarvonne ei saisi koskaan olla riippuvainen valtiosta vaan jokaisella on riippumaton ihmisarvo. Jos jokainen toimisi moraalisesti ja eettisesti oikein, maailma voisi olla kivuttomampi paikka elää. Jokaiselle on paikkansa tässä maailmassa, mutta tuon paikan löytäminen on osoittautunut yhä hankalammaksi. Uskoaan ei kannata kuitenkaan menettää sillä ellet usko edes itseesi, miksi kukaan muukaan uskoisi sinuun.