Olen elämäni aikana kokenut monenlaisia mielenkiintoisia tietoisuuden tiloja. Esimerkiksi kerran koko tietoisuus itsestäni, ajasta ja paikasta katosi niin, että monenlaista ehti tapahtua siinä paikassa, jossa olin (huoneessa oli toinenkin henkilö). Olin siis keskellä päivää hetken aikaa kuin sikeässä unessa. En muista tapahtumista yhtään mitään.
Minulta on myös katsellessani jotain kadonnut tunne katsojasta ja ympäristöstä niin, että olen nähnyt vain katsomisen kohteen. Olen siis ollut pelkkää katsomista tai näkemistä (normaalistihan tiedostan itseni katsojaksi katsoessani jotakin ja näen myös ympäristön siinä laajuudessa kuin näkökenttä sallii). Tietoisuus itsestäni on sitten yhtäkkiä palautunut. Kokemus on erikoinen.
Ovatko nämä tietoisuuden tilat buddhalaisittain selitettävissä?
Minulta on myös katsellessani jotain kadonnut tunne katsojasta ja ympäristöstä niin, että olen nähnyt vain katsomisen kohteen. Olen siis ollut pelkkää katsomista tai näkemistä (normaalistihan tiedostan itseni katsojaksi katsoessani jotakin ja näen myös ympäristön siinä laajuudessa kuin näkökenttä sallii). Tietoisuus itsestäni on sitten yhtäkkiä palautunut. Kokemus on erikoinen.
Ovatko nämä tietoisuuden tilat buddhalaisittain selitettävissä?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Enpä usko,luulen että uskovaisetkin pystyvät täydelliseen keskittymiseen.
Kyllä kuvaamasi kaltaisia tietoisuuden tiloja varmaan voisi selittää myös buddhalaisittain. Itse kyllä käyttäisin mielummin lääketieteellisiä termejä.
Kaikkien henkisten ilmiöiden takana on ihmisen neurologinen järjestelmä. Jos kokemukset alkavat kovasti poiketa ns. normaalitajuisuuden kokemuksista, on syytä epäillä, että tuohon järjestelmään on tullut jonkinlainen häiriö.
Häiriöt voivat olla periaatteessa mitä tahansa vähäisistä aineenvaihdunnallisista epäsäännöllisyyksistä aina aivokasvaimeen asti.
Koskaan neurologiaan sidottu kognitiivinen järjestelmä ei toimi aivan moitteettomasti.Poikkeamia tapahtuu kaiken aikaa mutta hermoston oma itsesäätelyjärjestelmä pystyy usein palauttamaan normaalitilaan.
Jos kuitenkin koet tajuisuudessasi jatkuvia, radikaaleja tai häiritseviä heilahduksia, kehoitan sinua ottamaan yhteyttä lääkäriin.
Yleislääkäri sopii aluksi aivan hyvin.
Hän ohjaa sinut spesialisteille mikäli uskoo siihen olevan tarvetta.
Jos kuitenkin
Jos kuitenkin kokemasi
>>>Kaikkien henkisten ilmiöiden takana on ihmisen neurologinen järjestelmä.
> Länsimaisen tieteen suuntauksista buddhalainen filosofia on tässä suhteessa siis lähinnä kvanttifyysisiä lähestymistapoja tietoisuuden ongelmaan.
Kvanttifyysisiä, mitä se oikein tarkoittaa? Tiedostan idean, jota ajat takaa, mutta kannattaako viljellä tuollaista new age liirum laarumia, joka tieteellisenä terminä ei sisällä oikeastaan mitään merkitystä.
Tämänhetkisen käsityksen mukaan hermostollisen toiminnan selittämiseen ei tarvita mitään kvanttifysiikkaa, mystifioinnista puhumattakaan.
Minulla erikoisia tajunnantiloja on ollut vain hyvin harvoin, joten en ole niistä erityisemmin huolissani. Antonio Damasion kirjasta luin vastaavanlaisista kokemuksista ja syyn arveltiin olevan muistaakseni jonkinlaisen epileptisen häiriön. On toki vaarallista, jos koko tietoisuus katoaa lyhyeksikin aikaa vaikkapa autoa ajaessa.
Buddhalaisittain tässä kiinnostavaa on vain se, että mitä se minättömyys sitten oikein tarkoittaa. Olen mielestäni kokenut täydellisen minättömyyden hetken, mutta en usko että buddhalaisuudessa minättömyydellä tarkoitetaan tällaisia tajunnantiloja. Miten on?
>>>Kvanttifyysisiä, mitä se oikein tarkoittaa? Tiedostan idean, jota ajat takaa, mutta kannattaako viljellä tuollaista new age liirum laarumia, joka tieteellisenä terminä ei sisällä oikeastaan mitään merkitystä.>Tämänhetkisen käsityksen mukaan hermostollisen toiminnan selittämiseen ei tarvita mitään kvanttifysiikkaa, mystifioinnista puhumattakaan.
Eikö metafyysisessä idealismissa ole sitten ongelmia?
Eikö metafyysisessä idealismissa ole sitten ongelmia?
yhtään olet filosofiaa lukenut, tiedät ettei sellaista -ismiä ole joka ei joltain osin olisi ongelmallinen.
Mitä kysymykselläsi tarkoitit ?
Koska fysikaalista ei ole, niin ei ole mitään tyhjää tilaa eli avaruuttakaan. Mieli mielestäni on ajattelija ja esim. Oshon mukaan se on poistettavissa jolloin syntyy tietoisuus ilman ajattelua ja koetaan tyhjyys ja tähän idässä juuri pyritäänkin hänen mukaansa.
Miksi ihmeessä pitäisi tieteessä koko ajan olettaa fysikaalinen todella olevaksi, niinkuin yleensä tehdäänkin ? Sehän on kehäpäätelmä.
Todettakoon, että mielipiteeni on uskomistani, mutta kyllä se materialismikin on uskomista niinkuin valveutuneet tiedemiehet ovat nähneetkin:)
..juuri sitä mitä kerroit. Kyse oli siis ironiasta dogmaattisen puoleiseen vuodatukseen.
>>>Eikö metafyysisessä idealismissa ole sitten ongelmia?
Metafyysinen idealismihan (todellisuus perimmiltään henkinen) on metafyysisen materialismin (todellisuus perimmiltään aineellinen)vastakohta ja siihen kuuluu monenlaisia oppeja. Mieleen tulee nyt ainakin: solipsismi, panteismi, panenteismi(eräät intialaiset opit),spiritualismi,dualismi ja platonismi. Väittelystä tulee väsyttävää, jos se on yhtä käsitteiden,joiden käyttötavan huomaa asiakontekstista(tässä buddhismi),vatvomista.Tietysti asia erikseen on, jos niitä on käytetty virheellisesti.En siis vihjaillut sinulle mitään esim. platonistisesta idealismista(joka on vieläpä räikeässä ristiriidassa buddhalaisen idealismin kanssa)tai solipsismista, jota ei kai yksikään buddhalainen suuntaus edusta (vaikka idealismi, jos johdonmukaisia ollaan, on aina vaarassa luisua siihen).Koska kirjoittaessasi buddhismista, joka on metafyysistä idealismia, sotket mukaan kvanttifysiikan, olet sitoutunut idealismiin kvanttifysiikan tulkinnassa - vai etkö hyväksy täysin buddhismin todellisuuskäsitystä? Eiväkö buddhalaiset, jotka vilkuilevat kvanttifysiikan suuntaan toivo, että se vahvistaisi heidän näkemyksiään todellisuuden idealistisesta luonteesta? Annat myös erehdyttävän kuvan Kvanttiteorian suuresta merkityksellisyydestä tietosuuden tutkimisessa. (vrt. esim. suomalaisen fyysikon Kari Enqvistin tälläistä "kvanttimystiikkaa" hälventävät popularisoinnit). Lopuksi (oikeastaan ohi aiheen) mainitsemillesi, tieteessä ilmeneviksi väitetyille, enemmän tai vähemmän tiedostamattomille, platonistisille, esteettisille taustaideaaleille on haettu aate- ja oppihistoriassa sekä tieteensosiologiassa monenlaisia kulttuurisia selityksiä. Mutta minusta voi aivan hyvin myös ajatella, että evoluutio on muokannut ihmisen pitämään tiettyjä piirteitä luonnossa kauniina, eikä siihen tarvita mitään idealismia tai jumalia!
Kas, ilmeisesti keskustelukumppani huomaamattani vaihtui! Kävin itse vielä debattia puhtaasti länsimaisen tieteen ja filosofian kontekstissa olettamaani materialistia vastaan, yrittämättä esittää mitään buddhalaisuudesta (paitsi muutama viesti aiemmin, että kvanttifysiikka on länsimaisen tieteen kehittelyistä buddhalaisia filosofioita kiinnostavinta edistystä). :)
En ole sitoutunut buddhalaiseen "todellisuuskäsitykseen", mitä ikinä sillä tarkoitatkaan, en ole edes turvautunut kolmeen jalokiveen, kunhan olen älyllisen kiinnostuksen "vaiheessa" ja höpötän netissä mitä höpötän.
Jokunen pointti viestistäsi, joita en allekirjoita:
>>>buddhismista, joka on metafyysistä idealismia,>Annat myös erehdyttävän kuvan Kvanttiteorian suuresta merkityksellisyydestä tietosuuden tutkimisessa. (vrt. esim. suomalaisen fyysikon Kari Enqvistin tälläistä "kvanttimystiikkaa" hälventävät popularisoinnit)>Mutta minusta voi aivan hyvin myös ajatella, että evoluutio on muokannut ihmisen pitämään tiettyjä piirteitä luonnossa kauniina, eikä siihen tarvita mitään idealismia tai jumalia!
ei kerro maailmasta mitään.
Olisi sinun pitänyt konteksti arvata, Buddhan poika oli nimeltään Rahula.
Kyllä Platonismi mielestäni on ristiriidassa buddhalaisuuden kanssa. Esimerkiksi Platonin ajatus sieluista ei käy yksiin buddhalaisen ajattelun kanssa. Jälleensyntymän ideassa on molemmilla samaa.
(Penrosen maailmoja vakuuttavampi rakennelma on Popperin kolme maailmaa.)
Aivan varma en ole, mutta buddhalaisuus kieltänee kausaliteetin. Puhutaan enemmin siitä että A edellyttää B:n mutta ei että A:sta seuraa B.
Eikä nykyinen tiedekään ole pystynyt osoittamaan kausaliteettia, ei tosin sitä kieltämäänkään. Tilanne on sama kuin Jumalan kanssa, sitäkään (riippuu tosin määritelmästä)ei ole todistettu sen enempää olemassa olevaksi kuin ei-olemassa olevaksi.
Sitäkin voi miettiä voiko budhalaisuuden syvimpiä ajatuksia ollenkaan käsitellä länsimaisin deduktiivis-loogisen argumentein. Kyseessä on ehkä paradigmojen yhteismitattomuus.
>>Matematiikka ei kerro maailmasta mitään.>Olisi sinun pitänyt konteksti arvata, Buddhan poika oli nimeltään Rahula.>Kyllä Platonismi mielestäni on ristiriidassa buddhalaisuuden kanssa. Esimerkiksi Platonin ajatus sieluista ei käy yksiin buddhalaisen ajattelun kanssa. Jälleensyntymän ideassa on molemmilla samaa.
(Penrosen maailmoja vakuuttavampi rakennelma on Popperin kolme maailmaa.)>Aivan varma en ole, mutta buddhalaisuus kieltänee kausaliteetin. Puhutaan enemmin siitä että A edellyttää B:n mutta ei että A:sta seuraa B.>Sitäkin voi miettiä voiko budhalaisuuden syvimpiä ajatuksia ollenkaan käsitellä länsimaisin deduktiivis-loogisen argumentein. Kyseessä on ehkä paradigmojen yhteismitattomuus.
ole kertomus, hienoa. Sehän se aikamme vitsaus onkin, suurten kertomusten puute.
Tarkoitin että jos esimerkiksi maan vetovoiman kiihtyvyys olisikin 12 eikä noin 9,81 kgm/s2 ei mikään matematiikassa muuttuisi. Eikä matematiikassa mikään lause muuttuisi vaikka valon nopeus olisikin kaksinkertainen. Siksi matematiikka ei kerro maailmasta mitään.
Kausaliteetin kiersit.
Tiedät varsin hyvin jo David Humen ajoista että kausaliteettia ei voi todistaa. Havaintomme ovat tyyppiä "on havaittu että tietynlaisista tapahtumista seuraa tietynlaisia tapahtumia", mutta sitä ei voi todistaa että esim. suhteellisuusteoria pitää paikkansa seuraavassakin kokeessa. Aina se on pitänyt.
Tuolla A ja B tarkoitin tyyppiä "on totta että jotta voisi syntyä varis tarvitaan variksenmuna", mutta "ei ole totta että jos on variksenmuna syntyy varis". Voi olla syntymättäkin.
Uskontojen - buddhalaisuus ei ehkä ole uskonto - kanssa länsimainen tieteellinen ajattelu törmää kahteen (ainakin) ongelmaan. Toisaalta uskonnolliseksi auktoriteetiksi oletetaan a priori esim. Raamattu: asia on totta koska sen on Raamatussa sanottu. Etene siinä sitten tieteellisen metodologian keinoin, tietoteoria on haudattu ennenkuin keskustelu edes aloitetaan.
Toinen ongelma on tekstien tulkinnanvaraisuus. Kun pikkumainen tieteellinen analyysi kysyy tarkennusta, saa tietää että asiaa ei voi niin käsitellä, asia on nähtävä kokonaisuutena ja kyseinen kohta symbolisena.
Kyllä siinä joku on yhteismitatonta.
"ole kertomus, hienoa. Sehän se aikamme vitsaus onkin, suurten kertomusten puute."
En koe samoin, vaikka liikutun suuresti suurista kertomuksista, joita on ympärillä ehke turhankin paljon. Mutta miten matematiikka liittyy tähän ongelmatiikkaan?
>>>Tarkoitin että jos esimerkiksi maan vetovoiman kiihtyvyys olisikin 12 eikä noin 9,81 kgm/s2 ei mikään matematiikassa muuttuisi. Eikä matematiikassa mikään lause muuttuisi vaikka valon nopeus olisikin kaksinkertainen. Siksi matematiikka ei kerro maailmasta mitään.