Sanattomien ajatusten taukoamaton virta on tuntemista,
tajuntaa,
ymmärrystä
ja nautintoa.
Elämä on kokemista ei kokematta jättämistä varten.
Kokemus maailmasta jossa elämme.
Miten voimme sanoa eläneemme pidättyväisyydessä oppiemme mukaan,
tyhjässä ilman täyttymystä.
Surkuttelemme ihmisten aikaansaamattomuutta tekemättä itse asialle mitään.
Näennäismielien mukaan eläminen irrottaa minuutemme tästä hetkestä.
Ihmisten mieli toimii kuin sammakonkutu.
Samassa limpissä teemme mukamas omat ratkaisut elämän suhteen,
vaikka lepäämme samassa limassa.
Vain harva,
joka ymmärtää ja jokunen sattumalta,
osaa elää hetkessä.
Siihen vaaditaan ymmärrys,
joka ei ole keinotekoisten ajatusten tuote.
tajuntaa,
ymmärrystä
ja nautintoa.
Elämä on kokemista ei kokematta jättämistä varten.
Kokemus maailmasta jossa elämme.
Miten voimme sanoa eläneemme pidättyväisyydessä oppiemme mukaan,
tyhjässä ilman täyttymystä.
Surkuttelemme ihmisten aikaansaamattomuutta tekemättä itse asialle mitään.
Näennäismielien mukaan eläminen irrottaa minuutemme tästä hetkestä.
Ihmisten mieli toimii kuin sammakonkutu.
Samassa limpissä teemme mukamas omat ratkaisut elämän suhteen,
vaikka lepäämme samassa limassa.
Vain harva,
joka ymmärtää ja jokunen sattumalta,
osaa elää hetkessä.
Siihen vaaditaan ymmärrys,
joka ei ole keinotekoisten ajatusten tuote.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kahteen viimeiseen lauseeseen olit tiivistänyt paljon. Pidin myös sävystäsi, koska se ei ole yhtään ylimielinen, vaan kirjoitettu monikon ensimmäisessä.
Kiitos palautteestasi,,
Tuota olen tuumaillut vuosia sitten,,'
Olen katsellut ihmisiä lokeroissaan, ja ollut tietysti myös itse lokerossani ,
kunnes räjäytin seinät ympäriltäni,,
ja astuin ulos maailmaan.
Luulen, että olen jossain mielessä tehnyt saman asian kirjoittamalla tänne ajatukset, joille minulla ei ole sanoja, kun avaan suuni.
Ja minua pelottaa toisinaan se kovin. Kuka tahansa voi lukea minua kuin avointa kirjaa. Olen suojaton ja pieni maailman edessä.
Toisaalta on hyvä olla. Ei ole enää rumia kohtia, joita pitäisi peitellä. Olen huono ihminen, mutta ainakin avoin.
Tietämällä ja myöntämällä itselleen omat heikkoutensa on olemassa suuri muutoksen alku.
Meillä monilla on omat heikkoutensa ja virheensä, mutta virheistään voi viisastua.
Kokemuksiaan kuuntelemalla ja luottamuksella tulevasta tehdään ihmisen mielessä suuria asioita.
Se lähtökohta miten suhtaudumme asioihin, täytyisi ottaa tarkastelun alle.
Me emme usein huomaa kuinka jäyhästi suhtaudumme ympärillämme tapahtuviin asioihin.
Olemme oman negatiivisuutemme vankeja.
Murtamalla negatiivisuuden muutoksia kohtaan löydämme itsestämme jotain uutta ja voimakasta.
Me kannamme sisällämme pelkoja menetyksistä,,kuka mistäkin, rakkaus, raha, terveys, ihmissuhteet, työ, jne,,
Kaikissa muutoksissa on myös toinen puoli, mahdollisuus, herääminen....
Muutos lähtee itsestänsä ja maailmankuvansa muokkaamisella suuremmaksi.
Peloissamme käperrymme nurkkaan ja puristamme hampaamme yhteen, sairastumme itseemme.
Asiat on tietysti vaikeita ja silloin ei aina muista mitkä on kuitenkin elämän perusasiat.
Ja kuinka paljon elämä tarjoaa mahdollisuuksia.
Me vain usein jätemme ne käyttämättä.
Raahaamme mukanamme suuria taakkoja, turhaan..