Madeira on yksi ihanimmista kohteista missä ole käynyt.

Sen selkeyttä ja mahtavuutta kuvailemaan eivät riitä edes mestarisananikkarini taidot.

Olen käynyt siellä 3 x; pari x olivat mukana ex- vaimoni joita en koskaan ole mistään enkä missään julkisesti torunut. Olinhan luvannut rakastaa heitä myötä- ja vastoinkäymisissä elämäni loppuun asti. Molemmat vaimoni heittivät minut pihalle pyhän lupauksensa näin rikkoen.

Kerron yhden muistamamani päivän. Olimme vaimoni kanssa touhunneet herättyämme aika tovin; olimme nuoria ja veremme virtasivat kuumina.
Katsoin parvekkeellemme ja jo vain sinne jättämämme juustolautasen olivat pulut nokkineet aivan ruvelle.

Vuokrasimme auton jolla oli ajatuksemme kiertää saari päivässä. Saaren tuntevat tietävät sen mahdottomaksi.
No eikä mitä. Romuautomme tsippasi jo kymmenen kilsan päähän Funchalista. Soitimme vuokraamoon ja toivat meille uuden kärryn. Mukanamme oli banaanilikööriä jota olin hörppinyt vitutukseen jo aimo määrän.

Lähdimme "uudella" autolla ajelemaan ja enää ei ollut mitään aikataululliisia tavoitteita. Koukkailimme rantakyliin ihastelemaan perinteistä kalastajakylien elämää. Pyydän myös taannehtivasti anteeksi rattijuoppouttani.
Illan hämärtyessä saavuimme Porto Moniziin saaren pohjoisrantaan. Ihastuimme paikan äänettömyyteen ja jäimme sinne pariksi päiväksi.

Paluumatkalla myötäpäivään tukki tiemme maanvyöry mistä ei läpi päästy. Sitä raivaamassa oli ukkeleita jotka pupelsivat patonkia ja joivat viiniä.
Asetuimme seurakseen ja oivalsimme että missä tässä on nyt niin saatanan kiire....